Kiinalaisessa kalenterissa vuodet nimetään eläinten mukaan. Äskettäin alkoi jäniksen vuosi. Nyt onkin siis oivallinen hetki kertoa tieteellisiä tosiasioita jäniseläimistä.
Jäniksiä ja kaniineja (miksei jäniinejä?) on maailmassa 61 lajia. Suomessa niistä elää kolme: metsäjänis, peltojänis eli rusakko ja koko liuta villiintyneitä kaneja.
Jänisten merkittävimpiin saavutuksiin lukeutuu kyky juosta lujaa. Erityisesti rusakko voi pinkoa jopa 70 kilometrin tuntivauhtia. Rusakko on niin ikään myös jäniseläimistä suurin.
Jalostetut rotukanit voivat toki kasvaa jättimäisiin mittoihin. Guinnessin ennätysten kirjan mukaan maailman suurin kani on 130 senttiä pitkä belgianjättikani nimeltään Darius.
Pitkän matkan loikkimisen maailmanennätyksen teki eräs napajänis muutama vuosi sitten. Rusakon arktinen sukulainen taivalsi Kanadan tundralla melkein 400 kilometrin matkan. Yleensä jänikset eivät liiku näin kauas kotiseuduiltaan.
Jäniksistä pehmein on varmaankin angorakani. Se tunnetaan silkkisestä villastaan.
Jänisten kuuloalue yltää 42 000 hertsin taajuudelle, kun ihmisellä yläraja on 23 000 hertsiä. Pystykorvaiset jänikset voivat pyörittää korviaan 270 astetta ja kuunnella kahteen suuntaan yhtä aikaa.
Tarkalleen ottaen Kiinassa vietetään vesijäniksen vuotta. Eläimeen liitetään aina myös luonnonelementti.
Jäniksiä ei tunneta erityisen vedellisinä otuksina, mutta poikkeuksiakin on. Yhdysvaltojen rämemailla elävä kosteikkokaniini (Sylvilagus aquaticus) viihtyy suoalueilla ja ui mielellään.
Suomessa metsäjänis hyppää veteen tarpeen tullen ja onpa rusakoidenkin nähty uivan, mutta mieluiten ne pysyttelevät kuivalla maalla. Minkähänlaista olisi uida jänistä?
On myös merijänis. Se ei tosin ole mitään sukua jäniksille, vaan se on merietanoihin kuuluva nilviäinen. Niitä kutsutaan merijäniksiksi, koska niillä on hieman jäniksen korvia muistuttavat tuntosarvet.
Maailman suurin merietana on Kalifornian musta merijänis. Se voi kasvaa oikean rusakon mittoihin ja painaa yli kymmenen kiloa.
