Ihmisen kantamuodot kehittyivät aikoinaan Afrikassa, kun puissa eläneet ihmisapinat alkoivat laskeutua maahan.
Riippuvuuttaan puista karistivat muunkinlaiset apinat niin Afrikassa kuin Aasiassa jo miljoonia vuosia sitten.
Ilmastonmuutos ja metsien hupeneminen ovat parhaillaan johtamassa vastaavaan kehitykseen sekä amerikkalaisilla apinoilla että Madagaskarin puoliapinoilla, havaitsi kansainvälinen tutkijaryhmä.
”Tutkimus virisi, kun moni meistä kertoi huomanneensa samaa. Puissa elävien kädellisten jotkin populaatiot ovat alkaneet viettää enemmän aikaa maassa, vaikka samat lajit eivät häiriintymättömämmillä alueilla välttämättä ikinä laskeudu maankamaralle”, kuvailee tutkimuksen tiedotteessa yhdysvaltalainen Timothy Eppley.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltain tiedeakatemian Pnas-tiedelehdessä.
Tiimi perehtyi asiaan tarkemmin kokoamalla yhteensä noin 15 000 tuntia havaintoja 32 apinalajista eri puolilta Etelä- ja Keski-Amerikkaa sekä 15 puoliapinalajista kautta Madagaskarin.
Keskimäärin apinat viettivät maassa pari prosenttia ajastaan, puoliapinat noin viisi. Eroja löytyi lajien väliltä ja saman lajin sisältä.
Maahan kädellisiä näyttävät vetävät niin ympäristöolot kuin kunkin lajin tapojen kirjo, tutkijat raportoivat Pnas-lehdessä.
Pirstaloituneissa metsissä liikkuminen on vaikeaa, jollei välillä laskeudu puusta. Sitä mukaa kun ilmasto lämpenee, laskeutuminen tulee yhä houkuttelevammaksi.
Tropiikissa metsänpohjalla on viileämpää kuin latvustossa ja maasta löytyy vettä juotavaksi ja kylpemiseen.
Nykyisin esimerkiksi Madagaskarin helteisimpien metsien ruskomakit viettävät enemmän aikaa maassa kuin viileämpien siimesten lajitoverit.
Tiukimmin kädellisiä pidättelee puissa hedelmänsyönti. Siihen erikoistuneet lajit kapuavat alas haluttomammin kuin lehtien syöjät ja kaikkiruokaiset, joille avautuu maanpinnalta uusia murkina-apajia.
Laskeutumaan näyttää rohkaisevan myös suuren lauman tarjoama suoja.
Esimerkiksi hämähäkkiapinoita muistuttavat murikit Brasiliassa ja makeihin kuuluvat bokombalit Madagaskarissa viihtyvät kamaralla isompina porukoina kuin puissa.
Ihmisten levittäytyminen saattaa jarruttaa kehitystä, sillä puiden asukit eivät mielellään laskeudu ihmisasumusten tai teiden lähellä.
Julkaistu Tiede Luonnossa 1/2023
