Vapaaehtoinen harjoittelija teki merkittävän arkeologisen löydön muinaisen Hedebyn viikinkikaupungin lähialueella, kun hän opetteli metallinpaljastimen käyttöä.
Nicki Andreas Steinmann oli suorittamassa metallinpaljastintutkintoa, ja käytti kouluttajansa johdolla metallinpaljastinta vasta kolmatta kertaa, kun hän löysi hopeisia kolikoita ja kultaesineitä.
Paikalle hälytetyn arkeologin johdolla tehtiin kaivaus, jossa paljastui noin 800 vuotta vanha aarre, kertoo saksalaisen Schleswig-Holsteinin osavaltion arkeologinen virasto verkkosivuillaan helmikuussa julkaistussa tiedotteessa.
Aarteen löytymisestä Pohjois-Saksasta uutisoivat muun muassa Live Science ja Miami Herald.
”Aarteessa oli kaksi erittäin korkealaatuista kultaista korvakorua, joihin on upotettu korukiviä. Lisäksi löytyi useita kultaisia ja kullattuja koruja sekä sormuksia. Aarteessa oli noin kolmekymmentä hopeakolikkoa, joista osa oli hajonnut palasiksi”, kertoi Schleswig-Holsteinin osavaltion arkeologisen viraston johtaja Ulf Ickerodt Live Sciencelle.
Aarteiden joukossa oli myös erikoisuus, sillä viitan tai kaavun solkena toiminut rintaneula oli tehty kolikon jäljitelmästä. Kullatun kolikon mallina oli ollut Almohadien hallitsijasuvun kultadinaari. Almohadien kalifikunta hallitsi 1 100- ja 1 200-luvuilla Etelä-Espanjaa ja laajoja alueita Pohjois-Afrikassa. Kolikoista tehtiin usein koruja keskiajalla ja aikaisemminkin.
Kolikkojen seassa oli kankaanriekaleita, joten aarre on luultavasti haudattu säkissä tai pussissa. Ickerodtin mukaan aarre on nimenomaan kätketty, eikä se ole päätynyt löytöpaikkaan sattumalta.
Ickerodt kertoo, että kultaiset korvakorut on valmistettu noin vuonna 1 100 ja ne ovat bysanttilaisten eli itäroomalaisten kultaseppien tekemiä.
Hopeakolikot on lyöty Tanskan kuningas Valdemar II Sejrin valtakaudella (1 202–1 241), joten aarre on haudattu sen aikana tai valtakauden jälkeen.
Hedeby sijaitsi Jyllannin niemimaan eteläosassa Itämeren rannikolla. Kaupunki oli kauppareittien tärkeässä risteyspaikassa, sillä lähettyvillä olevan Treene-joen kautta pääsi Pohjanmerelle kiertämättä koko Jyllantia. Merimatka niemimaan ympäri oli sekä pitkä että vaarallinen.
Hedeby oli viikinkiajalla Pohjoismaiden toiseksi suurin kaupunki. Historiallisissa lähteissä Hedeby mainitaan ensimmäisen kerran frankkilaisessa Einhardin kronikassa vuonna 804, mutta kaupunki on perustettu ehkä jo 700-luvulla.
Suotuisan sijaintinsa takia Hedeby oli merkittävä kauppapaikka, josta on mainintoja nykypäivään säilyneissä englantilaisissa, saksalaisissa ja arabialaisissa lähteissä.
Bysanttilaisen korvakorun kääntöpuoli.
Norjan kuningas Harald Ankara ryösti ja poltti Hedebyn vuonna 1 050. Slaavilaiset vendit täydensivät kaupungin tuhoa vuonna 1 066, minkä jälkeen kovia kokenut Hedeby vähitellen hylättiin lopullisesti. Samana vuonna Harald Ankara kaatui nuoli kaulassaan Stamford Bridgen taistelussa tavoitellessaan Englannin valtaistuinta. Viikinkiajan katsotaan usein päättyneen Englannissa tähän Yorkin kaupungissa käytyyn taisteluun.
Tuore löytö kuitenkin viittaa siihen, ettei alueen merkitys kauppareittien risteyspaikkana päättynyt Hedebyn tuhoon. Aarteen kätkemisaikaan alueen asutus oli siirtynyt lähettyvillä sijaitsevaan Schleswigin kaupunkiin, jossa on nykyisin hieman yli 25 000 asukasta.
Hedeby löydettiin 1800-luvun lopulla ja ensimmäiset arkeologiset kaivaukset alueella alkoivat vuonna 1900. Nykyisin se on Unescon maailmanperintökohde.
