Saksalaiset arkeologit ovat löytäneet ensimmäiset todisteet ”Julius Caesarin piikkilangasta”, kerrotaan Frankfurt am Mainin Goethe-yliopiston tiedotteessa. Löytö tehtiin Bad Emsissa, ja siitä uutisoi muun muassa Live Science. Bad Ems sijaitsee Rheinland-Pfalzin osavaltiossa läntisessä Saksassa.
Gallian Roomalle vallannut Julius Caesar (100–44 ennen ajanlaskumme alkua) mainitsi kirjassaan Gallian sota rakennuttaneensa Alesian piirityksen aikana nykyistä piikkilankaa vastaavia puolustuslaitteita leiriensä ja piiritysvalliensa suojaksi.
Rakennelmat koostuivat vallihautoihin ja kuoppiin upotetuista teroitetuista seipäistä, jotka oli hakattu tiukasti vallihautojen pohjalle. Vallihaudat ja tiheään asetetut terävät seipäät muodostivat puolustusjärjestelmän, jota gallialaisten oli vaikea läpäistä nopeasti.
Alesian piirityksessä vuonna 52 ennen ajanlaskumme alkua Caesarin legioonat löivät Vercingetorixin (noin 80–46 ennen ajanlaskumme alkua) johtamat gallialaisheimot. Taistelu ratkaisi Gallian sodan voiton roomalaisille.
Caesarin mainitsemia puolustuslaitteita ei ole Live Sciencen mukaan aiemmin löydetty.
Roomalaisen vartiotornin jäljitelmä rakennettiin Hollantiin vuonna 2004.
Bad Emsin alueelta on löydetty kaksi linnoitettua roomalaista sotilasleiriä ja jälkiä roomalaisten yrityksestä perustaa hopeakaivos silloiseen Germaniaan.
Roomalainen historioitsija ja senaattori Publius Cornelius Tacitus (noin 55–120) kirjoitti, että roomalainen kuvernööri Curtius Rufus yritti perustaa alueelle kaivoksen vuonna 47. Hopeaa löytyi kuitenkin vain vähän.
Todellisuudessa Bad Emsissa oli rikas hopeasuoni. Roomalaiset eivät vain kaivaneet tarpeeksi syvälle. Satoja vuosia myöhemmin alueelta louhittiin 200 tonnia hopeaa, josta Goethe-yliopiston tiedotteen mukaan olisi riittänyt roomalaisille louhittavaa jopa 200 vuodeksi.
Motivaation puute saattoi vaikuttaa siihen, etteivät roomalaiset löytäneet alueelta enempää hopeaa. Goethe-yliopiston tiedotteen mukaan Tacitus kirjoitti kaivosmiehiksi komennettujen sotilaiden lähettäneen keisari Claudiukselle valituskirjeen oloistaan. Claudius oli vallassa vuosina 41–54.
Linnoitukset on mahdollisesti rakennettu kaivostoiminnan suojelemiseksi germaaniheimojen hyökkäyksiltä, sillä ne sijaitsivat Rooman imperiumin raja-alueella.
Linnoitettujen leirien tutkiminen aloitettiin vuonna 2016, kun paikallinen metsästäjä kiinnitti huomiota erikoisiin maan muotoihin ja kertoi niistä arkeologeille.
Tutkimuksissa paljastui ensin suuri sotilasleiri, joka oli pinta-alaltaan kahdeksan hehtaaria. Sen suojana oli kaksoisvallihauta, noin 40 puista tornia ja sinne pystyi majoittumaan teltoissa jopa 3 000 sotilasta.
Myöhemmin arkeologit löysivät pienemmän linnoitetun sotilasleirin, jonka ympäriltä Caesarin piikkilangat löytyivät. Niiden säilymiseen oli vaikuttanut alueen kostea maaperä. Tässä leirissä oli vartiotorni, ja sinne oli sijoitettu ehkä vain 40 sotilasta.
Löydöistä huolimatta linnoitusten käyttöön liittyy kysymyksiä, joihin ei vielä tiedetä vastauksia. Suurempi linnoitus ei koskaan täysin valmistunut, ja vaikuttaa siltä, että kummatkin linnoitukset poltettiin tarkoituksella vain muutama vuosi niiden rakentamisen jälkeen.
Ajat olivat imperiumin raja-alueella rauhattomia, sillä roomalaiset olivat kärsineet vuonna 9 Teutoburgin metsän taistelussa murskatappion germaaneille. Liittoutuneet germaaniheimot tuhosivat Publius Quinctilius Varuksen (46 ennen ajanlaskumme alkua–9) johtaman roomalaisen armeijan, ja keisarikunta menetti lähes 20 000 miestä.
Tappio oli niin raskas, etteivät roomalaiset enää koskaan käyttäneet Teutoburgissa tuhottujen XVII, XVIII ja XIX legioonan järjestysnumeroita. Roomalaisten kostoretket ja germaanien vastahyökkäykset jatkuivat taistelun jälkeen vuosikausien ajan. Teutoburgin metsän taistelu pysäytti roomalaisten valloitukset Germaniassa.
