Tanskalaiset tutkijat ovat löytäneet ensimmäiset varmat todisteet siitä, että muinaisten germaanien ja viikinkien Odin-jumalaa palvottiin jo 400-luvulla, kertoo uutistoimisto AP.
Odinin palvonnan paljastaa riimukirjoitus 400-luvulta olevassa kultaisessa kaulakorussa. Pyöreässä korussa on kuva miehestä ja riimukirjaimilla teksti: ”Hän on Odinin mies”.
Teksti viittaa luultavasti historian unohtamaan germaanikuninkaaseen.
Kaulakoru tai mitali on osa kulta-aarretta, joka löytyi Jyllannin niemimaan Vindelevistä Tanskasta vuonna 2020. Kaulakorun lisäksi noin kilon kulta-aarteessa oli muun muassa roomalaisista kolikoista tehtyjä koruja.
Asiantuntijoiden mukaan Vindelevin kulta-aarre on haudattu 1 500 vuotta sitten joko kätkemistarkoituksessa tai uhrilahjana jumalille.
”Se on yksi parhaimmin tehdyistä riimukirjoituksista, jonka olen koskaan nähnyt”, arvioi korun kirjoitusta riimukirjoituksen asiantuntija Lisbeth Imer Tanskan kansallismuseosta uutistoimisto AP:lle.
Imerin mukaan ennen tätä löytöä vanhin varma todiste Odinin palvonnasta oli 500-luvun jälkipuoliskolle ajoitettu koru, joka on löydetty Etelä-Saksasta.
Vindelevin korun kaltaisia, useimmiten 500–700-luvuilla kullasta tehtyjä amuletteja on löydetty yli tuhat. Yli sadassa löydetyistä kaulakoruista on riimukirjaimia.
Koruissa on usein germaanisten kuninkaiden kuvia, mutta kuvituksena on toisinaan myös hevonen, lintu tai keihäs. Joidenkin tutkijoiden mukaan keihäs voisi viitata Odiniin, sillä taruissa hänellä on Gungnir-keihäs, joka ei koskaan osu harhaan. Myös hakaristit ovat yleinen koriste kaulakoruissa. Korujen esikuvina ovat olleet Rooman imperiumin kolikot.
Joidenkin teorioiden mukaan Odinin palvonta olisi yleistynyt kansainvaellusaikana, joka yleensä ajoitetaan 400–500-luvuille. Viikinkiajan katsotaan useimmiten alkaneen vuonna 793, jolloin viikingit ryöstivät ja tuhosivat Lindisfarnen luostarin Britanniassa.
Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla Germania-teoksessaan sveebien germaaniheimon palvoneen roomalaista Merkurius-jumalaa. Tämän on usein tulkittu viittaavan Odinin palvontaan, sillä roomalaisilla oli tapana tulkita muiden kansojen palvovan roomalaisia jumalia omilla nimillään, jos vierailla jumalilla oli samankaltaisia piirteitä kuin roomalaisilla jumalilla.
Sveebit oli roomalaisten yleisnimitys useille läntisille germaaniheimoille. Tacituksen mukaan germaanit uhrasivat Odinille ihmisiä.
Odin tai Óðinn mainitaan pohjoismaisissa ja germaanisissa jumaltaruissa, joista tärkein on 1200-luvulla Islannissa koottu Edda-eepos. Hänet tunnettiin myös muun muassa nimillä Wōđanaz, Woden, Wuotan ja Wotan.
Yksisilmäinen Odin oli viikinkien mytologiassa jumalten johtaja. Hän oli sodan tai taistelun jumala, mutta samalla muun muassa runouden, kuoleman, salaisen viisauden ja magian jumala.
Odinin kerrottiin keksineen riimukirjaimet. Useissa germaanisissa kielissä keskiviikko on nimetty Odinin mukaan.
Lue lisää: Harjoittelija löysi kätketyn kulta-aarteen tuhotusta viikinkikaupungista
Lue lisää: Tutkijat löysivät ensimmäiset todisteet ”Julius Caesarin piikkilangasta”
Lue lisää: Kansanperinne oli totta – Hautausmaan alta paljastui roomalaisen mysteeriuskonnon temppeli
