Eero Pelkonen, 7
Tavallisen betonirakenteisen kerrostalon paino on karkeasti arvioiden keskimäärin 1 000–1 200 kiloa neliömetriä kohden.
Eli jos talo on 15 metriä leveä ja 28 metriä pitkä, tulee painoa noin 500 000 kiloa eli 500 tonnia yhtä kerrosta kohden. Tällöin kuusikerroksinen talo painaa noin kolme tuhatta tonnia.
Itse rakennus painaa silloin noin 900–1 000 kiloa neliömetriä kohden. Irtaimisto, talon asukkaat ynnä muu saattavat painaa jopa 200 kiloa neliömetriä kohden. Vertailun vuoksi sanottakoon, että yksi pienikokoinen auto painaa suurin piirtein noin tonnin.
Jos kerrostalo on vanha muurattu talo, se painaa keskimäärin enemmän kuin betonirakenteiset kerrostalot.
Esimerkiksi Helsingin Katajanokalla suosittujen jugendkerrostalojen keskimääräinen paino voi olla noin 1,5-kertainen betonikerrostaloon verrattuna. Uudet puukerrostalot puolestaan painavat vähemmän kuin betonirakenteiset.
Puurakenteisen omakotitalon keskimääräinen paino asuinkerrosta kohden on noin puolet pienempi kuin betonielementtirakenteisen. Jos puurakenteisen omakotitalon leveys on 7,5 metriä ja pituus 14 metriä, talon paino on noin 60 tonnia.
Suomessa rakennuspaikalle tuodaan yleensä mursketta 1–2 metrin paksu kerros, joka jo 60 tonnia painavan talon alla voi painaa noin 400 tonnia.
Suuret rakennukset ovat asia erikseen. Arabiemiirikuntien Dubaissa sijaitsevan noin 800 metriä korkean Burj Khalifa -pilvenpiirtäjän paino on noin 500 000 tonnia. Gizan pyramidi Egyptissä on sitäkin yli kymmenen kertaa painavampi.
Tim Länsivaara
pohjarakentamisen professori
Tampereen yliopisto
Anssi Laaksonen
betonirakenteiden professori
Tampereen yliopisto
Varjot pitenevät, kun aurinko paistaa viistosti.
Miksi ihmisten varjot ovat suurempia kuin ihmiset oikeasti ovat?
Otso Hiekkataipale, 12
Ihmisen varjo on se alue maassa, johon auringon tai muun valonlähteen valo ei pääse. Näin käy, koska ihminen on valon edessä.
Kun aurinko on matalalla, sen voi peittää helposti näkyvistä. Mitä matalammalla se on, sitä pidempi ihmisen varjo on. Kun aurinko kipuaa korkeammalle taivaalle, varjo on lyhyempi.
Varjosta tulee ihmistä pidempi, jos aurinko on alle 45 asteen korkeudella taivaalla, kun ihminen seisoo suurin piirtein tasamaalla.
Suomessa näin on melkein aina, mutta juhannuksen aikaan keskipäivällä varjo on kaikkialla täällä maan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta lyhyempi.
Suomea etelämpänä aurinko kipuaa korkeammalle taivaalle. Esimerkiksi Espanjassa kesällä keskipäivällä aurinko on niin korkealla, että ihmisen varjo on selvästi pienempi kuin ihminen itse.
Varjon pituuden muuttumista voi itse kokeilla myös pimeällä katulampun valossa. Kun seisoo katulampun alla, varjo on pieni. Kun kävelee kauemmaksi lampusta, varjo pitenee.
Tiera Laitinen
tutkija
Ilmatieteen laitos
Karhun pitää itse katkaista napanuora, kun jälkeläinen syntyy.
Kuka leikkaa luonnossa elävien nisäkkäiden, kuten karhun, napanuoran?
Emilia Winqvist, 12
Useimmilla nisäkkäillä on napanuora. Napanuoran tehtävänä on yhdistää naarasnisäkkään kohdun seinään rakentunut istukka kohdussa kasvavaan sikiöön. Tällöin sikiö saa ravintoa ja happea sekä pystyy poistamaan turhat kuona-aineet.
Istukattomia nisäkkäitä ovat pussieläimet, kuten kengurut ja vompatit, ja nokkaeläimet, kuten vesinokkaeläin. Niillä ei siksi ole napanuoraakaan.
Kun poikanen syntyy, istukan toiminta loppuu. Napanuorassa olevat verisuonet kutistuvat. Poikanen vetää ensimmäiset henkäykset ilmaa keuhkoihinsa, jolloin veri alkaa kiertää sydämen, keuhkojen ja kudosten välillä.
Monilla nisäkkäillä napanuora katkeaa itsestään, kun emo tai poikanen liikkuvat synnytyksen jälkeen. Esimerkiksi kirahvin synnyttäessä poikanen putoaa yli puolentoista metrin korkeudelta maahan, jolloin pudotus katkaisee napanuoran.
Monet petoeläimet, kuten karhut, taas toimivat niin, että naaras katkaisee napanuoran puremalla sen poikki synnytyksen jälkeen.
Naaraspuoliset pedot myös usein syövät poikasen jälkeen ulos tulevan istukan. Sen sisältämistä ravintoaineista ja hormoneista on niille apua maidonerityksen alkaessa.
Juha Valste
evoluutiobiologi ja tietokirjailija
Jos kuulee samasta asiasta monesti, voi alkaa kyllästyttää.
Mistä sanonta ”tulee korvista ulos” on peräisin?
Heidi Tukia, 11
Sanontoja ja kielikuvia lainataan usein kielestä toiseen. Suomen ”tulee korvista ulos” -sanontaa muistuttaa ruotsin ilmaus ”står ut genom öronen” eli sanatarkasti käännettynä ”näkyy korvista ulos”. Todennäköisesti suomen ilmaisu on siis peräisin ruotsista.
Tuota sanontaa voidaan niin suomessa kuin ruotsissakin käyttää kaikenlaisesta kyllästymisestä.
Alkunsa se on todennäköisesti saanut syömistä koskevasta ajatuksesta. Kun syö vatsansa niin täyteen, että enempää ei tahdo mahtua.
Tähän viittaa se, että samasta asiasta voidaan sanoa, että ”olen kurkkuani myöten täynnä tätä”. Tuokin ilmaisu löytyy sekä suomesta että ruotsista. Ruotsissa se on ”har det upp i halsen”.
Kyseiset ilmaisuthan ovat humoristisia. Oikeasti ei voi syödä niin paljon, että tulee korvista ulos tai on kurkkua myöten täynnä.
Englannissa puolestaan tarpeekseen saaminen ilmoitetaan usein ”fed up” -ilmaisulla, mikä tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä ”täyteen syötetty”. Myös suomen ”kyllästyä”-verbi on samaa kantaa kuin ”kylläinen”, jolla viitataan täyteen vatsaan.
Ulla-Maija Forsberg
suomalais-ugrilaisten kielten professori
Helsingin yliopisto
Lähetä kysymys, kysyjän koko nimi ja ikä osoitteeseen hs.tiede@hs.fi. Palstaa toimittavat Touko Kauppinen ja Juha Merimaa.