”Molemmat kirjoittajat ovat keski- tai ylemmän keskiluokan valkoihoisin naisia, joista toinen on äiti ja toinen ei ole.”
Näin kertovat itsestään kaksi tutkijaa sosiologian alan huippulehdessä tutkimuksessaan, jonka kohteena ovat pienituloiset, tummaihoiset äidit.
He ilmoittavat myös, että rasismin vastaiset, intersektionaaliset ja feministiset periaatteet ohjaavat heidän tieteellistä työtään.
Intersektionaalisuus tarkoittaa ajatusta, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat sukupuolen lisäksi esimerkiksi luokka-asema, ikä ja etninen alkuperä.
Kaksikko toteaa olevansa tietoinen vaaroista ja rajoituksista, joita vaurailla valkoihoisilla tutkijoilla on, kun he käsittelevät pienituloisten mustien amerikkalaisten elämää.
Tällaiset tutkijoiden omista taustoistaan antamat lausumat tekevät tuloaan tieteeseen.
Suuntauksen takana on ajatus, että tutkijan oma tausta voi olla jotenkin merkityksellinen suhteessa hänen tutkimuksensa kohteeseen.
Siksi tutkijan on hyvä tuoda taustansa esiin niin sanotulla positiolausunnolla.
”Taloudelliset sidonnaisuudet on tavattu ilmoittaa tutkimuksissa, mutta positiolausunnoissa on kyse jostain muusta.
Perinteinen tapa tehdä tiedettä on ollut se, että tutkijan etnisellä taustalla, rodulla, tuloilla, sukupuolella tai muilla ominaisuuksilla ei ole väliä.
Tärkeitä ovat vain tulokset ja se, että tutkimus on tehty hyvin.
Taloudelliset sidonnaisuudet on tavattu ilmoittaa tutkimuksissa, mutta positiolausunnoissa on kyse jostain muusta.
Kaikki tieteilijät eivät pidä uudesta suuntauksesta. Heihin kuuluu kriminologian professori Jukka Savolainen, joka työskentelee Yhdysvalloissa Wayne State -yliopistossa.
Savolainen on kirjoittanut kollegoidensa kanssa artikkelin, jossa he kertovat, miksi tutkijan taustoja esittelevä suuntaus vie tiedettä harhaan.
Artikkeli osui herkkään henkiseen ilmapiiriin. Se ilmeni, kun Savolainen jakoi artikkelin Twitterissä. Twiitti sai 1,6 miljoonaa näyttöä ja todella paljon reaktioita
”Monet reagoivat negatiivisesti, mikä on ihan ok. Se kuuluu debattiin. Reaktioistakin näkee, että se on tärkeä asia monille ihmisille.”
Yksi laji positiolausuntoja näyttäisi olevan se, että vähemmistöjä tutkiva valtakulttuurin edustaja tunnustaa asemansa ennalta. Tällainen lausunto oli jutun alussa mainitussa sosiologin tutkimuksissa.
Hieman vastaavanlainen tunnustuksen tekee samaan sukupuolta olevien avioliittoja eritellyt tukija, joka toteaa olevansa keski-ikäinen heteronainen ja naimisissa.
Hän ilmoittaa lisäksi, että pitää avioliittoa kaikkien oikeutena seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta, mutta hyväksyy muunkinlaiset sitoutumiseen perustuvat suhteet.
Tutkijat voivat lausunnoissa kertoa myös vähemmistötaustoistaan.
””Tuskin laitat positiolausuntoon, että olen republikaaninen mies ja kannatan nykyistä asepolitiikkaa.”
Savolainen ja hänen kollegansa hyväksyvät sen, että tutkijat ovat kenen tahansa ihmisen tavoin alttiita oman taustansa vaikutukselle.
Tätä mahdollisesti vinouttavaa vaikutusta ei kuitenkaan torjuta sillä, että tutkijat esittelevät taustatietojaan julkaisuissaan, ryhmä korostaa.
Positiolausuntojen vaatiminen luo Savolaisen mukaan tutkijoille kannusteen kertoa itsestään tietoja, jotka sattuvat nyt olemaan suosittuja yliopistopiireissä.
”Yhdysvalloissa on akateemisessa maailmassa identiteettipolitiikan kuuma aalto. Enemmän tai vähemmän julkilausuttua on, että halutaan enemmän artikkeleita tietyn tyyppisiltä tekijöiltä ja siteerataan niitä”, Savolainen sanoo.
”Täällä on hyvin suosittu tunniste cite black women eli siteeraa mustia naisia. Sanotaan suoraan, että heitä on siteerattava, jotta heidän sitaatti-indeksinsä paranee.”
”Vaikka sillä on hyvä tarkoitus, se on selvä viesti, että älä siteeraa sen vuoksi, että tutkimus on paras, keskeisin tai uusin vaan sen takia, kuka sen on kirjoittanut”, Savolainen pohtii.
Tieteessä tutkijan sitaatti-indeksit kertovat siitä, kuinka paljon muut tutkijat viittaavat hänen tutkimuksiinsa ja miten tärkeänä kollegat näin ollen pitävät hänen työtään.
”Voisi kuvitella, että jos olet konservatiivinen, valkoinen mies, tuskin laitat positiolausuntoon, että olen republikaaninen mies ja kannatan nykyistä asepolitiikkaa, kun tutkimuksesi käsittelee aseväkivaltaa”, Savolainen sanoo.
”Se olisi akateeminen itsemurha, koska artikkeli hylätään suoraan tai sitä pidetään vitsinä.”
Savolainen ja hänen kollegansa korostavat, että taustatietojen vaatiminen vaarantaa tieteellisen työn puolueettomuuden.
”Jotta jokin tietoväite voidaan hyväksyä tieteelliseksi tosiasiaksi, se pitää todentaa riippumatta henkilöstä, joka väitteen esittää”, ryhmä kirjoittaa.
Tieteelliset artikkelit pitäisi siis arvioida niiden laadun eikä tutkijan identiteetin perusteella.
””Vaikkapa taloutta koskeva keskustelu voisi edelleen polarisoitua.”
Tieteenfilosofian yliopistonlehtori ja akatemiatutkija Samuli Reijula arvioi, että positiolausuntojen taustalla oleva idea käy järkeen.
Sillä halutaan kannustaa tutkijaa miettimään omia älyllisiä vinoumiaan, arvojaan ja sitä, kuinka ne mahdollisesti vaikuttavat tehtävään tutkimukseen.
”Positiolausunnot voivat auttaa artikkelin lukijaa pohtimaan, millaiset piiloon jääneet valinnat artikkelissa tehtyihin johtopäätöksiin ovat kenties vaikuttaneet”, sanoo Reijula, joka työskentelee Helsingin yliopistossa.
Epäselvää kuitenkin Reijulan mukaan on, mitä käytännön yleistymisestä lopulta seuraisi.
”Yhtäältä se voisi kiinnittää huomiota vinoumiin tieteellisessä kirjallisuudessa. Toisaalta anonymisoinnin heikentäminen voisi vahvistaa sitä, että vaikutusvaltaisten tutkijoiden on helpompaa saada tuloksiaan julkaistua ja marginaalisten tutkijoiden ääni taas kuuluisi entistä heikommin.”
Reijulan mukaan lausunnot voisivat johtaa myös polarisaatioon, koska ne voisivat vaikuttaa siihen, millaiset lukijat kiinnostuvat tietystä artikkelista ja ottavat sen vakavasti.
”Vaikkapa taloutta koskeva keskustelu voisi edelleen polarisoitua, kun eri poliittisia näkemyksiä kannattavat tahot päätyvät entistä selvemmin lukemaan eri osia tutkimuskirjallisuudesta.”
Jukka Savolaisen mielestä anonyymiä vertaisarviointia pitäisi pikemminkin vahvistaa kuin heikentää.
”Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että lisättäisiin anonyymisyyttä, sen sijaan, että annetaan enemmän vinkkejä kenestä on kyse.”
Savolaiselta on kysyttävä vielä, kuuluvatko hän ja hänen kirjoittajakaverinsa vähemmistöön tiedemaailmassa, jos kerran hänen twiittinsä artikkelista sai paljon kritiikkiä peräänsä.
”En usko. Sain myös paljon uusia seuraajia ja myönteistä huomiota. Sanoisin että olemme hiljainen enemmistö. Olemme järjen ääni ”, Savolainen sanoo ja naurahtaa.