Avaruuden valtaviin rakenteisiin kuuluu kosminen verkko, joka koostuu galaksiryppäistä, galakseja yhdistävistä kaasusäikeistä, niitä erottavista tyhjistä alueista sekä pimeästä aineesta.
Kaasusäikeet saatiin kuvattua kymmenisen vuotta sitten, ja nyt tähtitieteilijät onnistuivat näkemään ensi kerran, miten iskuaallot ravisuttavat näitä kosmisia rihmoja.
Kun galaksiryppäät törmäävät toisiinsa ja kaasua putoaa ryppäitä yhdistäviin kaasusäikeisiin, syntyy mallien mukaan iskuaaltoja, joiden pitäisi kulkea säikeitä pitkin. Vaikka mallien mukaan näin käy, sitä ei ole aiemmin nähty.
Näkyville ne voi saada kosmista verkkoa kyllästävien magneettikenttien avulla. Iskuaallot voimistavat magneettikenttää, mistä syntyvä hohde on mahdollista havaita radioteleskoopilla.
Ongelma on, että hohde levittäytyy laajalle alueelle ja jää hyvin hailakaksi. Sitä on vaikea erottaa galaksien paljon kirkkaammassa ympäristössä.
Jopa radioteleskooppien oma kohina on moninkertaisesti voimakkaampaa kuin iskuaaltojen loimu.
Australialaisen Icrar-tutkimuslaitoksen tähtitieteilijä Tessa Vernstrom työtovereineen keksi ratkaisun, jolla vienon valon saa kirkastettua.
Ryhmä yhdisti yli 600 000 kuvaa toisiaan lähellä olevien galaksiryppäiden pareista. Läheisyys lisäsi mahdollisuutta, että säikeet saattoivat yhdistää rykelmiä.
Tuloksena oli eräänlainen päällekkäinen kuva, jossa iskuaallot erottuivat himmeänä keskimääräisenä radiosäteilyhohteena. Kuvan rakennetta kuvaa tutkijoiden video.
Tutkijoiden esiin loihtima valo oli kaiken lisäksi voimakkaasti polarisoitunutta, eli se värähteli tavallista enemmän vain yhdessä suunnassa.
Tällainen valo on harvinaista muualla avaruudessa, joten sitä voi pitää lisätodisteena iskuaalloista.
Galaksiryppäiden magneettikentät ovat normaalisti yhtä sekasotkua.
Iskuaallot sitä vastoin panevat magneettikentät ojennukseen, ja se näkyy valon polarisaationa, kirjoittaa Vernstrom The Conversation -lehdessä esitellessään ryhmänsä löydöstä.
Science News -lehden haastattelemien asiantuntijoiden mukaan nyt havaitut iskuaallot ovat todiste suurista magneettikentistä, jotka ympäröivät kosmisen verkon säikeitä.
Tutkijat eivät kuitenkaan vielä tiedä, miten nämä magneettikentät syntyvät ja miten ne muokkaavat kosmista verkkoa.
Tutkimuksen julkaisi Science Advances -tiedelehti.
Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2023
