Viisi tuhatta vuotta sitten idän aroilta saapui nykyisen Euroopan alueelle paimentolaiskansa, joka jätti pysyviä jälkiä eurooppalaisiin kieliin ja geeniperimään. Tulokkaita on nimitetty jamnoiksi.
Heidän ansiostaan eurooppalaiset ovat muun muassa maailman pisimpiä ihmisiä.
Kansainvälinen tutkimusryhmä osoittaa Science Advances -tiedelehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa, että jamnat olivat myös ratsastajia.
He näyttävät nousseen ratsaille pian sen jälkeen, kun hevonen kesytettiin Länsi-Euraasian tasangoilla, sanoo Helsingin yliopiston arkeologian professori Volker Heyd.
Todisteet löytyivät 4 500–5 000 vuotta vanhoista kuoppahaudoista Mustanmeren länsipuolelta.
Tuolla alueella jamnat kohtasivat ensi kerran myöhäisen kivikauden eurooppalaiset maanviljelijät. Itse he kasvattivat nautoja ja lampaita.
Haudoista löytyneissä luissa ei juuri näkynyt väkivallan merkkejä. Siitä päätellen väestöryhmien rinnakkaiselo ei ollut kovin sotaisaa. Sen sijaan luut kertoivat elämästä hevosten selässä.
Jamna-kansan jäänteitä on kaivattu esiin Malomirovossa Bulgariassa.
Ryhmä tutki kaikkiaan 217 luurankoa. Niistä 150 oli haudattu jamnakulttuurille tyypilliseen tapaan kuoppiin, jotka oli peitetty kummulla.
Tutkijat etsivät luista jälkiä, jotka voivat kertoa paljosta ratsastamisesta.
Sellaisiksi määriteltiin muun muassa kulumat lonkan nivelkuopassa, lonkkamaljan reunuksessa ja reisiluun kaulassa, jatkuvasta iskutuksesta seuraavat selkärangan rappeumat sekä vammat, joita syntyy putoamisista, potkuista ja puremista.
Mikään jälki yksinään ei riittänyt todistamaan vainajaa muinaiseksi ratsastajaksi.
”Yhdistelmänä ne voivat kuitenkin paljastaa, millaisia toistuvia tapoja ihmisillä menneisyydessä oli”, sanoo tutkimusraportin pääkirjoittaja, Helsingin yliopiston bioantropologi Martin Trautmann tiedotteessa.
””Jälkien melkoinen yleisyys luuaineistossa osoittaa, että tämä väki ratsasti säännöllisesti.”
Luulöydöt pisteytettyään ryhmä arvioi, että tutkituista 156 aikuisesta ainakin 24 oli mahdollisia ja 9 erittäin todennäköisiä ratsastajia.
”Jälkien melkoinen yleisyys luuaineistossa osoittaa, että tämä väki ratsasti säännöllisesti”, Trautmann sanoo.
Ratsu saattoi olla suuri apu karjan kaitsemisessa, mutta myös arvovallan merkki.
Jamnat omaksuivat myöhemmin käyttöönsä myös pyörän ja vaunut.
Keksinnöt lisäsivät liikkuvuutta niin, että jamnojen vaikutuspiiri ulottui nykyisen Unkarin alueelta aina Mongoliaan ja Kiinan länsiosiin asti.
Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2023.