Maailmassa puhutaan nyt noin 7 000:tta kieltä. Tulevaisuus näyttää valtaosalle niistä kuitenkin hyvin synkältä.
Kielistä noin 2 900 eli yli 40 prosenttia on vakavassa vaarassa, arvioi kielitieteilijöiden, useiden alkuperäiskansojen etujärjestöjen ja yliopistojen yhteishanke Endangered Languages Project (ELP). Havaijin ja Itä-Michiganin yliopistojen ylläpitämä projekti tuottaa aiheesta ajantasaista tietoa.
Jos kato jatkuu nykyisellään, jopa puolet nykyään puhuttavista kielistä on kuollut sukupuuttoon tulevan vuosisadan kuluessa, ELP-hanke varoittaa.
Arvovaltaisen Cambridgen uhanalaisten kielten käsikirjan (Cambridge Handbook of Endangered Languages) tekijät ovat samaa mieltä.
Kielitieteilijöiden arviot siitä, kuinka suuri osuus maailman kielistä katoaa vuoteen 2100 mennessä vaihtelevat ”varovaisesta” 50 prosentista pessimistiseen 90 prosenttiin, he tiivistävät.
Pessimistisiä arvioita on esitetty ennenkin, mutta nyt niitä terästää uusi, aiempaa lohduttomampi näkökulma.
Ilmastonmuutos kiihdyttää kielten häviämisvauhdin jopa kaksinkertaiseksi tulevan puolen vuosisadan aikana, kertoo brittiläisen The Guardian -sanomalehden laaja artikkeli.
Ilmastonmuutos pahentaa harvinaisiin kieliin jo ennestään kohdistuvia uhkia.
”Sillä on moninkertaistava vaikutus, viimeinen naula arkkuun”, sanoo kanadalaisen Kingstonin yliopiston johtava kielitieteilijä Anastasia Riehl Guardianille.
Syy on karu: kielten puhujien kotiseudut jäävät veden alle.
”Suurimmalla osalla maailman kielistä on alle 10 000 käyttäjää.
Julma totuus on, että suurinta osaa maailman kielistä puhutaan seuduilla, jotka ovat muuttumassa elinkelvottomiksi, Riehl sanoo. Näitä ovat esimerkiksi saaret ja rannikot, jotka ovat merenpinnan nousun, tulvien ja trooppisten rajumyrskyjen armoilla.
Samoin käy alueilla, joilla ilmaston lämpeneminen uhkaa perinteistä maanviljelyä tai kalastusta.
Vaikka maapallon kahtakymmentä yleisintä kieltä puhuu noin puolet maailman väestöstä, suurimmalla osalla maailman kielistä on alle 10 000 käyttäjää. Se tarkoittaa, että vain noin promille maailman väestöstä pitää paraikaa yli puolta maailman kielistä hengissä.
Pohjois-Tansaniassa elävät hadzat kuuluvat Afrikan viimeisiin metsästäjä-kerääjäyhteisöihin. Heimossa on noin 1300 jäsentä.
Tämä kielikirjo kukkii yleensä pienissä, muista eristyneissä yhteisöissä, joissa eletään pitkälti perinteisten elämänmuotojen varassa.
Niitä löytyy esimerkiksi päiväntasaajan Afrikan ja Amazonin jatkuvasti kutistuvilta ja sirpaloituvilta sademetsäseuduilta, Himalajan vuoristoalueilta sekä Tyyneltämereltä ja Intian valtamereltä ja niiden rannikoilta.
Runsaan yhdeksän miljoonan asukkaan Papua-Uudessa-Guineassa on maailman valtioista eniten puhuttuja kieliä, arviolta noin 900. Indonesiassa käytetään 711 kieltä ja Afrikan runsasväkisimmässä valtiossa Nigeriassa 517 kieltä, Maailman talousfoorumi luettelee.
Myös suuri osa vakavimmassa vaarassa olevista kielistä löytyy näiltä alueilta.
Kenties pahimmassa puristuksessa ovat Tyynenmeren saaret ja rannikot, joilta löytyy koti viidesosalle maailman puhutuista kielistä.
Esimerkiksi Papua-Uutta-Guineaa huomattavasti pienemmässä Tyynenmeren pienessä saarivaltiossa Vanuatussa puhutaan peräti 110 kieltä.
Vanuatu on jo pitkään ollut esillä äärimmäisenä esimerkkinä siitä, miten merenpinnan nousu voi huuhtoa suuren osan koko valtiosta alleen.
”Lukumääräisesti eniten kieliä on vaarassa hävitä Tyynenmeren saarilta, Keski-Amerikasta, Keski- ja Länsi-Afrikasta sekä Himalajan seuduilta ja Kiinan Yunnanista.
Alkuperäiskansat ja heidän kielensä ottavat etulinjassa vastaan ilmastonmuutoksen iskuja, muistuttaa YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco.
Koska ilmastonmuutos on jo horjuttanut vakavasti pienten saarten ja rannikoiden, aavikoiden ja niiden reuna-alueiden sekä arktisten alueiden alkuperäiskansojen elämää ja kieliä, Unesco käynnisti joulukuussa 2022 uhanalaisten alkuperäiskielten kansainvälisen vuosikymmenen.
Merenpinnan nousu voi peittää Fidžiin kuuluvat Mamanucan saaret Tyynellämerellä.
Säähän kytkeytyvät luonnonkatastrofit karkottivat vuonna 2021 melkein 22 miljoonaa ihmistä asuinseuduiltaan, kertoo pakolaisuutta ja katastrofeja tarkkaileva kansainvälinen kansalaisjärjestö IDMC vuosiraportissaan. Sään ääri-ilmiöiden aiheuttamien katastrofien osuus kaikista katastrofeista on kasvanut jatkuvasti.
Lisäksi miljoonat ihmiset lähtevät joka vuosi kotoaan pitkään jatkuneiden elinolojen vaikeutumisen takia.
Kielelle käy yleensä kehnosti, kun sen käyttäjät muuttavat joukolla muualle parempien elinmahdollisuuksien perään.
Yleensä uudet asuinsijat löytyvät kaupungeista. Niissä kieliyhteisöt hajoavat ja sirpaloituvat nopeasti.
Kielen katoamista kiihdyttää se, että tietyllä murteella tai kielellä puhuvia syrjitään työmarkkinoilla tai koulussa, sanoo Etelä-Afrikan yliopiston uhanalaisten kielten instituutin johtaja Gregory Anderson The Guardian -lehdessä.
Toimeen tullakseen ihmiset omaksuvat paikallisen valtakielen. Heidän lapsensa oppivat sen äidinkielekseen, eikä lasten lapsille isovanhempien kieli enää siirry kuin joidenkin hajasanojen ja -ilmaisujen muodossa.
Yleensä noin kolmessa sukupolvessa oman kielen käyttö ja ymmärtäminen katoavat.
”Mitä tiheämpi tieverkosto syrjäkylistä johtaa kaupunkeihin, sitä suuremmassa vaarassa kielet ovat.
Koska moni näistä kielistä ei koskaan ole päässyt kirjakielen asteelle, niitä on mahdoton pelastaa myöhemmin – ne hukkuvat kokonaan.
Kun alkuperäiskieli kuolee, surkastuu useimmiten myös sen ympärille kutoutunut elävä kulttuuriperintö, toteaa Maailman luonnonsäätiö WWF.
Ehkä ahtaimmalla ovat Tyynenmeren saaret ja rannikot. Rose Haro (vas.) ja Joyln Karo uivat rantavedessä hylätyn aluksen lähellä Mangen kylässä Papua-Uudessa-Guineassa vuonna 2006.
Sekä kielten että eliölajien määrä oli laskenut 40 vuodessa noin 30 prosenttia vuoden 1970 jälkeen, joskaan ei täsmälleen samaa tahtia samoissa paikoissa, WWF raportoi vuonna 2014.
Kielten kuoleman pääsyitä ovat sodat, kansanmurhat, luonnonkatastrofit, nälänhätä ja tautiepidemiat, kielen tukahduttaminen poliittisen sorron seurauksena sekä kaupungistuminen, luettelee Cambridgen uhanalaisten kielten käsikirja.
Vain paria tuhatta maailman noin 7 000 kielestä on tutkittu niin paljon, että niiden rakenteesta, ilmaisuista ja sanastosta on riittävän tarkkaa kirjallista aineistoa.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksista on toistaiseksi vähän tarkkaa tutkimustietoa. Toisin kuin esimerkiksi biodiversiteetin katoa mittaavat tutkimukset, ennusteet kielten tuhosta eivät perustu tarkkoihin tilastollisiin vertailuihin.
Koska yleispätevät ja yhteisesti hyväksytyt mittatikut ja metodit arviointiin puuttuvat, määritelmissä ja johtopäätöksissä on suuria eroja ja ristiriitaisuuksia. Uhka on silti todellinen ja akuutti, useat ongelmaan perehtyneet tiedeyhteisöt korostavat.
Australian valtionyliopiston ANU:n tutkijat päättivät hiljattain paikata puutetta.
He laativat laajan tutkimuksen 6 511 kielestä eli yli 90 prosentista maapallolla puhutuista kielistä. Jokaista niistä arvioitiin 51:llä kielen säilymisen kannalta oleellisimmiksi arvioiduilla kriteereillä. Niihin kuului myös ilmastonmuutos.
Johtopäätökset julkaistiin Nature, Ecology and Evolution -tiedelehdessä.
Ne olivat paljolti linjassa kielitieteilijöiden ennusteiden kanssa. Australialaistutkimuksenkin mukaan puolet maapallon kielistä on vaarassa, eikä ainakaan 1 500:aa niistä puhuta enää tämän vuosisadan lopulla.
Kielikuolemat voivat pahimmassa tapauksessa kolminkertaistua seuraavien 40 vuoden aikana, tutkimus varoittaa.
Lukumääräisesti eniten kieliä on vaarassa hävitä Papua-Uudesta-Guineasta ja muilta Tyynenmeren saarilta, Keski-Amerikasta, Keski- ja Länsi-Afrikasta sekä Himalajan seuduilta ja Kiinan Yunnanista.
Tutkimus teki myös kiinnostavan havainnon. Mitä tiheämpi tieverkosto syrjäkylistä johtaa kaupunkeihin, sitä suuremmassa vaarassa kielet ovat.
Kiinan Yunnan on yksi niistä maailman alueista, joilta on vaarassa kadota lukumääräisesti eniten kieliä.
Pienten ja uhanalaisten kielten asema ei kuitenkaan ole toivoton.
Digiverkkojen on sanottu suosivan suuria kieliä ja kiihdyttävän uhanalaisten kielten katoa. Tätä pohti muun muassa artikkeli Plos-tiedelehdessä vuonna 2013.
Vain alle kahdella prosentilla kielistä on merkittävä käyttökielen asema internetissä, Unesco muistuttaa.
Digitaaliset ratkaisut voivat silti toimia myös harvinaisten kielten taltioijina ja pelastajina. Uusia internetsivustoja, jotka on luotu opettamaan ja säilyttämään uhanalaisia kieliä syntyy tavan takaa.
Kieliä tallennetaan myös Rosetta-projektissa. Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston kirjaston ylläpitämä aineistokokoelma on kerännyt ja taltioinut dokumentteja ja ääninäytteitä yli 2 500 kielestä pelastaakseen ne tuleville sukupolville.
Kielikylvyt pelastivat havaijin ja maorin
Tyynenmeren uhanalaisilta alueilta löytyy kaksi esimerkkiä, joissa käytännössä jo lähes tuhoon tuomitut kielet on kyetty elvyttämään.
Itsenäisessä Havaijin kuningaskunnassa vuosina 1795–1893 puhuttiin pääasiassa havaijin kieltä, jota myös osasi lukea ja kirjoittaa 90 prosenttia asukkaista.
Kun saaret liitettiin Yhdysvaltoihin, amerikkalaisviranomaiset lakkauttivat havaijinkielisen opetuksen. Seuraus oli, että kielen syntyperäisiä puhujia oli 1970-luvulla jäljellä enää pari tuhatta, heistä valtaosa jo yli 60-vuotiaita, kertoo Discovery-lehti.
Havaijin kielen 90 vuotta kestänyt panna päättyi vuonna 1986, jolloin sen käyttö opetuksessa sallittiin taas. Eri puolelle saariryhmää perustettiin kielikylpykouluja, joissa lasten opetus tapahtui joko kokonaan tai pääosin havaijin kielellä.
Vuonna 2015 tehty laskelma päätyi arvioon, että vähintään 18 000 havaijilaista eli 5,7 prosenttia havaijin kielen puhujista Havaijilla puhuu taas havaijia kotikielenään – ja mikä tärkeintä, monet heistä ovat nuoria.
Lähes yhtä kehno tilanne oli 1970-luvulla Uudessa Seelannissa, jossa valtiovalta ja valtaväestö pitivät maorinkieltä yleisesti hyödyttömänä. Sen käyttöä rajoitettiin laajalti. Alle 20 prosenttia maoreista ja vain noin viisi prosenttia maorinuorista puhui maorinkieltä sujuvasti.
Sen jälkeen kun asenteet muuttuivat ja maorinkieli julistettiin vuonna 1987 Uuden Seelannin toiseksi viralliseksi kieleksi, maahan on perustettu lukuisia kōhanga reo-nimisiä ”kielipesiä”, joissa puhuttiin vain maorinkieltä.
Tätä nykyä noin 55 prosenttia maoreista ilmoittaa osaavansa kieltä ja heistä kaksi kolmasosaa käyttää sitä sujuvasti kotonaan.
”Kahdeksan kymmenestä uusiseelantilaisesta pitää nyt maorinkieltä osana kansallista identitettiä”, sanoo Unescon alkuperäiskielten vuosikymmen-hankkeessa työskentelevä professori Rawinia Higgins The Guardianille.
Kielen pelastaminen vaatii kuitenkin huomattavasti rahaa, tahtoa ja näkemystä sekä viranomaisten ja yhteisöjen vankkaa sitoutumista. Sekä turvallista paikkaa, jossa puhua sitä.
Oikaisu 19.4. kello 14.30: Jutussa kerrottiin alkujaan epätäsmällisesti, että vähintään 18 000 havaijilaista eli 5,7 prosenttia koko väestöstä puhui vuonna 2015 havaijia kotikielenään. Havaijia kotikielenään puhui tuolloin 5,7 prosenttia koko havaijin kieltä puhuvasta väestöstä Havaijilla.