Poliittisessa keskustelussa on viime aikoina esiintynyt suomalaisittain eksoottinen eläin. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on toistuvasti verrannut itseään ja puoluettaan afrikkalaiseen mesimäyrään.
Purran sanoin ”se menee vaikka ampiaispesään, eikä välitä paskaakaan”.
Sinnikäs ja ärhäkkä mesimäyrä ei ole ensimmäistä kertaa populistien maskottina. Yhdysvalloissa Donald Trumpin neuvonantaja Steve Bannon haki myös inspiraatiota tästä kovaluonteisesta näätäeläimestä.
Mesimäyrä on mainio maskotti, jos haluaa korostaa olevansa sitkeä ja peloton. Toisaalta eläin on äärimmäisen riidanhaluinen ja yhteistyökyvytön. Mesimäyrä on varmasti maailman kenkkumaisin nisäkäs. Lisäksi se haisee.
Kuvittele ahman kokoinen minkki, jota ei saa hengiltä millään ja joka tappaa vaikka myrkkykäärmeitä puremalla niiltä pään irti. Käärmeen puremastakaan ne eivät juuri piittaa. Hetki lepoa ja taas mennään.
Afrikassa ja Lähi-idässäkin mesoava mesimäyrä on tosiaan näätäeläin, ja nimestään huolimatta se on läheisempää sukua kärpille kuin mäyrille. Myöskään mettä tai hunajaa se ei ensisijaisesti himoa vaan työntää päänsä mehiläispesään syödäkseen sieltä toukat. Pistoja se ei edes tunne, tai sitten ei vain välitä.
Mesimäyrän nahka on erittäin paksu ja niin löysä, että saalistaja ei saa kunnon otetta. Jos koira puree mesimäyrää niskasta, mäyrä voi pyörähtää ympäri ja purra takaisin.
Afrikan villieläimistä kertovassa kirjassa kuvataan, että nahka kestää jopa viidakkoveitsen iskut ja pienoiskiväärin luodit.
Lisäksi mesimäyrällä on hajurauhaset, kuten haisunäädällä. Lemua kuvaillaan erittäin pistäväksi.
Mesimäyrä hyökkää täysin pelottomasti minkä tahansa itseään isommankin eläimen kimppuun. Mesimäyrä voi ajaa nuoria leijoniakin pois haaskan kimpusta.
Empatiaa mesimäyrä ei tunne. Jos mesimäyrä pääsee kanalaan, se tappaa kaiken, ihan silkaksi huvikseen. Tässä suhteessa se muistuttaakin sukulaistaan minkkiä.
Suomessa mesimäyrä olisi epäilemättä haitallinen vieraslaji.
