40 vuotta sitten tutkijat Ranskassa työskentelivät kuumeisesti selvittääkseen, mikä virus aiheutti mystistä sairautta.
Kaksi vuotta aiemmin tunnistettu sairaus teki potilaista hyvin sairaita, mutta tutkijoille ei kuitenkaan ollut vielä selvää, mikä virus sen aiheutti.
20. toukokuuta 40 vuotta sitten Ranskassa Pasteur-instituutin tutkijat tekivät läpimurron, kun he onnistuivat eristämään hi-viruksen.
Ranskalaistutkija ja sittemmin työstään Nobel-palkittu Françoise Barré-Sinoussi oli mukana identifioimassa virusta. Hän muistelee uutistoimisto AFP:n haastattelussa, että viruksen löytämisen jälkeen tutkijoilla oli yhä edessään iso työsarka.
”Tehtävä oli valtava, koska olimme kohdanneet tuntemattoman viruksen. Meidän piti oppia siitä kaikki”, hän sanoi AFP:lle.
Aluksi tutkijat eivät olleet edes varmoja, aiheuttiko löydetty virus todella aidsia. Viruksen yhteyden sairauteen vahvisti vuotta myöhemmin yhdysvaltalaistutkija Robert Gallo.
Ensimmäinen askel viruksen jälkeen oli kehittää hi-viruksen tunnistava testi. Se kehitettiin vuonna 1985 eli kaksi vuotta viruksen eristämisen jälkeen.
Samalla tilanne oli murheellinen, koska tutkijat tiesivät, että he eivät voineet pelastaa tuolloisia potilaitaan. Potilaita käveli jopa tutkimusinstituuttiin kysymään lisätietoja viruksesta.
”Se oli äärimmäisen vaikea tilanne”, Barré-Sinoussi sanoo.
Barré-Sinoussia suretti huomata, miten suvaitsematon yhteiskunta sairastuneita ihmisiä kohtaan oli. Hän kertoo oppineensa paljon yhteiskunnan epätasa-arvosta hiv-työnsä kautta.
”Kohtasin asioita, joita en ollut pitänyt mahdollisena -- potilaita leimattiin, heidän ystävänsä ja perheensä hylkäsivät heidät, joskus jopa terveydenhoidon ammattilaiset. He menettivät kotinsa ja työpaikkansa.”
Monet hiviin sen alkuvaiheessa sairastuneet joutuivatkin kohtaamaan sairauden lisäksi vakavaa syrjintää. Yksi heistä on 59-vuotias australialainen aktivisti ja asianajaja Paul Kidd, joka sai diagnoosin vuonna 1991.
Kidd uskoo olleensa sairas jo joitain vuosia ennen tätä. Ilmapiiri oli kuitenkin sellainen, että jopa hänen lääkärinsä kehotti häntä olemaan tekemättä testiä.
”Syynä oli se, että siihen aikaan ei ollut hoitokeinoja. Myös poliittinen ilmapiiri oli erittäin huono.”
Hiviin on 1990-luvun lopulta asti ollut olemassa tehokas lääkitys. Lääkitys pitää tartunnan saaneen oireettomana ja estää hivin tarttumisen eteenpäin, kertoo suomalaisjärjestö Hivpoint.
Myös Kidd oli onnekas, sillä hän sai käyttöönsä hivin hoitoon kehitetyn AZT-lääkkeen ensimmäisten joukossa.
”Lääke teki minut erittäin sairaaksi, mutta pelasti elämäni.”
Nyt Kidd ja muut hi-virukseen sairastuneet voivat selvitä päivässä yhdellä pillerillä, ilman sivuvaikutuksia. Nykyisin hiv-lääkkeiden sivuoireet ovat vähäisiä ja ne ajoittuvat yleensä lääkehoidon aloitukseen, kertoo Hivpoint.
Vaikka lääkehoito on edistynyt merkittävästi, asenteet eivät.
”Yksi asia, joka ei ole juurikaan muuttunut, on hiviin liittyvä stigma”, Kidd sanoo.
”Mutta olen onnekas, koska olen yhä elossa ja voin tehdä vapaaehtoistyötä. Se on keinoni muistaa niitä”, jotka eivät ole enää kanssamme.