Keväällä varsinkin Lounais-Suomen lehdoissa kukkivat valtoimenaan muun muassa vuokot ja kiurunkannukset jo ennen puunlehtien puhkeamista.
Vastaavaa nähdään lauhkean vyöhykkeen lehtimetsissä kaikilla mantereilla, kun lyhyesti kukoistavat metsänpohjan lajit hamuavat kevään valoa.
Monet kevätkukat tiivistävät kasvunsa 3–5 viikkoon. Menevätkö niiden pasmat sekaisin, kun ilmaston lämmetessä lehdet puhkeavat puihin yhä aiemmin?
Euroopassa ja Itä-Aasiassa ongelmaa ei todennäköisesti synny ainakaan tällä vuosisadalla, lohduttaa tuore tutkimus.
Sen sijaan itäisessä Pohjois-Amerikassa puiden kevät edistää niin, että metsänpohjalla valoisin kasvuaika lyhenee.
Mantereiden yllättävä ero selvisi, kun yhdysvaltalaiset, saksalaiset ja kiinalaiset tutkijat perehtyivät kukinta- ja lehtimisaikoihin museonäytteistä, joita oli kerätty noin 120:n viime vuoden aikana.
Ero johtuu puiden erilaisesta herkkyydestä kevään lämpenemiselle, he raportoivat Nature Communications -tiedelehdessä. Amerikan puut ovat innokkaampia avaamaan hiirenkorvansa kuin Euraasian.
Kukka kärsii varjosta nopeasti.
Tähän mennessä kevätkukinta on kaikilla mantereilla aikaistunut keskimäärin kolmella päivällä, kun maalis–huhtikuun keskilämpötila on kohonnut asteella.
Suunnilleen samoin on aikaistunut puunlehtien puhkeaminen – paitsi Pohjois-Amerikan itäosissa vielä vajaan päivän nopeammin.
Nykyisin kukinnan alun ja hiirenkorvien väliin tapaa jäädä viikko tai kaksi. Vuosisadan loppuun mennessä aika voi ilmastolaskelmien perusteella säilyä Euroopassa keskimäärin ennallaan ja Itä-Aasiassa jopa pidetä pari päivää.
Sen sijaan Pohjois-Amerikkaa voi odottaa muutaman päivän lyhennys.
Kevätkukan kannalta muutos ehkä kuulostaa mitättömältä. Yhden varjottoman päivän menetys voi kuitenkin merkitä jopa neljän prosentin leikkausta kukan vuotuisesta kasvusta, tutkijat huomauttavat.
Amerikan puiden herkkyydelle tutkijat esittävät kahta syytä. Puunoksissa silmujen voi odottaa tuntevan ilman lämpötilan paremmin kuin kukkien maanalaisten silmujen.
Lämmölle kannattaa myös olla herkkä juuri itäisessä Pohjois-Amerikassa, missä vuotuiset kevätolot vaihtelevat enemmän kuin muilla mantereilla.
Julkaistu Tiede Luonnossa 3/2023
