Potsdam
Suoraan alapuolellamme möllöttää valtava väkäleukahauki. Se lymyää puoliksi kiven takana, haukkoo henkeään ja näyttää hampaitaan. Siinä olisi virvelöijälle järkälemäinen väsytettävä. Painoa lienee viitisen kiloa.
Ei, emme ole veneessä. Emmekä rannalla. On kaunis elokuinen lauantaiaamu, kello kohta yhdeksän. Me kahdeksan, kolme naista ja viisi miestä olemme Potsdamin luonnontieteellisen museon luokkahuoneessa. Sen alakerrassa on saksalaisia kalalajeja esittelevä akvaario. Oppimateriaalihauki ja muut hankalammin tunnistettavat lajit on jo opeteltu, nyt on varustetietouden vuoro.