Selkkaus voi levitä Afganistanin ympäristöön - Ulkomaat | HS.fi

Selkkaus voi levitä Afganistanin ympäristöön

USA:n mahdollisen iskukohteen lähettyvillä useita ydinasevaltoja

Tilaajille
20.9.2001 3:00

Terrorihyökkäyksen kostaminen Osama bin Ladenille iskemällä Afganistaniin olisi yksi vaarallisimpia sotilaallisia toimia, johon Yhdysvallat on ryhtynyt sitten 1991 käydyn Persianlahden sodan.

Afganistanilla sinänsä ei ole juuri strategista merkitystä. Se on vailla rannikkoa oleva karu, äärimmäisen köyhä ja harvaan asuttu maa, jossa ei ole merkittäviä luonnonvaroja eikä etenkään öljyä. Mutta paradoksaalisesti kaikella mitä Afganistanissa tapahtuu voi olla dramaattinen vaikutus sen ympäristössä, ja laajemmalti. Afganistania ympäröi peräti neljän ydinasevaltion kehä, ja viides ydinasemahti eli Yhdysvallat on nyt valmistautunut ottamaan aggressiivisen kostajan roolin tässä hornankattilassa. Ydinasevaltioista kaksi eli Kiina ja Venäjä ovat vakaita, mutta vihollisuuksien riivaamat Intia ja Pakistan ovat pahimmassa tapauksessa hyvin arvaamattomia. Afganistanin vuorilla ja tasangoilla on islamilaisen kumouksen nykyinen keskipiste, ja siksi Afganistanin ympäristö on maailman kriisiherkintä aluetta, ilman ydinaseitakin. Afganistanin vaarallisuus johtuu siitä, että se voi toimia kuin sytytin, jos Osama bin Ladenin jahtaamisen kylkiäisenä rangaistaan Talebania. Ensimmäinen iso räjähdys on odotettavissa Pakistanissa. Pakistanin sotilasdiktaattorin, kenraali Pervez Musharrafin asema uhkaa muuttua kestämättömäksi, koska hän joutui suostumaan amerikkalaisten poliittisen ja sotilaallisen operaation alueelliseksi takuumieheksi. Musharrafin ratkaisu voi johtaa islamilaiseen kumoukseen 1998 ydinasevallaksi tulleessa kehitysmaassa. Sitten Kashmiria koskevan alueriita saattaa kärjistyä toisen ydinasevallan Intian kanssa. Taleban-liikkeen ja Yhdysvaltain asevoimien yhteenotolla saattaisi siten olla nopea, turvallisuustilannetta dramaattisesti huonontava vaikutus koko Intian niemimaalla. Ydinasevalta Kiina näyttää olevan turvallisen matkan päässä Afganistanista. Silti seuraukset voivat olla ikävät Kiinallekin. Kiina on yrittänyt suurvalta-asemansa nojalla saada vaikutusvaltaa Pakistanista. Peking on aseistanut Pakistania, ja luultavasti Kiina on myös ollut vahvasti mukana kehittämässä Pakistanin ydinasetta. Tällainen peli on sopinut hyvin Kiinan suunnitelmiin, koska se seuraa epäluuloisena liki itsensä kokoisen Intian pyrkimystä "oikeaksi" suurvallaksi nykyisen alueellisen mahtitekijän asemasta. Kiinalle ei silti sovi, että Pakistanista tulisi ääri-islamilainen ydinasevalta, joka saattaisi alkaa toden teolla hakea yhteenottoa Intian kanssa. Pragmaattisesti ajattelevat kiinalaiset tietävät, mitä Pakistanin ja Intian yhteenotto Kiinan kannalta merkitsisi - etenkin, kun siihen liittyisi väistämättä ydinaseiden käytön mahdollisuus. Pakolaiset ovat sitten Neuvostoliiton 1979 aloittaman Afganistanin miehityksen ja sitä seuranneen kymmenvuotisen sodan olleet keskeinen osa Afganistanin murhanäytelmää. Maailman suurimman yksittäisen pakolaisongelman taakan on Pakistanin lisäksi joutunut kantamaan Iran. Islamilaisen vallankumouksen kehtona itseään pitävä Iran on alusta alkaen seurannut ärtyneenä Taleban-liikkeen toimia. Pariin otteeseen Iranin asevoimat ovat liikehtineet hyökkäystä enteillen Afganistanin vastaisella rajallaan. Jos Yhdysvallat iskee Afganistaniin, Iraniin alkaa taas vyöryä afgaanipakolaisia nykyisten ainakin miljoonan lisäksi. Uskonpuhtaudestaan varman Iranin asema voi vaikeutua myös siksi, että sen olisi islamilaisena maana vaikka kuinka vastentahtoisesti otettava Talebania tukeva kanta, jos Iranin arkkivihollinen Yhdysvallat - "suuri saatana" - käy Talebanin kimppuun. Radikaalista islamilaisuudesta hiljalleen irtautunut Iran olisi siten vaarassa joutua uudelleen varsinaisten tulennielijöiden joukkoon, ja kaiken lisäksi vihollisensa Taleban-liikkeen vuoksi. Venäjä näyttää Kiinan tavoin olevan riittävän kaukana kriisin ytimestä, mutta samat syyt, joiden vuoksi Venäjän edeltäjävaltio Neuvostoliitto tunkeutui Afganistaniin pelkän laajentumishalunsa lisäksi, ovat yhä olemassa. Neuvostoliitto halusi kuohita islamin Afganistanissa yrittäessään estää islamin radikaalien virtausten leviämisen Keski-Aasian tasavaltioihinsa. Yritys ei onnistunut. Neuvostoliitto joutui vetäytymään Afganistanista 1989 vähän ennen hajoamistaan. Nyt Venäjän johdolla on sama Afganistanista lähtöisin oleva ongelma kuin Neuvostoliitolla: islamilainen kumous uhkaa Tadzhikistania ja Uzbekistania, joita Venäjä pitää suojattivaltioinaan. Pahimman vaihtoehdon toteutuessa - jos iskut Afganistaniin saavat koko Keski-Aasian poliittisen ja sotilaallisen tasapainon horjumaan entisestäänkin - seuraukset tuntuvat varmasti kaikkialla teollistuneessakin maailmassa. Afganistan on historiallisesti ollut kriisien ytimessä. Se on alue, joka on aina haluttu jollakin tavoin koteloida, pelata pelistä pois. Siinä tehtävässä on kuitenkin onnistunut vain lyhyeksi aikaa Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri 300-luvulla eKr. Hän laajensi valtakuntansa silloisen tunnetun maailman ääriin, Intian niemimaalle ja keskiseen Aasiaan saakka.

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat

Luetuimmat - Ulkomaat