Irlantilainen Elizabeth Byrne käy joka päivä messussa - Ulkomaat | HS.fi

Irlantilainen Elizabeth Byrne käy joka päivä messussa

Entinen pukuompelija on onnellinen ihminen

18.3.2002 2:00

DUBLIN.

Elizabeth Byrne , alle 70 vuotta, polttaa savukettaan niin kuin kiinnijäämistä pelkäävä tyttönen. Hän pitää palavaa tupakkaa mahdollisimman kaukana itsestään, puoliksi piilossa lantion takana.

"Minun ei todellakaan pitäisi polttaa, tiedän sen hyvin", hän sanoo ja kihertää vaivautuneesti päälle. Tupakka on neiti Byrnen elämän suurimpia syntejä. Muuten kaikki sujuu tasaisesti, hiljaisesti, samoin kuin aina ennenkin. "Elämäni taitaa olla Dublinin tylsin elämä." Siinä Byrne liioittelee. Päivät seuraavat toisiaan melko samanlaisina, se on totta. Mutta mitäpä siitä, jos voi silti sanoa olevansa erittäin onnellinen ihminen. Kirkossa käynti muodostaa Byrnen päivän selkärangan. "Yleensä menen messuun jo aamulla. Eri kirkoilla on kuitenkin eri aikoja messuille, joten joskus lykkään menoa iltapäivään, jos se sopii minulle paremmin", Byrne kertoo. Uskonto on hänelle tärkeää, on ollut jo pikkutytöstä asti. Katolinen kirkko instituutiona ei nauti samanlaisesta asemasta. "Minulla on oma uskoni, kirkko tehköön mitä tahtoo." Byrnen mukaan hänen ikäpolvensa irlantilaiset ovat lähes kauttaaltaan uskonnollisia. Seuraava sukupolvi on jo uskosta hieman vieraantunut, sitä seuraava vielä enemmän. Toinen muutos, jonka Byrne on havainnut, on irlantilaisten muuttuminen entistä materialistisemmiksi. Rahaa pitää olla ja sitä kuuluu kuluttaa. Mitä hienompaa ja suurempaa, sitä parempaa. "Hieman rahvaanomaista minusta", Byrne sanoo ja nyrpistää nenäänsä. Uskonnon ohella perhe on Byrnelle tärkeä. Omaa ei tullut perustettua, koska "eihän sellaisia asioita voi suunnitella". Sisaria Byrnellä on viisi ja veljiäkin kaksi. Sisarukset pitävät tiivistä yhteyttä keskenään, soittelevat päivittäin ja istuvat toistensa luona iltaa. Kun Byrne kävi vielä töissä, yhteydenpitoon ei ollut yhtä paljon aikaa. Pukuompelijan työ oli rankkaa, mutta hauskaa. "Nautin kauniista asioista. Oli hauskaa ommella vaatteita teatterinäytöksiin", hän kertoo. Enää Byrne ei ompele, koska "aikansa kutakin". Kauneuden kaipuu ei ole silti kuihtunut, sen näkee Byrnen asun yksityiskohdista. Violettiiin takkiin on soinnutettu kukka-aiheinen silkkihuivi. Sormuksissa säihkyvät huivin sävyjä toistavat värikkäät kivet. Ja huulipuna, sitä Byrne hakee automaattisesti laukustaan lopetettuaan maitokahvinsa. Kesäisin Byrne matkailee ympäri Irlantia. Ulkomaille ei ole tarvetta mennä, saari on täynnä näkemistä. "Minulle riittää, kun pääsen maalle ja saan olla ulkona", Byrne sanoo kuin suomalainen. Elämässä ei enää ole suuria toiveita, pelkoja tai tavoitteita. Nuorison huumeidenkäyttö huolestuttaa, mutta toistaiseksi Byrne on uskaltautunut dublinilaisen lähiön ostoskeskukseen päiväsaikaan. Iltaisin ei kuitenkaan tule lähdettyä ulos yhtä mielellään. "Tavallinen elämä, rehellisyys, mielenrauha", Byrne luettelee onnellisuutensa osatekijöitä. Arkirutiinit voivat olla tylsiä, mutta pitävät elämän koossa. "Joka päivä laitan ruokaa itselleni. Keitän vihanneksia ja lihaa, milloin mitäkin. Mutta nykyään ostetaan yhä useammin valmiita pakasteita kaupasta. Niistä on tullut Irlannin uutta kansallisruokaa."

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat