Kalastajan tytär kummastelee kaupunkilaisten egoismia - Ulkomaat | HS.fi

Kalastajan tytär kummastelee kaupunkilaisten egoismia

Jenny Pettersson lähti Gotlannista Tukholman lasten dagismammaksi

24.3.2002 2:00

TUKHOLMA. Kun Jenny Petterson saa kuulla, miksi juuri hänestä halutaan tehdä juttu lehteen, hän ymmärtää heti mistä on kysymys: "Haluatte siis haastatella aivan tavallista ihmistä", hän naurahtaa.

Vaikka 26-vuotias Jenny ehkä pitääkin itseään tavallisena, niin sitä hän ei ole ainakaan tukholmalaisen päiväkoti Orrenin lapsille. Heille ja etenkin Jennyn vetämän Muumi-kerhon yhdelletoista noin viisivuotiaalle vekaralle Jenny on "dagismamma", päiväkotiäiti, jonka kanssa eletään, kasvetaan ja jaetaan ilot ja surut viitenä päivänä viikossa. Jennyn tie Tukholmaan ja päiväkotihoitajaksi alkoi pienestä Närin kylästä Gotlannin itärannikolta. Jenny syntyi viisilapsisen kalastajaperheen keskimmäisenä. Lapsuus ja nuoruus oli turvallista ja suojattua. "Gotlanti on ilmapiiriltään hirveän suljettu. Ihmiset tekevät mitä tekevät eikä yllätyksiä juuri tapahdu", Jenny kertoo. Isänsä jälkiä Jenny ei kuitenkaan seurannut. Itse asiassa hän ei käynyt koskaan kalassa. "Se oli miesten puuhaa. Minä olin äidin tyttö." Ura alkoi hahmottua melko varhaisessa vaiheessa. Kokemusta kertyi kotona yhdeksän vuotta nuoremman pikkuveljen passaamisessa, ja 18 vuotta täytettyään Jenny suuntasi mantereelle Norrköpingiin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. "Ajattelin, että tämä sopii minulle", Jenny selvittää ammatinvalintaansa. Norrköpingistä Jenny suuntasi runsaaksi vuodeksi Osloon, missä hän työskenteli paikallisessa päiväkodissa. Jenny teki samoin kuin monet muutkin ikätoverinsa, sillä Norjasta löytyy runsaasti hoitoalan töitä. "Siellä oli ihan mukavaa. Ainoa ongelma oli oikeastaan se, etteivät norjalaiset tahtoneet oikein ymmärtää minun Gotlannin murrettani", Jenny nauraa. Neljä vuotta sitten Jenny asettui Tukholmaan saatuaan töitä Orrenin päiväkodista. Orren sijaitsee Östermalmin kaupunginosassa, joka tunnetaan parempiosaisten asuinalueena. Monet muut tukholmalaiset pitävät östermalmilaisia lähinnä typerinä ja rikkaina snobeina. Myös Jennyllä on mielipiteensä, mutta hänen mukaansa se koskee koko pääkaupunkia. "Tuntuu siltä, että tukholmalaisille elämä on yhtä egotrippiä. Päällimmäisenä on vain minä, minä ja minä", Jenny sanoo. Työssään hän on myös huomannut tämän päivän suoritusyhteiskunnan merkit. "Vanhemmille näyttää olevan jonkinlainen kunniakysymys onnistua kaikessa täydellisesti. Pitää olla hyvä äiti tai isä, pitää menestyä työssä, pitää olla harrastuksia ja niin edelleen", Jenny selvittää. Hän pitää oman päiväkotinsa lapsia silti varsin tasapainoisina. Jenny ei myöskään kiertele sitä tosiasiaa, että taloudellinen vakavaraisuus tuo turvallisuutta lapsille. "Kyllä eron näkee parempien ja huonompien alueiden välillä. Vakavaraisuudella on iso merkitys lasten henkiselle hyvinvoinnille." Vaikka Ruotsissakin päiväkotien lapsimäärät ovat säästötoimien myötä kasvaneet ja henkilökunta pysynyt ennallaan, Jenny ei ole huonoinakaan päivinä suunnitellut ammatinvaihtoa. "Mutta jos alkaa näkyä kypsymisen merkkejä, niin sitten on paras sanoa kiitos ja näkemiin", hän toteaa. Isoja tulevaisuuden suunnitelmia Jennyllä ei ole. Päällimmäisenä ajatuksissa on ensi heinäkuu, jolloin Jenny astuu syntymäpaikkakunnallaan vihille Rickardinsa kanssa. Tulossa on kuulemma perinteiset mahtihäät. "Ja kyllä se pikku Antonkin on suunnitelmissa", Jenny hymyilee. Pitää vain toivoa, että ensimmäinen lapsi on poika, ettei nimeä tarvitse miettiä uudelleen.

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat