Putin palautti vakauden Venäjälle - Ulkomaat | HS.fi

Putin palautti vakauden Venäjälle

Suurimmat voitot ulkopolitiikassa, Tshetshenia oli kuitenkin virhe

Tilaajille
25.3.2002 2:00

MOSKOVA.

Vladimir Putin tuntuu olleen jo iät ja ajat Venäjän presidenttinä, mutta hänen valinnastaan tulee kuluneeksi vasta kaksi vuotta tiistaina. Nyt voidaan jo arvioida hänen menestystään maailman laajimman maan johtajana.

Venäjän politiikan asiantuntijat kiittelevät Putinia kahdesta asiasta - poliittisen vakauden palauttamisesta ja ulkopolitiikan uudesta länsimyönteisestä linjanvedosta. Venäjän tapauksessa poliittinen vakaus tarkoittaa sitä, että kymmenen vuotta jatkuneen myllerryksen jälkeen kansalaisille pystytään maksamaan palkat ja eläkkeet ajallaan, ja duumassa säädetään kohtuullisen sujuvasti olojen parantamiseen tähtääviä lakeja. Toisaalta vakaus on myös merkinnyt sananvapauden kaventumista. Halunsa tulla osaksi länttä Venäjä ilmaisi syyskuun terrori-iskujen jälkeen, jolloin se ryhtyi tukemaan terrorisminvastaista rintamaa. Venäjän strategisten tutkimusten keskuksen johtajan Andrei Piontkovskin mukaan Putin kuitenkin aloitti ulkopolitiikan teon hyvin perinteisellä tavalla, annoksella Amerikan-vastaista toimintaa. Presidentti vieraili Kuubassa ja Pohjois-Koreassa sekä antoi korkeiden upseeriensa syyttää Yhdysvaltoja ydinsukellusvene Kurskin upottamisesta. Sitten hän kuitenkin tajusi, että ainoa tie Venäjän talouden elvyttämiseen ja geopoliittiseen henkiinjäämiseen on asettua lännen rinnalle ja, jos mahdollista, osaksi länttä. Putin ymmärsi myös, että 2000-luvulla Venäjän suurimpia turvallisuusuhkia ovat Kiina ja Afganistan, eivät EU ja Yhdysvallat. Hän alkoi hieroa tuttavuutta ensiksi Britannian ja Saksan, myöhemmin myös muiden EU-maiden kanssa. Kun Yhdysvallat joutui järkyttävän terrorihyökkäyksen kohteeksi, hidastelusta tunnettu presidentti muuttui nopeaksi reagoijaksi ja ilmaisi tukensa Yhdysvalloille ensimmäisten valtionpäämiesten joukossa. Venäjä liittyi terrorismin vastaiseen rintamaan kolme viikkoa myöhemmin hyvin tärkeän Krimillä pidetyn poliittisen kokouksen jälkeen. Siinä oli läsnä 21 venäläistä huippupoliitikkoa. Heistä yksi ehdotti Talebanin tukemista ja 18 Yhdysvaltain näpäyttämistä pysymällä sivussa terrorisminvastaisesta rintamasta. Vain kaksi poliitikkoa kannatti rintamaan liittymistä. "Putin osoitti valtiomiehen kykynsä päättämällä toimia poliittisen eliitin suurta enemmistöä vastaan", Piontkovski hehkuttaa. Carnegie-instituutin asiantuntija Lilija Shevtsova kuvaa Novaja Gazeta -lehdessä Putinin päätöstä ulkopoliittiseksi läpimurroksi, joka muutti länsimaiden Venäjästä muodostamaa kuvaa. "Putinin uusi ulkopolitiikka rikkoi stereotypioita. Venäjä ei enää tullut hysteeriseksi, kun Yhdysvallat irtosi ABM-sopimuksesta tai kun liittouman joukot alkoivat perustaa tukikohtia Keski-Aasiaan. Venäjä ei myöskään enää pidä ongelmana Naton laajenemista itään", Shevtsova sanoo. Hänen mukaansa Venäjä ei kykene hyödyntämään presidentin tekemää aloitetta kovin laajasti, koska sitä ei tueta edes Kremlin muurien sisäpuolella. Toisaalta myös aika on loppunut kesken. "Taleban kaatui liian nopeasti. Nyt Washingtonissa jo luullaan, ettei Venäjää tarvita enää." Andrei Piontkovskin mielestä Putinin länsimyönteisen linjan säilyttäminen on koko Venäjän poliittisen elämän avainkysymys. "Armeija, tiedustelupalvelu, FSB, ulkopolitiikan johto, puolueiden johtajat, virkakoneisto, ne kaikki ovat Putinin linjanvetoa vastaan", Piontkovski luettelee. Hänen mukaansa Putin pystyy pitämään päänsä niin kauan kuin hänen kansansuosionsa pysyy korkeana. Nyt hänen kannatuksensa on noin 75 prosentissa. Suosiossa pysyminen edellyttää talouspolitiikan onnistumista. Piontkovskin mukaan ei ole epäilystä siitä etteikö presidentti olisi ajatuksiltaan liberaali talousmies. Ongelma on kuitenkin se, ettei hän ole pätevä talousjohtaja. Putinin aikana duuma on säätänyt joitakin hyviä lakeja, kuten 13 prosentin tuloveron, ja koonnut työnantajan maksut yhdeksi sosiaaliveroksi. Se on myös säätänyt teollisuusmaan kaupan mahdollistavan lain. Talouden syvärakenteiden kimppuun ei kuitenkaan ole käyty. Boris Jeltsinin aikana rikkautensa keränneet oligarkit hallitsevat yhä Venäjän taloutta, ja vaivana on sama institutionalisoitunut korruptio. Pankkijärjestelmä ei toimi, ja valuuttaa pakenee maasta. "Oligarkkeihin perustuva talousjärjestelmä ei pysty saamaan aikaan Venäjän tarvitsemaa talouskasvua. Nyt olemme juuttuneet kolmen prosentin tuntumaan, se on liian vähän", Piontkovski huomauttaa. Vaikka laiva ei enää uppoa, Venäjä ei pysty kehittämään tulevaisuuden kannalta elintärkeitä rakenteita kuten koululaitosta ja terveydenhuoltoa. Molemmat ovat yhä mätänemistilassa. Piontkovskin mukaan presidentin suosion säilymiseen riittää vielä pitkään palkkojen ja eläkkeiden maksu ajallaan. Pelkkä maksuaikataulussa pysyminen on merkinnyt venäläisille suurta talousihmettä Jeltsinin ajan jatkuvien talousromahdusten jälkeen. Jos öljyn hinta laskee ja talous alkaa heiketä, palkka- ja eläkerästit alkavat jälleen kasvaa. Samalla hupenee myös presidentin kansansuosio. Se olisi tuhoisaa Putinin ulkopolitiikalle. Presidentin vallan alkutaipaleella on yksi paha epäonnistuminen, jota hän koettaa peitellä kaikin mahdollisin tavoin. Sitä ei saa myöskään kommentoida kriittisesti Venäjän tiedotusvälineissä. Kysymys on Tshetsheniasta. Tshetshenian sota oli Putinin vaalikamppailun pääase, jota ilman hänen kaltaisensa tuntemattomuudesta tullut hahmo ei olisi koskaan pystynyt nousemaan presidentin virkaan. "Tshetshenia teki Putinista kansan sankarin. Kansa vakuuttui, että tässä sillä on johtaja, joka pystyy suojelemaan maata terrorismilta", Piontkovski huomauttaa. "Putin on epäonnistunut Tshetsheniassa täydellisesti. Tasavalta on ajautunut hallitsemattomaan sissisotaan, jossa kukaan ei ole turvassa. Eikä nykyiseen tilanteeseen ole näkyvissä parannusta." Piontkovski syyttää Tshetshenian tilanteesta presidentin hallinnossa vallalla olevaa KGB-mentaliteettia. Vanhakantainen asenne on vallalla kaikkialla Venäjän virkakoneistossa ja se jarruttaa kaikkia vähänkään edistykselliseltä vaikuttavia uudistuksia. "Maailma ympärillämme on muuttunut, mutta silti me vastaamme 1970-luvulla opitulla tavalla. Me uppoamme, jos emme uskalla vaihtaa asenteitamme", Lilija Shevtsova suomii Novaja Gazetassa. Hänen mukaansa Venäjän virkamiehet rakentavat ympärilleen ja myös presidentin nähtäväksi hienolta näyttäviä Potjomkinin kulisseja. Kun totuus jää piiloon, voi uskotella itselleen, että kaikki on hyvin. "Meillä vain imitoidaan monipuoluejärjestelmää, vahvaa valtiota ja vakaita oloja. Kysymys on kuitenkin tyhjistä fasadeista, joiden takana ei ole mitään. Presidenttikin yhä uskoo, että Venäjää voi hallita keskittämällä kaiken vallan omiin käsiin."

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat

Luetuimmat - Ulkomaat