Saddam kumoon - mutta miksi juuri nyt? - Ulkomaat | HS.fi

Saddam kumoon - mutta miksi juuri nyt?

Saddam Hussein rakensi ensin Irakista öljymahdin ja romutti sen sitten sodilla. USA:n mukaan Saddam uhkaa nyt tärkeän alueen vakautta. Siksi hän saa mennä.

Tilaajille
20.4.2002 3:00

Keväällä 1991 Irakin johtaja Saddam Hussein oli heikoilla. Kuwaitin sodassa Irakin mahtiarmeija oli pommitettu hajalle ja ajettu Kuwaitista sekasortoiseen pakoon kohti Bagdadia.

Yhdysvaltain joukot olivat jo eteläisessä Irakissa. Ne olisivat voineet antaa tuhota Saddamin valiojoukot, tasavaltalaiskaartin, joka oli selvinnyt vähin tappioin viiden viikon ilmapommituksesta. Jostain syystä presidentti George Bush lopetti maasodan. Saddam saattoi huokaista helpotuksesta bunkkerissaan Bagdadissa. Tasavaltalaiskaarti järjestäytyi, nujersi Yhdysvaltain rohkaiseman kurdikapinan pohjoisessa ja shiamuslimien kansannousun etelässä. Sen jälkeen Saddamin ote on pitänyt. Haastajia ei ole. Miksi Yhdysvallat jätti Saddamin valtaan, ihmeteltiin 1991. Kysymys on taas ajankohtainen, kun presidentti George W. Bush on julistanut Saddamin kaatamisen tavoitteekseen. Isä-Bushille Saddamin syrjäyttäminen olisi ollut poliittisesti helppoa. Käytännössä koko maailma keskeisiä arabimaita myöten oli tuolloin sodassa Irakia vastaan. Yllättävät käänteet ovat leimanneet Yhdysvaltain Irak-politiikkaa. Taustalla on Iranin islamilainen vallankumous, joka 1979 kaatoi shaahi Reza Pahlavin . Yhdysvallat menetti liittolaisen Persianlahden öljyalueella. Imaami Khomeinin Iran koettiin niin suureksi uhkaksi Yhdysvaltain eduille, että uudeksi yhteistyökumppaniksi kelpasi jopa Saddamin johtama arabisosialistinen Irak. Suhteiden lämpeneminen alkoi Irakin hyökättyä Iraniin syksyllä 1980. Diplomaattisuhteet solmittiin uudestaan 1984. Yhdysvallat oli katkaissut välit, kun Irak liittyi Israelin vastaiseen sotaan 1967. Suhteita Yhdysvaltoihin ei estänyt edes se, että Irakin joukot tappoivat myrkkykaasuilla iranilaisia rintamalla ja tuhansia omia kurdikansalaisiaan pohjoisessa Halabjan kaupungissa 1988. Vielä 25. heinäkuuta 1990 USA:n Bagdadin-suurlähettiläs April Glaspie kertoi Saddamille saaneensa Bushilta "selvän ohjeen parantaa suhteita Irakiin". Kahdeksan päivää myöhemmin Irak miehitti Kuwaitin ja muuttui Yhdysvaltain veriviholliseksi. Saddamista tuli hetkessä "Bagdadin pyöveli". Kuitenkin Yhdysvallat tyytyi pitämään Saddamin sodan jälkeen tiukassa otteessa YK:n pakotteilla ja valvonnalla. Painostusta Yhdysvallat tehosti julistamiensa lentokieltoalueiden ilmavalvonnalla ja pommituksilla. Washingtonissa oltiin tyytyväisiä järjestelyyn: Saddam pysyi kurissa, ja Yhdysvallat saattoi pitää joukkoja Persianlahden alueen tukikohdissa vedoten Irakin hyökkäysuhkaan. Yhdysvaltain asenne muuttui joulukuussa 1998, kun Irak ajoi YK:n asetarkastajat maasta. Viime syyskuun terrori-iskut lisäsivät Yhdysvaltain huolta, vaikka todisteita nimenomaan Irakin yhteyksistä iskuihin ei olekaan esitetty. Saddamin syrjäyttämistä ei koskaan pidetty helppona. "En näe oppositioryhmää, joka voisi syrjäyttää Saddamin", kenraali Anthony Zinni sanoi kongressin kuulustelussa 1999. Hän oli tuolloin Yhdysvaltain Persianlahden alueen joukkojen komentaja. "Vaikka pääsisimme eroon Saddamista, kamppailisi 15, 20 tai 90 ryhmää vallasta", Zinni ennakoi. "Tilanne voisi pahentua." Oppositiorintamaa ei Irakissa ole vieläkään. Oppositioryhmiä kyllä on jo satakunta. Niiden suhteista kertoo bagdadilainen sanonta: "Kun kaksi ryhmää juonii Saddamin kaatamista, juoruaa kolmas jo Saddamille." Yhdysvallat yrittää silti kuumeisesti saada oppositiota järjestykseen, koska sotaretki Irakiin ei innosta muiden maiden hallituksia. Naapurimaissa Saddamia ei koeta uhaksi. Pikemminkin Irakin kanssa halutaan käydä kauppaa. Yhdysvallat on viime kuukausina järjestänyt useita Irakin tulevaisuutta käsitteleviä oppositiovoimien kokouksia, joissa pääosa on Irakista karanneilla upseereilla ja muilla pakolaisilla. Newsweek-lehti haastatteli pakolaiskenraaleista viittä. Jokaisella oli oma resepti Saddamin kaatamiseksi. Nouseepa Saddam Husseinin seuraajaksi kuka tahansa, on hänellä oltava Irakin korkeimman sotilasjohdon vankka tuki. Armeija on ainoa Irakia koossa pitävä voima. Valta on aina ollut Irakin sunnivähemmistöllä, jota Bagdadin otteesta rimpuileva eteläinen shiaenemmistö ja toisaalta pohjoisen kurdit ovat vastustaneet. Naapurimaiden painajaisen mukaan Irak hajoaisi vallankaappauksessa väestörajojen mukaan. Monet arabidespootit pelkäävät myös, että tekeillä on uusi tapa vaihtaa ei-toivottuja ulkomaiden johtajia ilman YK-päätöksiä. Näin arvioi kuwaitilainen tarkkailija. Kivuttominta naapureille olisi palatsivallankaappaus Bagdadissa. Silloin johtoon nousisi joku Saddamin lähipiiriin jäsen - mutta kelpaisiko hän Washingtonille? Toisessa käsikirjoituksessa on suurhyökkäys, johon amerikkalaisten omienkin arvioiden mukaan tarvittaisiin vähintään 200000 miehen sotajoukot. Sitten on vielä oikeudellinen kysymys: minkälaisin valtuuksin Yhdysvallat aikoo vaihtaa Irakin valtionpäämiehen? Yhdysvaltain hallinnon mukaan YK-päätöslauselmat oikeuttavat hyökkäyksen, koska Irak on rikkonut YK:n määräyksiä estäessään asetarkastajien pääsyn maahan. Silti jopa liittolaismaan Britannian hallituksessa ollaan sitä mieltä, että Irakin vastaiseen hyökkäykseen oikeuttavaa mandaattia ei tällä hetkellä ole. Irakissa Bushin uhkauksiin suhtaudutaan vakavasti. Saddam on aloittanut laajan diplomaattisen hymykampanjan. Irakin edustajat sukkuloivat ahkerasti arabimaissa. Arabiliiton huippukokouksessa Beirutissa heidän työnsä palkittiin. Arabijohtajat Kuwaitin ulkoministeriä myöten vaativat Irakin pakotteiden purkamista. Kuwait ilmoitti lisäksi hyväksyvänsä Irakin vakuutuksen ystävyydestä. Irak on myös suostunut aloittamaan neuvottelut YK:n kanssa asetarkastajien mahdollisesta paluusta Bagdadiin. Ja yli 40 valtiota, joukossa EU-maita, on avannut diplomaattiedustustonsa Bagdadissa.

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat

Luetuimmat - Ulkomaat