Karadzicin äiti toivoo poikansa pysyvän vapaana - Ulkomaat | HS.fi

Karadzicin äiti toivoo poikansa pysyvän vapaana

HS tapasi naapurien suojeleman Jovanka Karadzicin Montenegrossa

24.4.2002 3:00

SARAJEVO/PETNJICA/NIKSIC/SAVNIK. Pienellä kallionkielekkeellä Trebevicin vuorella serbijohtaja Radovan Karadzic oli elämänsä huipulla ennen Bosnian sodan päättymistä 1995.

Hän majaili läheisessä Osmicen hotellissa ja tuli aika ajoin kielekkeen suojaan kiikaroimaan, kuinka serbituli kylvi kuolemaa alapuolella tarjoutuvassa Sarajevon kaupungissa. Nyt Karadzic on elämänsä pohjalla. YK:n sotarikostuomioistuimen etsintäkuuluttama Karadzic on piileskellyt kansainvälistä oikeutta vuosia maan alla, arvattavasti jossain päin vuoristoista Itä-Bosniaa. Siellä ikonin asemaan nousseen serbijohtajan kannatus on vahvinta. Ehkä mielenkiintoisimman huhun mukaan hän on tekeytynyt munkiksi ja elää jossain vuoristoluostarissa. Karadzicin nykyisellä olinpaikalla ei kannata juuri tämän enempää päätänsä vaivata, sillä jos maailman tehokkaimmat sotilasmahdit eivät ole häntä viidessä vuodessa onnistuneet nappaamaan, tuskin häntä huhujen perusteella löytää muuten kuin satumaisella onnella. Ja silloin löytäjä onkin joko vainaa tai Yhdysvaltojen Karadzicista lupaamat viisi miljoonaa dollaria rikkaampi. Trebevicin vuorella Karadzic oli siis elämänsä huipulla. Mutta mistä hän lähti? Karadzic oli sodan lapsi. Hän syntyi toisen maailmansodan jälkeiseen maailmaan 1945 Petnjican vuoristokylään Montenegrossa. Kartalta tai tienviitoista kylää on turha yrittää löytää. Perille löytää serpentiinimäisiä vuoristoteitä seuraamalla paikallisten lukuisia neuvoja. "Taidatte olla Karadzicin jäljillä. Täältä ette häntä löydä!" yksihampainen Savnikin kylän mies röhöttää ja neuvoo eteenpäin. Alhaalla laaksossa Petnjican kylässä tuntuu kuin olisi laskeutunut aavemaailmaan. Yhden talon kuistilla seisovat saappaat, joten ei tätä Karadzicin synnyinkylää kokonaan ole hylätty. Ja tuolla pihalla puutarhassa touhuaa mies, jonka tukka sojottaa kuin itse Karadzicilla. Ja kas kummaa, Karadzic hän onkin! Tosin vain "etäinen sukulainen", Vlado , joka keittelee parasta aikaa paikallista pontikkaa, sljivovicaa. "Hän oli erinomainen poika lapsena. Kaikki näkivät, että hänestä tulee suuri mies. Hän käyttäytyi eri lailla kuin ikäisensä pojat", Karadzic muistelee ja lykkää lisää puita pannun alle. Samaan aikaan kello lyö 12. Jugoslavian antama aikaraja sotarikoksista epäiltyjen antautumiselle menee umpeen. Karadzic nauraa. "Me emme koskaan salli Radovanin luovuttamista Haagiin", Vlado sanoo ja kaataa lisää sljivovicaa vieraidensa lasiin. Tämä Karadzic tuntuu asiansa osaavan, sillä oman pihan sljivovica on ehtaa tavaraa. "Ei ei ei, täältä ei lähdetä lasi puolillaan", Karadzic vaatii, kun hänelle yrittää palauttaa puoliksi juodun lasin. Tukevaa, voisi paikallistuotetta kuvailla. Vladon mukaan Bosnian sodan aikaan Radovan teki aina helikopterilla kierroksen synnyinkylänsä yläpuolella, kun hän kävi tapaamassa Niksicin kaupungissa olevaa sairasta äitiään. Oli kuulemma myös suunnitelmissa, että Radovan olisi rakentanut tänne kesämökin. Nyt ei taida olla enää mahdollista. "Olen pahoillani tästä kaikesta, sillä hän oli niin hyvä meille", Karadzic sanoo ja ottaa tujauksen pullostaan. Vieraiden lähtiessä Karadzic ei suostu ottamaan maksua pullosta. Neuvottelun jälkeen hän kuitenkin myöntyy ostamaan viidellä eurolla suklaata sukulaislapsille. Toisessa kylätuvassa on toinen tunnelma. Isäntä haluaa nähdä muslimitulkin ja serbikuljettajan paperit. Koirat haukkuvat pihassa ja ikkunasta työntyy uteliaita kasvoja. Isäntä tivaa, millä asioilla sitä oikein liikutaan. Neuvoo kuitenkin lopulta Karadzicin synnyintalolle mutta laittaa poikansa perään katsomaan, ettemme liimaa kirkolle - johon Karadzicin isovanhemmat on haudattu - julisteita etsintäkuulutuksesta. Petnjican kylässä on parisenkymmentä torppaa. Keskellä kirkko, mutta muuten tilan täyttää hiljaisuus. Matkatoimistojen valokuvaajat voisivat tulla tänne mainoskuvia ottamaan - niin ovat näkymät kuin esitteissä. Jokaisella meistä - niin sotarikoksista epäillyillä kuin äiti Teresallakin - on äiti. Ja Radovanin äiti löytyy läheisestä Niksicin kaupungista. Mitähän hän pojastaan tuumii? Vaikka Karadzic on ollut etsintäkuulutettu, hän on käynyt tervehtimässä aika ajoin sydänvaivoista kärsivää äitiään Jovankaa . Kuin jostain kumman oikusta, nimi on sama kuin entisen Jugoslavian pitkäaikaisen johtajan Josip Broz Titon vaimolla. Titon kuoleman jälkeen 1980 raskaasti aseistettuun maahan syntyi valtatyhjiö, joka lopulta johti sisällissotiin 1991. Niksicin kaupungin laidalla poliisin erikoisjoukot näyttävät siltä kuin odottaisivat jotain. Miehet ovat raskaasti aseistettuja, ja heitä vaikuttaa olevan riittämiin. Rynnäkkökiväärien lisäksi erikoisjoukot kantavat näyttävästi sinkoja. Tästä olisi pienen, miljoonapalkkiota havittelevan ryhmän häijy tulla. Karadzicien talo löytyy rikkaiden kaupunginosasta, missä Sarajevon rekisterilaatoilla varustettua autoa tuijotetaan pahasti. Yksi Karadzicien rikkaista naapureista epäilee kotiportillaan ensimmäisenä, että vieraat ovat serbejä ja tulleet viiden miljoonan dollarin palkkion perässä. Jovankan koira, Mrso, työntää kuonollaan oven auki, kun portille ilmestyy vieraita. Mrso tarkoittaa laihaa, mikä on tässä tapauksessa harhaanjohtavaa. Todellisuudessa koira joutaisi rankalle laihdutuskuurille. "Da?" Jovanka kysyy alakerran ovenraosta. Samalla Mrso jo nuolee portille tulleiden kättä ja kiehnää rapsuttamista. "En anna kenellekään haastatteluja, en edes serbilehdille. Minulla on huonoja kokemuksia siitä, kuinka sanomisiani on vääristelty", Jovanka sanoo ovenraosta. Naapurustosta on tullut nopeasti raavaita miehiä paikalle. Ainakaan valkokaulustyöllä he eivät ole kalliita talojaan ostaneet, sen verran on tuiman näköistä sakkia. Seisovat kädet puuskassa ja kehottavat ulkopuolisia lähtemään. Jovankalla on kuitenkin sanavalta. Eikä hän kutsu turvamiehiä vaan tulee pihalle ja lämpenee. "Totta kai toivon, että Raso (lempinimi) voisi pysyä vapaana. Mutta voimat ovat mitkä ovat, mitä niitä vastaan voi tehdä", Jovanka sanoo viitaten kansainväliseen etsintäoperaatioon. Kuvattavaksi hän ei suostu, koska kuvia on hänen mukaansa käytetty pahoissa tarkoituksissa. "Sitä paitsi, ei ikäistäni kannata kuvata, eikä minulla ole edes tyttäriä", Jovanka nauraa tyrskähtää. Sydänvaivoista huolimatta Jovanka vaikuttaa hyvinvoivalta ja elämäniloiselta. Synnyinkylän Vlado Karadzic taisi kuitenkin hieman hehkuttaa liiaksi sitä, kuinka Radovanista näki jo lapsena historiallisen miehen piirteitä. Niin kai historian tuntemista ihmisistä on aina tapana sanoa - jälkeenpäin. "Raso oli aivan tavallinen lapsi, aivan kuten muutkin", Jovanka vakuuttaa. Enempää ei Jovanka halua piileskelevästä pojastaan puhua. Ja tilannekin on kiristynyt naapurimiesten osalta siksi pahaksi, että serbikuljettaja on kääntänyt auton ja aprikoi tallan painamista. On parasta lähteä. Montenegron ja Bosnian rajalla rajamiehet tuskastuvat kysymyksestä, pidättäisivätkö he Karadzicin jos tästä sattuisi tulemaan. "Jos henkilön paperit ovat kunnossa, ei meillä ole mitään syytä ketään pidättää", rajavartiomies toteaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat