Verikosto elää vahvana Georgian vuorilla - Ulkomaat | HS.fi

Verikosto elää vahvana Georgian vuorilla

Svanetiassa vankilatuomio ei yksin riitä rangaistukseksi

21.5.2002 3:00

MESTIA, SVANETIA. Museonvartija Kakha Chastolani kulkee silmät punehtuneina sukunsa hautojen välissä Pyhän Yrjön kirkon hautausmaalla Mestian kaupungissa Svanetiassa Pohjois-Georgiassa.

Chastolani pysähtyy hetkeksi jokaisella haudalla ja pyyhkii silmäkulmiaan. Muutaman viime vuoden aikana neljä hänen lähisukulaistaan on tapettu verikostona. Uhrien joukossa on hänen enonsa, sisarensa ja kaksi veljeään. "Perheillä on täällä paljon keskinäisiä riitoja. Pelkästään tällä hautausmaalla makaa kuusi verikoston takia tapettua", Chastolani huokaa. Tänä vuonna 2500 asukkaan Mestiassa sukujen väliset riidat ovat johtaneet jo kahteen veritekoon. Pienessä kaupungissa on yhteensä kymmenen suurta hautausmaata. Niillä astellessaan kiinnittää heti huomiota nuorten vainajien suureen määrään, vaikka svaanit ovat pitkäikäisyydestään tunnettuja. Mestian kaduilla kulkevilta paikallisilta on turha tiedustella verikostojen syitä. He katsovat melkein vihamielisesti vaikean vuoristotien läpi tullutta vierasta ja pysyvät hiljaa. "Sinun on parasta käyttäytyä pelkän turistin tavoin. Olet oikeasti vaarassa, jos teet liikaa kysymyksiä", psykologi Tamta Golubiani opastaa. Hänen sukunsa on kotoisin Ushgulista, joka on korkeimmalla sijaitseva pysyvästi asutettu kylä Euroopassa. 23-vuotias Golubiani on käymässä kotimaakunnassaan vasta toista kertaa elämänsä aikana. 200 vuotta sitten hänen esi-isänsä surmasi täällä häissä sulhasen juovuspäissään. "Isoisän isoisällä oli tapana murskata juomalaseja kämmentensä välissä. Hän tappoi sulhasen lyömällä juomalasin hänen kasvoihinsa", Golubiani kertaa isoäidiltään kuulemaansa tarinaa. Veriteon jälkeisenä yönä koko Golubianin suku pakeni Kaukasuksen vuorilta. Se muutti nimensä ja pitkän hakemisen jälkeen löysi muualta asuinpaikan itselleen. "Se verityö on yhä kostamatta. Myös minut voidaan tappaa, jos joku saa tietää sukumme alkuperäisen nimen", nuori nainen kuiskaa. Tavallisesti verikoston kierre saa alkunsa tavalla, joka on kovin tuttu myös suomalaisille. Humalaiset kinaavat keskenään ja sitten syntyy ruumiita puolivahingossa. "Täällä kaikilla on runsaasti luvattomia aseita. Niitä pidetään aina mukana. Pyssyllä toisen tappaminen ei ole isokaan konsti", Golubiani huomauttaa. Toisia tapetaan myös tarkoituksella. Golubiani pysähtyy Georgi Mchadlianin haudalle ja kertoo tämän tarinan. Mchadliani oli komea nuori mies, joka nai kylän kauneimman nuoren naisen. Hän oli kovanaama, joka ei tehnyt työtä, vaan eli muiden perheiden maksamilla suojelurahoilla. Mchadliani oli kuitenkin kyläläisten keskuudessa suosittu hahmo ja se alkoi käydä toisen mahtiperheen, Japaridzen kovanaamojen hermoille. "Yksi Japaridzeistä vain kutsui Mchadlianin kotiinsa ja tappoi hänet. He halusivat raivata tieltään kilpailijan", Golubiani kertoo. Georgi Mchadlianin surmasta on nyt kahdeksan vuotta. Siitä alkoi verikosto, jossa sai surmansa myös Georgin veli Bessiki kolme vuotta myöhemmin. Uhreja on syntynyt myös toiselle osapuolelle. "Osa tekijöistä on vankilassa. Se ei kuitenkaan muuta mitään, vaan svaanit pyrkivät saamaan kostonsa myös vankilatuomion jälkeen", Golubiani sanoo. "Meille svaaneille kostaminen on tavattoman tärkeä asia. Jos joku tappaa isän, äidin, veljen tai sisaren, on jäljelle jääneiden kostettava se tappajalle. Tarpeen vaatiessa häntä on etsittävä koko loppuikä ja lopulta tapettava", majatalon isäntä Zauri Khergiani painottaa. "Jos tappajaa ei löydy tai perhe haluaa saada hyvitystä heti, sillä on oikeus surmata myös tappajan lähisukulainen", hän huomauttaa. Joskus koston kierre riistäytyy käsistä ja koko suku uhkaa saada surmansa. Khergianin mukaan viereisessä Becho Marinan kylässä saatiin vastikään päätökseen kahden perheen välinen kiista, jossa sai surmansa yhteensä 22 ihmistä. Se on paljon noin 1500 asukkaan paikkakunnalla. Kiistojen sovittelu on vaativaa työtä, jota varten svaaneilla on oma oikeusjärjestelmänsä. Se on säilynyt muuttumattomana tuhansien vuosien ajan. Svanetiassa ylintä tuomiovaltaa käyttää klaanien vanhimpien muodostama neuvosto, joka tarpeen vaatiessa kokoaa ryhmän lautamiehiä ratkomaan kiistelevien perheiden ongelmia. Hankauksissa olevien perheiden on valittava keskuudestaan yhteensä 12 lautamiestä, kuusi kummastakin. Sen jälkeen heidät suljetaan ikkunattomaan huoneeseen neuvottelemaan sovinnosta. Becho Marinassa perheet eivät halunneet solmia rauhaa välilleen. Silloin klaanineuvosto määräsi pahimmat riitapukarit tekemään itsemurhan lautamiesten silmien edessä tai taipumaan sopuun ja maksamaan kolme härkää korvausta jokaista tapettua kohden. "He päätyivät sovintoon. Svanetiassa kukaan ei kyseenalaista kylän vanhimpien päätöstä. Neuvoston ratkaisuihin tyytyvät myös kylän poliisit. Niin tapahtui myös Neuvostoliiton aikana", Khergiani painottaa. Hän ei osaa selittää, miten verikosto ja svaanien oikeuslaitos on saanut alkunsa, mutta pitää ehdottomasti ikiaikaista järjestelmää eurooppalaista oikeuslaitosta parempana. "Täällä pahinkin riitapukari tajuaa, että vastapuolella on aina oikeus kostaa kokemansa vääryys. Jos rikosta ei voida kostaa suoraan tekijälle, se voidaan kostaa hänen sukulaiselleen. Se panee ihmiset miettimään tekojaan", Khergian napauttaa.

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat