Venäjän ja USA:n hauras liitto on uhattuna - Ulkomaat | HS.fi

Venäjän ja USA:n hauras liitto on uhattuna

Epäluulo palasi Yhdysvaltain ja Venäjän suhteisiin lyhyen kuherruskuukauden jälkeen, katsoo Andrei Piontkovski.

Tilaajille
13.10.2002 3:00

Amerikkalaiset me olemme teidän kanssanne", sanoi presidentti Vladimir Putin 11. syyskuuta 2001 jälkeisessä televisiopuheessaan.

Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteissa alkoi suunnattomien muutosten aikakausi, joka huipentui ydinaseistusta rajoittavan sopimuksen ja kumppanuusjulistuksen allekirjoittamiseen Moskovan huippukokouksessa toukokuussa. Oliko kysymys vain kahden maan etujen hetkellisestä yhtymisestä? Putinille oli tärkeää esittää Tshetshenia-kampanja terrorismin vastaisen taistelun osana; George W. Bush taas tarvitsi Venäjää viedäkseen läpi operaationsa Afganistanissa. Molemmat saavuttivat päämääränsä. Mitä nyt? Venäläis-amerikkalaisten Lukua ei voi selittää kolmannen maan uhalla - Venäjä ja Yhdysvallat varautuvat edelleen toistensa aiheuttamaan vaaraan. Vakautta ei kuitenkaan enää määritä Yhdysvaltain ja Venäjän ydintasapaino, vaan joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen. Lähentymisen vastustajat - joita riittää sekä Moskovassa että Washingtonissa - käyttävät hyväkseen siirtymäkauden vaaratilanteita. Kylmän sodan veteraaneille Richard Cheneylle, Donald Rumsfeldille ja Paul Wolfowitzille ydinasesopimukset eivät olleet vain teknisiä asiakirjoja, vaan poliittisia vertauskuvia, joilla molempien osapuolten supervallan asema tunnustettiin. Heidän mielestään kylmän sodan voiton jälkeen amerikkalaisten ei pitäisi jakaa tätä asemaa kenenkään kanssa. Yhdysvallat hautasi Start-2-sopimuksen, kieltäytyi ydinkoekiellon ratifioinnista ja bioaseiden kansainvälisen valvonnan aloittamisesta. Rumsfeld oli huolissaan siitä, mitä Venäjällä tapahtuu käytöstä poistetuille ydinkärjille. Kuitenkin Moskovan sopimuksen valmistelussa amerikkalaiset eivät itse tarttuneet kysymykseen, kun Venäjä nosti sen esiin. Näin republikaanihallinnon opit ovat ristiriidassa Yhdysvaltain käytännön etujen kanssa ja lietsovat epäluottamusta Venäjän ja Yhdysvaltain välille. Venäjän ja Yhdysvaltain Tällainen on julkisivu. Mutta avatkaapa mikä tahansa venäläinen lehti isänmaallisesta Zavtrasta liberaaliin Nezavisimaja Gazetaan , katsokaa mitä tahansa tv-ohjelmaa: löydätte amerikkalaisvastaisuuden. Vasen siipi syyttää avoimesti Putinia maanpetturuudesta. Hännystelevä valtakoneisto vaikeroi vaimeasti, mutta ei vielä avoimesti hylkää presidenttiä. Presidentin kansansuosiota hänen länsisuuntauksensa ei ole hipaissutkaan. Miljoonat ihmiset ovat saaneet palkkansa ja eläkkeensä ajallaan, mitä pidetään taloudellisena ihmeenä Boris Jeltsinin aikoihin verrattuna. Yhdysvaltain vastaisuus ei olekaan osattomien kapinaa, vaan haavoitetun etuoikeutetun luokan metafyysistä vastarintaa. Kylmän sodan häviö ja Venäjän globaalin aseman peruuttamaton arvonlasku typerrytti Venäjän poliittisen luokan, jonka alitajuntaan Yhdysvallat jäi kummittelemaan haamuvastustajaksi. Viime aikoihin asti Lapsellisuuttaan amerikkalaiset eivät ymmärtäneet länsisuuntauksen juurtumattomuutta Venäjällä. Ylimielisyydessään Yhdysvallat jätti myös huomiotta Venäjän kansallisen edun. Terrorisminvastainen sota ei voi toimia kestävänä pohjana Venäjän ja Yhdysvaltain liitolle, koska kaikki survovat iskulauseen alle perinteisiä ongelmiaan. Venäjä on suunnitellut taloudellista yhteistyötä Iranin ja Irakin kanssa. Venäjän ulkopolitiikan ydin on muodostaa lännelle tällaisia uhkia, joista luopumalla se sitten pääsee "kunniallisesti" mukaan euroatlanttisiin rakenteisiin. Murskaamalla al-Qaidan ja Talebanin Yhdysvallat tuli ohimennen hävittäneeksi islamilaisen terrorismin sillanpääaseman Venäjän liepeistä. Ilman Yhdysvaltojen Venäjän ja Yhdysvaltain yhteinen etu vaatii Venäjän Kaukoidän nostamista taloudellisesti jaloilleen. Siperian ja Kaukoidän väestö vanhenee ja muuttaa muualle, minkä seurauksena suunnattomat alueet voivat autioitua. Kiinan haasteeseen Venäjä ei voi vastata euroatlanttisen yhteisön ulkopuolella. Myöskään Yhdysvallat ei halua, että Kiina suoraan tai välillisesti maahanmuuton kautta nielaisisi Venäjän itäosan. Amerikkalaiset eivät halua Kiinasta haastajaa. Yhdysvallat tarvitsee Venäjää Pohjois-Aasiassa myös energiakumppanina pyrkiessään vähentämään riippuvaisuuttaan Opecista. Uuden kumppanuuden Venäjän eliitti valittaa, että Yhdysvallat ei ole maksanut riittävää hintaa Putinin tuesta. Hintaa mistä? Siitä, että Yhdysvallat hoiti likaisen työn? Oikea kysymyksenasettelu kuuluisi: kuinka saisimme amerikkalaiset houkuteltua ratkaisemaan kanssamme omia turvallisuusongelmiamme. Venäjän tulisi puolustaa aitoja etujaan, eikä vain vastustaa Natoa tai suojella Saddam Husseinia . Valitettavasti Yhdysvaltain Moskovan-suurlähettiläs oli oikeassa todetessaan, että tässä liitossa Venäjä tarvitsee enemmän kuin Yhdysvallat. Venäjällä on myös paljon enemmän menetettävää, jos se hylkää yrityksen lähentyä lännen kanssa. Andrei Piontkovski

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat

Luetuimmat - Ulkomaat