Ulkomaat
Tuntuuko, etteivät terrori-iskut enää järkytä? Karmivatkin asiat voivat normalisoitua ja se säästää aivoja
Katri Saarikivi kertoo ihmiskokeesta. Lääkärin odotushuoneessa istuu liuta näyttelijöitä ja yksi oikea potilas. Kun kello soi, näyttelijät pomppaavat seisomaan. Eipä aikaakaan, kun oikeakin potilas pomppaa, vaikka ei tiedä, miksi. Pomppaaminen vain tuntuu normaalilta.
”Tällä tavalla kummalliset ja karmivatkin asiat voivat normalisoitua niin, etteivät ne enää hätkäytä”, aivotutkija Saarikivi sanoo.
Nyt se kummallinen ja karmiva asia on terrorismi, ja monet tuntuvat hätkähtävän niitä kerta kerralta vähemmän.
Tiistaina Suomi heräsi tietoon ainakin 22 uhria vaatineesta iskusta http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005222284.htmlmanchesterilaisella konserttiareenalla. Lapsia ja nuoria kuoli.
Silti tapaus tuntui melkein normaalilta.
Taas yksi ilmeisesti radikalisoitunut nuori mies on otettu kiinni iskusta epäiltynä. Taas Isis ilmoittautui iskun tekijäksi. Suomen valtiojohto tuomitseehttp://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005222421.html ja taas kerran Suojelupoliisi kertoo, ettei tekijällä ole yhteyttä Suomeen eikä terroriuhka-arviota ole tarvetta nostaa.
”Oma vaikutelmani on, että tähän turtuu. Terrori-iskut eivät saa liikkeelle samanlaisia pöytäkeskusteluja kuin ennen”, sanoo filosofian professori Juha Räikkä https://www.hs.fi/haku/?query=juha+raikkaTurun yliopistosta.
”Kun asiat tulevat niin tavallisiksi, niin on yhä lähempänä se, ettei tavanomaisia reaktioita enää synny.”
Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen johtaja Jari-Erik Nurmihttps://www.hs.fi/haku/?query=jari-erik+nurmi on samaa mieltä:
”Se on yksi ihmisen ja eläimen perusmekanismeja, että adaptoituu tai habitoituu erilaisiin ympäristöärsykkeisiin etenkin silloin, kun ne eivät ole ihan lähellä omaa elämää. Kyllä siinä niin käy”, Nurmi sanoo.
Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä työskentelevä Saarikivi kuuli Manchesterin iskusta tämän haastattelun aikana.
”Kuulostaa kamalalta”, hän sanoi heti. Hänen on helppo samaistua tapahtumiin.http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005222364.html ”Olen ollut konsertissa ja voin kuvitella sen tilanteen ja pakokauhun. Ja kuulostaa järkyttävältä, että siellä oli myös lapsia ja nuoria.”
Mutta entä jos ei järkytykään vaan vain turtuu? Pitääkö huolestua siitä, että on jotenkin kylmä ihminen?
”Toiset ovat herkempiä menemään muiden ihmisten asemaan ja kokemaan pelkoa, toiset ovat kovapäisempiä”, lohduttaa Jari-Erik Nurmi. ”Tuntipa vahvasti tai heikommin, niin ei siitä kannata syyllisyyttä ottaa.”
Saarikivikään ei huolestuisi turtumisesta: ”Siten meidät on rakennettu, ja siten ihmismieli on rakennettu.”
Turtumisen aiheuttaa sama mekanismi, joka tekee empaattisista lääkäriopiskelijoista ensimmäisen opiskeluvuoden aikana selvästi vähemmän empaattisia.
”Kun altistuu tosi paljon toisten ihmisten vaikeille jutuille, niin on itsesuojelua, että empatia laskee”, Saarikivi sanoo.
Turtuminen säästää sitä paitsi aivoja, huomauttaa psykologian tutkija Markku Penttonen https://www.hs.fi/haku/?query=markku+penttonenJyväskylän yliopistosta:
”Kun tapahtuu jotain täysin ennakoimatonta, niin aivojen toiminta muuttuu”, Penttonen sanoo. Aivot viriytyvät. ”Viriytyminen vie energiaa, ja aivot haluavat säästää sitä.”
Kun iskut toistuvat miltei kuukausittain koko lailla saman kaavan mukaisina, ei ole ihme, että aivot siirtyvät säästöliekille. Aivotutkija Saarikiveä huolestuttaakin turtumisen sijaan sen aiheuttaja.
”Teot ovat mallin mukaisia. Tämä on trendi, ja se on aika järkkyä.”
Filosofi Räikkäkin löytää turtumisesta ikävän puolen:
”Täytyisi jollain tavalla työskennellä sen eteen, että ei turtuisi. Uhrit ovat aina yksilöitä, ja yksilö on yhtä arvokas riippumatta siitä, kuinka paljon näitä sattuu. Omaisia ei lohduta, jos lyödään eteen tilasto, että nämä iskut ovat ihan tavallisia.”
Manchesterin uhrien joukossa ei ollut suomalaisiahttp://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005222529.html.
”Tällä tavalla kummalliset ja karmivatkin asiat voivat normalisoitua niin, etteivät ne enää hätkäytä”, aivotutkija Saarikivi sanoo.
Nyt se kummallinen ja karmiva asia on terrorismi, ja monet tuntuvat hätkähtävän niitä kerta kerralta vähemmän.
Tiistaina Suomi heräsi tietoon ainakin 22 uhria vaatineesta iskusta http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005222284.htmlmanchesterilaisella konserttiareenalla. Lapsia ja nuoria kuoli.
Silti tapaus tuntui melkein normaalilta.
Taas yksi ilmeisesti radikalisoitunut nuori mies on otettu kiinni iskusta epäiltynä. Taas Isis ilmoittautui iskun tekijäksi. Suomen valtiojohto tuomitseehttp://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005222421.html ja taas kerran Suojelupoliisi kertoo, ettei tekijällä ole yhteyttä Suomeen eikä terroriuhka-arviota ole tarvetta nostaa.
”Oma vaikutelmani on, että tähän turtuu. Terrori-iskut eivät saa liikkeelle samanlaisia pöytäkeskusteluja kuin ennen”, sanoo filosofian professori Juha Räikkä https://www.hs.fi/haku/?query=juha+raikkaTurun yliopistosta.
”Kun asiat tulevat niin tavallisiksi, niin on yhä lähempänä se, ettei tavanomaisia reaktioita enää synny.”
Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen johtaja Jari-Erik Nurmihttps://www.hs.fi/haku/?query=jari-erik+nurmi on samaa mieltä:
”Se on yksi ihmisen ja eläimen perusmekanismeja, että adaptoituu tai habitoituu erilaisiin ympäristöärsykkeisiin etenkin silloin, kun ne eivät ole ihan lähellä omaa elämää. Kyllä siinä niin käy”, Nurmi sanoo.
Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä työskentelevä Saarikivi kuuli Manchesterin iskusta tämän haastattelun aikana.
”Kuulostaa kamalalta”, hän sanoi heti. Hänen on helppo samaistua tapahtumiin.http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005222364.html ”Olen ollut konsertissa ja voin kuvitella sen tilanteen ja pakokauhun. Ja kuulostaa järkyttävältä, että siellä oli myös lapsia ja nuoria.”
Mutta entä jos ei järkytykään vaan vain turtuu? Pitääkö huolestua siitä, että on jotenkin kylmä ihminen?
”Toiset ovat herkempiä menemään muiden ihmisten asemaan ja kokemaan pelkoa, toiset ovat kovapäisempiä”, lohduttaa Jari-Erik Nurmi. ”Tuntipa vahvasti tai heikommin, niin ei siitä kannata syyllisyyttä ottaa.”
Saarikivikään ei huolestuisi turtumisesta: ”Siten meidät on rakennettu, ja siten ihmismieli on rakennettu.”
Turtumisen aiheuttaa sama mekanismi, joka tekee empaattisista lääkäriopiskelijoista ensimmäisen opiskeluvuoden aikana selvästi vähemmän empaattisia.
”Kun altistuu tosi paljon toisten ihmisten vaikeille jutuille, niin on itsesuojelua, että empatia laskee”, Saarikivi sanoo.
Turtuminen säästää sitä paitsi aivoja, huomauttaa psykologian tutkija Markku Penttonen https://www.hs.fi/haku/?query=markku+penttonenJyväskylän yliopistosta:
”Kun tapahtuu jotain täysin ennakoimatonta, niin aivojen toiminta muuttuu”, Penttonen sanoo. Aivot viriytyvät. ”Viriytyminen vie energiaa, ja aivot haluavat säästää sitä.”
Kun iskut toistuvat miltei kuukausittain koko lailla saman kaavan mukaisina, ei ole ihme, että aivot siirtyvät säästöliekille. Aivotutkija Saarikiveä huolestuttaakin turtumisen sijaan sen aiheuttaja.
”Teot ovat mallin mukaisia. Tämä on trendi, ja se on aika järkkyä.”
Filosofi Räikkäkin löytää turtumisesta ikävän puolen:
”Täytyisi jollain tavalla työskennellä sen eteen, että ei turtuisi. Uhrit ovat aina yksilöitä, ja yksilö on yhtä arvokas riippumatta siitä, kuinka paljon näitä sattuu. Omaisia ei lohduta, jos lyödään eteen tilasto, että nämä iskut ovat ihan tavallisia.”
Manchesterin uhrien joukossa ei ollut suomalaisiahttp://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005222529.html.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita:
- Manchesterin terrori-isku Seuraa
- Manchester Seuraa
- Terrori-iskut Seuraa
- Terrorismi Seuraa
- Aivotutkimus Seuraa
- Psykologia Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24