Rosita Juurinen perusti yrityksen voidakseen matkustella ja tehdä töitä omilla ehdoillaan – kymppitonnin pääomalla voi viedä työnsä rännästä aurinkoon, ohjeistaa ”diginomadi”

Nuoria aikuisia trooppisten paratiisien trendikkäissä yhteistyötiloissa läppärit sylissä. Tällainen käsitys monilla on diginomadeista, jotka matkaavat maailmalla ilman pysyvää asuinpaikkaa ja hankkivat elantonsa tekemällä töitä kannettavalla tietokoneella.

Kyseessä on vain osa totuudesta.

”Tästä on välillä glamour kaukana. Sisällä on 12 astetta lämmintä ja kaikki vaatteet on oltava päällä”, kertoo Rosita Juurinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=rosita+juurinen, 43.

Hän on diginomadi, joka asuu seuraavat puoli vuotta Perthin kaupungissa Australiassa.

Juurinen perusti runsas vuosi sitten oman yrityksen voidakseen matkustella ja tehdä töitä omilla ehdoillaan. Liiketoiminta pyörii blogin ja erilaisten oheistuotteiden ympärillä. Yritys on rekisteröity Suomeen, jonne Juurinen maksaa veronsa.

”Ihmisillä on yleensä kahdenlaisia ennakkoluuloja. Osa uskoo diginomadien elävän luksuselämää, osa luulee meidän nukkuvan rotanloukoissa.”

Todellisuus on Juurisen mukaan arkista puurtamista miellyttävässä ympäristössä. Viime vuosina hän on asunut Thaimaassa, Malesiassa ja Indonesiassa. Rantakohteet merituulessa huojuvine palmuineen ja kirkkaine vesineen ovat siis tulleet tutuiksi.

Suomalaisten diginomadien määrä on tuntematon. Myöskään selkeää maailmanlaajuista arviota ei ole.

”Diginomadeista puhutaan paljon, mutta elämäntapaa harjoittavien suomalaisten joukko on todennäköisesti pieni”, sanoo työelämäntutkijana Tampereen yliopistossa työskentelevä Anu Järvensivuhttps://www.hs.fi/haku/?query=anu+jarvensivu.

Esimerkiksi Facebookin Diginomadit-ryhmässä on 19 jäsentä.

Vuonna 2015 diginomadien kansainvälisessä kokoontumisessa arvioitiin, että diginomadeja on vuonna 2035 noin miljardi. Perusteluina olivat muun muassa teknologian kehitys, halvat lentoliput sekä omistusasuntojen hankkimisen hiipuminen.

Järvensivu pitää arviota lähinnä rohkeana veikkauksena.

”Korkea arvio johtuu todennäköisesti kuplaefektistä, eli ihmiset viettävät aikaa lähinnä samalla tavalla ajattelevien henkilöiden kanssa, joilla on sama elämäntapa.”

Järvensivu kuitenkin uskoo, että diginomadien määrä voi tulevaisuudessa kasvaa, kun globalisaatio kutistaa maapalloa entisestään ja vieraiden kulttuurien ymmärtämisestä tulee aiempaa tärkeämpää.

Halpaa diginomadiksi ryhtyminen ei ole. Järvensivun mukaan elämäntapaa voidaankin pitää lähinnä hyvin toimeentulevien länsimaalaisten valintana.

Järvensivun mukaan lähtijöitä on todennäköisesti enemmän kaupungeissa kuin maaseudulla. Lisäksi diginomadeilla on tietynlainen kulttuurillinen tausta. Esimerkiksi luovien alojen taitajat voivat helpommin harkita diginomadiksi ryhtymistä kuin jonkin toisen alan ammattilaiset.

Australiassa asuva Juurinen rahoittaa osan elämästään kahden sijoitusasunnon ja oman Suomi-kotinsa vuokraamisella sekä sijoitustuotoilla. Tiukimpien määritelmien mukaan hän ei Suomessa olevien asunto-omistustensa takia ole täysiverinen diginomadi.

”Asunnot tuovat minulle taloudellista turvaa ja pelivaraa. Mieluummin myyn yhden asunnon kuin palaan Suomeen palkkatyöhön.”

Lisäksi Juurinen saa tuloja oman yrityksensä kautta. Kuukaudessa hän käyttää rahaa noin 500–800 euroa.

Juurinen suosittelee diginomadiksi ryhtymisestä haaveilevia säästämään rahaa noin vuoden tarpeita varten eli yli 10 000 euroa. Pesämuna on tarpeen etenkin, jos tuore diginomadi aikoo perustaa yrityksen.

Maailmalla matkaavien läppärityöläisten ympärillä pyörii kukoistava liiketoiminta. Diginomadeille järjestetään muun muassa konferensseja, risteilyjä ja ryhmämatkoja.

Eräs yritys tarjoaa kuuden kuukauden matkaa, jonka aikana asutaan ja työskennellään Australiassa, Thaimaassa ja Japanissa. Osallistujien on itse työllistettävä itsensä ja maksettava lystistä reilut 500 euroa viikossa.

Yksi diginomadien suosikkikohteista on Pohjois-Thaimaan sisämaakaupunki Chiang Mai. Sinne läppärityöläisiä houkuttelevat alhaiset elinkustannukset, miellyttävä ilmasto ja muiden samanmielisten seura.

Toinen diginomadien kestosuosikki on Balin saarella Indonesiassa sijaitseva Ubudin kaupunki. Riisipeltojen ympäröimään kaupunkiin matkustaminen on monelle diginomadille itsestäänselvyys.

Balilla järjestetään myös diginomadien koulutusleirejä. Osallistujille puhutaan esimerkiksi liiketoiminnan kehittämisestä tai jaetaan vinkkejä, miten palkkatyöläiset voivat vakuuttaa esimiehensä ulkomailla työskentelyn mahdollisuudesta. Kahden viikon leiri voi maksaa lähes 5 000 euroa.

Matkoja markkinoidaan mahdollisuutena kokeilla, pystyykö osallistuja työskentelemään kuten diginomadi.

Suomessa pääosin asuva Henri Liljerooshttps://www.hs.fi/haku/?query=henri+liljeroos, 35, osallistui pari vuotta sitten samankaltaiseen kohtaamiseen Turkissa. Hän on osaomistajana kolmessa yrityksessä, jotka tarjoavat muun muassa konsultti- ja koulutuspalveluita. Toimintatavat on hiottu siten, että töitä voi tehdä mistä päin maailmaa tahansa. Omaa elämäntapaansa Liljeroos kutsuu lifestyle-yrittäjyydeksi.

”Se tarkoittaa, että työ luodaan elämän ympärille, eikä elämää työn ympärille kuten perinteisesti on ollut tapana”, Liljeroos kertoo.

Turkin-matkasta oli Liljeroosin mukaan hyötyä. Sen aikana hän pääsi kokeilemaan, onnistuuko työnteko erilaisten virikkeiden keskellä. Ja onnistuihan se. Liljeroos palasi juuri matkalta Kaliforniasta.

Hänen mukaansa ihmisillä on edelleen ennakkoluuloja matkustamisen ja työnteon yhdistämistä kohtaan.

”Monesti ihmiset pitävät sitä laiskotteluna.”

Syynä Liljeroos pitää syvään juurtunutta ajatusta siitä, että toimistolla on oltava kahdeksasta neljään. Hänen mukaansa jokaisen on löydettävä itselle mieluinen tapa elää ja tehdä töitä, eikä odottaa vuotta seuraavaa kesälomaa.
 

Liikkuvan työtavan voi valita myös Suomessa – pariskunta palasi maailmalta perustaakseen yrityksen

Jos maailmalle diginomadiksi lähteminen hirvittää, voi töitä tehdä paikasta toiseen liikkuen myös Suomessa. Titta Halloranhttps://www.hs.fi/haku/?query=titta+halloran, 29, ja Thomas Halloranhttps://www.hs.fi/haku/?query=thomas+halloran, 31, perustivat alkuvuodesta yrityksen, jossa he hyödyntävät diginomadien ajatuksia kotimaassa.

Työkseen he tekevät yrityksille videotarinoita sosiaaliseen mediaan.

Töihin tarvittavat välineet kulkevat yhdessä repussa, eikä yrityksellä ole toimistoa. Elokuun loppupuolella kaksikko oli häämatkalla Lapissa. Matkan päätteeksi he kävivät hoitamassa kuvaustyön Rovaniemellä.

”Voimme tienata elantomme joustavasti työllä, josta pidämme”, Titta Halloran kertoo.

Idea liikkuvasta työtavasta syntyi, kun Halloranit kiersivät 15 kuukautta maailmalla ilman takarajaa. Ennen matkaa he olivat irtisanoutuneet vakituisista työsuhteistaan mainosalalla ja luopuneet vuokra-asunnostaan Helsingissä.

Matka vei kahdeksaan maahan. Kaksikko rahoitti reissaamisen lähinnä säästöillä. Lisäksi he tekivät sosiaalisen median sisältöjä sponsoreilleen. Matkabudjetti oli 14 000 euroa henkilöä kohden.

Reissun aikana kaksikko tottui liikkuvaan työskentelyyn ja haastaviin olosuhteisiin. Videoita he editoivat esimerkiksi savimajassa Tansaniassa. Mongolian aroilla he puolestaan latasivat työvälineiden akkuja auton ja muuntajan avulla. Lopulta syntyi päätös palata Suomeen ja hyödyntää matkalla opittuja taitoja.

”Kun tekee sitä mitä rakastaa, jokainen päivä tuntuu samalta kuin kello neljä perjantaina”, Thomas Halloran sanoo.