Baltian maat pyrkivät eroon venäläissähköstä – Yhtenä uhkakuvana esitetty sähkökatkoja, joita Venäjä voisi aiheuttaa

Baltian maat ovat olleet EU:ssa 14 vuotta mutta kokevat edelleen tarvetta muistuttaa asiasta.

”Olemme kuuluneet EU:hun vuosia, mutta olemme edelleen eri sähkönsiirtojärjestelmässä”, Liettuan pääministeri Saulius Skvernelis sanoi maanantaina Baltian maiden pääministerien lehdistötilaisuudessa Tallinnassa.

Kun Baltian maiden ja Puolan pääministerit keskustelivat sunnuntaina Tallinnassa, pääpuheenaiheina olivat energiayhteydet, pikarata Rail Baltic ja turvallisuuspolitiikka.

Tosin kaikki aiheet kietoutuvat turvallisuuspolitiikkaan sen jälkeen, kun Venäjä valtasi Krimin Ukrainalta yli neljä vuotta sitten.

Viro, Latvia ja Liettua ovat liittyneet kaikkiin mahdollisiin länsiliittoumiin 2000-luvulla, mutta niitä huolettavat edelleen vanhat neuvostoaikaiset rakenteet, jotka yhdistävät niitä Venäjään: rataverkosto, kaasu- ja öljyputket sekä kuuluminen Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa samaan sähkön yhteiskäyttöverkkoon Brelliin.

Baltian maiden päämäärä on irrottautua Brellistä 2025 ja siirtyä mannereurooppalaiseen sähkön yhteiskäyttöjärjestelmään Puolan kautta.

Pääministerien pääperustelu on turvallisuuspoliittinen. Ne ovat pitkään halunneet irti Venäjän järjestelmästähttps://www.hs.fi/paivanlehti/26062017/art-2000005267982.html.

Yhtenä uhkakuvana on esitetty sähkökatkoja, joita Venäjä voisi aiheuttaa Baltiassa. Venäjä voisi irrottautua Brellistä 2020-luvulla, kun Kaliningradin energiaomavaraisuus voimistuu.

Kaikki eivät Baltiassakaan pidä Venäjän järjestelmästä irrottautumista järkevänä. Viron tiedeakatemian energianeuvosto on analysoinut irrottautumista teknisestä ja taloudellisesta näkökulmasta.

”Se on poliittinen hanke”, sanoo puheenjohtaja Arvi Hamburghttps://www.hs.fi/haku/?query=arvi+hamburg Viron tiedeakatemian energianeuvostosta.

Viro jää perimmäiseen nurkkaan kauas Liettuan ja Puolan rajalla olevasta yhteydestä, mikä lisää epävarmuutta, Hamburg analysoi.

Baltian maiden ja Venäjän välillä on seitsemän kaapeliyhteyttä, ja pelkästään Virolla on kolme suoraa sähkönsiirtokaapelia Venäjän yhteiskäyttöverkkoon.

Puolan ja Liettuan välillä on nyt yksi kaapeliyhteys, LitPol. Baltian maat ja Puola neuvottelevat paraillaan uusista yhteyksistä. Joka tapauksessa niillä on huomattavasti pienempi kapasiteetti kuin Baltian maiden ja Venäjän välisillä yhteyksillä.

”Veronmaksajalle koituu lisäkuluja, mutta sähkön toimitusvarmuus ei paranisi”, sanoo Hamburg.

Viron puolustusministeriön rahoittaman Kansainvälisen puolustustutkimuskeskuksen, Icds:n, raporttienhttps://www.icds.ee/publications/article/the-geopolitics-of-power-grids-political-and-security-aspects-of-baltic-synchronization/ mukaan Baltian maiden kuuluminen Venäjän yhteiskäyttöverkkoon on turvallisuusriski. Seurauksena voi olla esimerkiksi epävarmuutta sähkönsaannissa.

Hamburg ei ole vakuuttunut edes siitä, että Venäjä voisi aiheuttaa sähkökatkoksia.

”Venäjä ei voi katkaista sähköjä, sillä tuotamme enemmän kuin kulutamme”, hän sanoo.

Hamburgin väite koskee ennen muuta Viroa, joka on sähkön suhteen omavarainen.

Venäjä on käyttänyt kaasua ja öljyä välineenähttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002558915.html painostaessaan Baltian maita. Toistaiseksi sähkönsiirto on sujunut moitteettomasti.

Hamburg luottaa siihen, että Venäjä ei itse irrottautuisi yhteiskäyttöjärjestelmästä, vaikka Kaliningradin energiaomavaraisuus paranisi. Kaliningradin on edullisempi toimia osana suurta järjestelmää, kuin erillisenä saarekkeena, perustelee Hamburg.

Viron pääministeri Jüri Ratasinhttps://www.hs.fi/haku/?query=juri+ratasin mukaan Baltian maiden ja Puolan on tarkoitus sopia vielä kesäkuussa ennen EU:n huippukokousta siitä, kuinka ne yhdistetään mannereurooppalaiseen verkkoon.

”Sähköjärjestelmämme erottaminen Venäjästä ja yhdistäminen Eurooppaan lisää turvallisuuttamme”, Ratas sanoi Baltian maiden pääministerien lehdistötilaisuudessa.

Kyse on Ratasin mukaan enää teknisistä yksityiskohdista, kuten montako kaapelia Liettuan ja Puolan välille tarvittaisiin nykyisen LitPolin lisäksi.

Puola, Tšekki, Slovakia ja Unkari siirtyivät venäläisestä järjestelmästä mannereurooppalaiseen jo vuonna 1995, Bulgaria ja Romania 2002.