Rauhan kakadu matkasi kaukaa liennytystehtäviin – loisteliaat eläinlahjat avittivat veretöntä vallanvaihtoa kuudennella ristiretkellä Jerusalemissa 1229

Kaikki alkoi siitä, kun eläintieteilijät Jukka Salohttps://www.hs.fi/haku/?query=jukka+salo ja Pekka Niemelähttps://www.hs.fi/haku/?query=pekka+niemela näkivät valkoisen kakadun. Piirros töyhtöpäisestä papukaijasta koristi kuuluisaa haukkametsästyksen käsikirjaa. Sen oli kirjoittanut 1200-luvun alkupuolella aikansa yleisnero, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik IIhttps://www.hs.fi/haku/?query=fredrik+ii.

Taidehistorioitsijatkin olivat kiinnittäneet huomiota valkoiseen papukaijaan. He eivät kuitenkaan ymmärtäneet linnun todistusvoimaa. Eri lähteissä se on huolimattomasti nimetty erilaisiksi papukaijoiksi.

”Tajusimme heti, että linnun on pitänyt tulla todella kaukaa. Se on biologinen todiste siitä, että Eurooppa oli 1200-luvulla arabien kauppareittien välityksellä yhteydessä liki Australiaan saakka”, Salo sanoo.

Mutta mikä laji oli kyseessä, ja kuinka lintu oli päätynyt kirjaan?

Käsikirjassaan keisari Fredrik kertoo saaneensa kakadun Babylonian sulttaanilta al-Kamililta. Tutkijoiden löytämä vastaus osoittautui monin verroin monipolvisemmaksi ja värikkäämmäksi. Tarinassa yhdistyvät Vatikaanin arkistot, kaksi keskiajan sivistyttä hallitsijaa, veretön ristiretki ja maailman luonnonhistoria.

Eläintieteilijät tietävät, että kaikki kakadut elävät hyvin kaukana idässä, niin sanotun Wallacen linjan itäpuolella. Brittiläisen luonnontieteilijän ja tutkimusmatkailijan Alfred Russel Wallacenhttps://www.hs.fi/haku/?query=alfred+russel+wallacen havaitsema linja jakaa Indonesian saariston kahtia.

”Lajisto muuttuu siellä täysin. Sulawesi ja saaret siitä itään kuuluvat Australian mannerlaattaan ja ovat liikkuneet yhdessä vuosimiljoonia. Niiden lajit ovat outoja australialaisia lajeja”, Salo sanoo.

Oli vuosi 1990, kun Salo ja Niemelä ensimmäisen kerran lukivat pokkariversiota haukkametsästyksen käsikirjasta. Kuvat olivat niin pieniä, että niiden perusteella oli mahdotonta tehdä tarkkaa lajimääritystä.

Fredrikin teoksen De arte venandi cum avibus toista säilynyttä aikalaiskopiota noin vuodelta 1255 säilytetään Vatikaanin kirjaston kellarissa. Samaisissa holveissa pengotaan historiaa Dan Browninhttps://www.hs.fi/haku/?query=dan+brownin romaaneissa.

Suomalaistutkijat hakivat apurahoja Italian opetusministeriöltä ja lähestyivät kohteliaasti Vatikaania. Vuonna 1998 he pääsivät katsomaan kopiota; he olivat ilmeisesti ensimmäiset eläintieteilijät, joille suotiin tämä kunnia.

Kirja oli iso ja painava, pinta-alaltaan hieman paperi-Hesaria suurempi ja munkkien pergamentille eli käsitellylle nahalle kopioima.

”Ylikirjastonhoitaja valvoi, kun kirjaston amanuenssi säämiskähanskoin varovasti käänteli sivuja. Siitä saimme osoittaa, että mistä kuvista haluamme suuriresoluutioiset valokuvat”, Salo kertoo.

Nykyisin teos on siirretty kokonaan digitaaliseen muotoon. Kulumisen ehkäisemiseksi sitä ei enää tutkijoille noin helposti avattaisi.

Tarkoista kuvista tutkijat näkivät, että lintu oli kiistatta valkoinen kakadu. Arvaus oli osunut oikeaan.

Lintu oli peräisin Itä-Intian saaristosta, mutta tämä tarkkuus ei tutkijoita tyydyttänyt. Valkoisia kakaduja on nimittäin parikymmentä lajia tai alalajia.

Kuvassa linnulla oli myös päässä keltainen töyhtö ja silmien ympärillä tumma rengas. Näiden ja muiden hienovaraisten tuntomerkkien perusteella tutkijat alkoivat sulkea lajeja pois.

Parinkymmenen viime vuoden aikana he ovat vierailleet useasti Indonesiassa ja Australiassa katsomassa eläviä lintuja luonnossa ja eläintarhoissa sekä kuolleiden lintujen nahkoja eläinmuseoissa.

Lopulta he päättelivät, että kyseessä on jokin kultatöyhtökakadun (Cacatua galerita) tai celebesinkakadun eli keltatöyhtökakadun (Cacatua sulphurea) alalaji. Niinpä kuvan linnun mahdollinen kotiseutu kattaa Australian pohjoiskärjen sekä Uuden Guinean ja Sulawesin eli Celebesin saaret lähisaarineen.



”Lajia ei pysty kukaan tarkemmin määrittämään, kun lähteenä kuitenkin on vain keskiaikainen piirros”, Salo sanoo.

Kun kakadun alkuperä varmistui, ryhmään liittyivät historioitsijat ­Heather Daltonhttps://www.hs.fi/haku/?query=%C2%ADheather+dalton ja Simo Örmähttps://www.hs.fi/haku/?query=simo+orma. Neljä tutkijaa julkaisivat tällä viikolla yhdessä tieteellisen artikkelin, jossa todistetaan varhaisin tunnettu kulttuuriyhteys Euroopan ja Wallacen linjan itäpuolisten alueiden kanssa.

Kakadut ovat sosiaalisia lintuja ja osaavat matkia ihmisen ääntä. Suomessa niitä on lemmikkeinä muutamia kymmeniä. Kiinan hovi ja ylimystö ovat seurustelleet niiden kanssa jo 600-luvulta lähtien.

Indomalaijilaiset kauppiaat kuljettivat lintuja Kiinaan ja toisaalta myös kiinalaisten kauppalaivasto liikkui Uudessa Guineassa ja Singaporessa asti. Arabien kauppalaivat puolestaan matkasivat suvereenisti pitkin Intian valtamerta ja aina Kiinan Kantoniin saakka.

Näitä reittejä valkoinen kakadu jotenkin matkasi al-Kamilille, luultavasti bambusta tehdyssä kuljetushäkissä.

Animoitu kartta näyttää sen reitin Eurooppaan asti.



Kakadun kuljetus on vaativa työ. Jos lintu ei saa oikeanlaisia pähkinöitä, siemeniä ja hedelmiä tai on liian kylmä tai kuuma tai muuten vain stressaavaa, se nyppii itsensä kaljuksi.

Vatikaanin kuvissa ei näy merkkejä stressikäyttäytymisestä, vaan papukaija näyttää onnelliselta.

”Saattoihan se olla merimatkan jälkeen voipunut mutta toipui sitten pikkuhiljaa. Joka tapauksessa linnun selviäminen hengissä on merkki siitä, että kauppareitti oli tasoltaan hyvin ammattimainen. Arabit olivat fakiireita lintujen pidossa, koska metsästyshaukat olivat keskeinen osa eliitin kulttuuria”, Salo sanoo.

Al-Kamil lahjoitti valkoisen kakadun Fredrikille osana kuudennen ristiretken diplomaattisia operaatioita. Fredrik vei sotajoukkonsa Jerusalemiin 1228–1229.

Varmaa ei ole, lahjoittiko al-Kamil linnun henkilökohtaisesti vai toiko hänen lähettiläänsä sen Fredrikin palatsiin Italiassa. Joka tapauksessa outoa valkoista lintua voi hyvällä syyllä kutsua rauhan kakaduksi. Kuudes ristiretki nimittäin oli poikkeuksellinen suvanto ristiretkien verisessä historiassa.

Ensimmäistä kertaa liikkeelle ei lähdetty paavin kehotuksesta, vaan Fredrik suuntasi kristittyjen pyhälle maalle eli Palestiinaan omasta aloitteestaan. Tavoite toki oli sama kuin paavi Gregorius IX:llähttps://www.hs.fi/haku/?query=gregorius+ix:lla: valloittaa Jerusalem ja Palestiina muslimeilta ja turvata näin kristittyjen pyhiinvaeltajien matkat Jeesuksen synnyin- ja kuolinsijoille.

Perillä pyhässä maassa Fredrik vältti konfliktia aluetta hallitsevan al-Kamilin kanssa.

Hän marssitti joukkonsa ristiretkeläisten laivastotukikohdasta Akkosta etelään, Jerusalemin satamakaupunkiin Jaffaan. Näin hän ilmaisi tahtonsa ja voimansa valloittaa Jerusalem – mutta hyökkäyskäskyn sijasta hän aloittikin neuvottelut al-Kamilin kanssa.

Niissä aikansa suurmiehet sopivat, että Fredrik sai hallintaansa Jerusalemin, Beetlehemin, Nasaretin ja muita paikkakuntia sekä pyhiinvaeltajien tien Jaffaan.

Jerusalemia ei kuitenkaan linnoitettu, ja muslimit saivat pitää hallussaan omat pyhät paikkansa eli Temppelivuoren ja sen moskeijat. Lisäksi sovittiin kymmenen vuoden aselevosta.

Näin Fredrik ratsasti voittajana Jerusalemiin ja päätti 88 vuotta kestäneen muslimivallan. Paavia tämä suututti, sillä hänen mielestään muslimien kanssa piti taistella eikä neuvotella.

Yleisesti epäillään, että Fredrik ja al-Kamil olivat sopineet tapahtumien kulusta etukäteen. Jo ennen ristiretkeä he olivat vaihdelleet eläinlahjoja meriteitse.

Fredrik lähetti al-Kamilille muun muassa jääkarhun. Al-Kamil laittoi paluupostissa muuleja ja elefantteja. Keskiajalla suurmiehillä oli yleisesti tapana näyttää valtaansa laajoilla eläintarhoilla, ja Fredrikin kiertävä eläintarha oli ainakin Euroopan suurin.

Eläinvaihdon sivussa älykköhallitsijat kävivät kirjeenvaihtoa luonnontieteellisistä kysymyksistä.

Fredrikiä kutsuttiin aikalaiskirjoituksissa Stupor mundiksi eli maailman ihmeeksi. Hän oli noin kaksi metriä pitkä ja puhui äidinkielensä italian lisäksi latinaa, silloista saksaa, ranskaa, kreikkaa ja arabiaa. Kriittisen älynsä turvin hän osasi yhdistellä parhaita tietoja joka kulttuuripiiristä.

”Jo yhdeksänvuotiaana Fredrik luki Aristoteleen luonnontieteellisiä tekstejä ja piti niitä myöhemmin soopana. Hän totesi, että jos luonnosta kirjoitetaan, niin pitää kirjoittaa siitä, mitä havaitaan”, Salo kertoo.

Haukkametsästyksen käsikirjaa pidetäänkin kokeellisten luonnontieteiden lähtölaukauksena. Se ammuttiin noin puoli vuosituhatta ennen varsinaista valistuksen aikaa.

Fredrikillä oli tiettävästi myös aikansa suurin haaremi. Fredrikin monet tärkeät palatsit sijaitsivat etelässä: Sisilian Palermossa sekä Etelä-Italian Napolissa ja Brindisissä. 1200-luvulla Sisiliassa islaminusko oli yleistä, ja Fredrik poimi kulttuureista itselleen mieluisimpia asioita.

Myös al-Kamil tunnettiin erittäin sivistyneenä ja diplomaattisiin ratkaisuihin pyrkivänä hallitsijana. Islamin lisäksi hän oli saanut perusteellisen koulutuksen luonnontieteissä, jotka 1200-luvulla olivat islamilaisessa kulttuurissa kovasti muodissa.

Vaikka miehet olivat monessa mielessä samasta puusta veistettyjä, historioitsijat eivät pidä heitä ystävinä, vaan lahjat ja kirjeenvaihto olivat pohjimmiltaan diplomatiaa. Kummallakin oli poliittiset motiivit tukea toista.

Fredrik oli jatkuvassa kilpailuasetelmassa ja välillä avoimessa sodassa paavin kanssa kristityn Länsi-Euroopan johtajuudesta.

Al-Kamil puolestaan saattoi ajatella, että jos ristiretkeläiset ovat ottaakseen Jerusalemin, niin olkoon valloittaja mieluummin arabiaa taitava älykäs keisari kuin uskossaan kiihkoileva paavi.

Kun mongolivaltakunta vielä vahvistui pelottavasti pohjoisessa, al-Kamil saattoi antaa Palestiinan kristityille puskurivyöhykkeeksi, ottamaan vastaan pahimmat iskut.

Jaffan sopimus, joka nykyaikana olisi helposti poikinut Nobelin rauhanpalkinnon, ei tuonut solmijoilleen suosiota.

Kristittyjen mielestä Jerusalem olisi pitänyt valloittaa verellä, ja muslimien mielestä sitä olisi pitänyt puolustaa verellä. Sovittelevuutensa vuoksi Fredrikiä herjattiin kääntymisestä muslimiksi ja al-Kamilia kääntymisestä kristityksi.

Seitsemäs ristiretki käynnistyikin jo vuonna 1248. Ranskan kuningas Ludvig IXhttps://www.hs.fi/haku/?query=ludvig+ix hyökkäsi Egyptiin ja sai köniinsä.

Kakadut voivat elää yli satavuotiaiksi. Ehkä historiallisen pitkän merimatkan tehnyt valkea rauhankakadu hauskuutti tuolloin yhä ihmisiä jossain Fredrikin Etelä-Italian palatseista.

Lähde: Dalton, Salo, Niemelä & Örmä 2018: Frederick II of Hohenstaufen's Australasian Cockatoo: Symbol of Detente between East and West and Evidence of the Ayyubids' Global Reach. Parergon 35(1): 35-60. Korjaus 21.6. klo 17.05: Fredrik kirjoitti kirjansa puoli vuosituhatta ennen varsinaista valistuksen aikaa, ei puoli vuosisataa.