Ulkomaat
Harvoissa asioissa suomalaisia on höynäytetty niin perusteellisesti kuin teen juomisessa
Lontoo
Harvoissa asioissa suomalaisia on höynäytetty niin perusteellisesti kuin teen juomisessa.
Meidät on saatu uskomaan, että ”haudutettu tee” olisi jotenkin aina parempaa ja hienompaa kuin pussitee.
Jos Suomessa kahvilassa tilaa rehellistä mustaa pussiteetä, torjuu tarjoilija pyynnön tyrmistyneenä.
”Meillä on vain haudutettua teetä. Se on oma sekoituksemme”, hän huudahtaa loukkaantuneena ja viittaa jalustalle aseteltuun teekannuun.
Kannusta leijuu omissa liemissään tuntikausia muhineen kitkeränkatkeran seoksen lemu.
Teetä? Tuskinpa vaan.
Vannoutuneimmat teenjuojat kuten britit juovat pussiteetä.
Britit ovat irlantilaisten jälkeen maailman ahkerimpia teenjuojia. Britanniassa nautitaan vuodessa 60,2 miljardia kuppia teetä, kertovat teealan etujärjestön eli UK Tea & Infusions Associationinhttps://www.tea.co.uk/tea-faqs luvut.
Britanniassa juodusta teestä peräti 96 prosenttia on pussiteetä. Täällä ei paljon teenlehtiä pannussa enää haudutella.
Toki perinteistä iltapäiväteetä kaikkine seremonioineen ja kiiltelevine teeserviiseineen on yhä turisteille ja asianharrastajille tarjolla. Todellisen arkielämän kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Kuuluisa teenharrastaja, kirjailija-toimittaja Helena Petäistö https://www.hs.fi/haku/?query=helena+petaistoon tehnyt osuvan havainnon brittien teenjuomisesta kirjassaan Tee teematka (2008):
”Tee on briteille niin kuin sauna suomalaisille; he eivät voi elää ilman sitä.”
Se on juuri näin. Tee kuuluu Britanniassa arkisimpaankin arkeen. Teenjuominen on Britanniassa lähtökohta ja itsestäänselvyys, niin kuin saunominen Suomessa.
Arkisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pussiteenkin juomisessa olisi omia sääntöjään. Voidaan puhua jopa pussitee-etiketistä. Sitä ei opeteta erikseen missään, toisin kuin kello viiden teen kotkotuksia.
Siksi pussitee-etiketti vaatii tarkkaa perehtymistä brittiläiseen elämänmuotoon.
Lähdetään perusasioista. Kun britti puhuu ”teestä”, tarkoittaa hän aina mustaa teetä. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Lähtökohta on, että tee nautitaan maidon kera. Näin tekee 98 prosenttia briteistä.
Yhtä tärkeää on muistaa tarjota teetä. Jos kotiin tulee remonttimiehiä, mittarinlukija tai seinänaapuri, pitää aina kysyä, maistuisiko vieraalle kuppi teetä. (Toki voi myös kysyä, maistuisiko tee tai kahvi. Pelkän kahvin tarjoaminen sen sijaan töksähtää yhä hieman korvaan.)
Kun vedenkeitin on kiehauttanut teeveden, sopii teet tehdä suoraan teemukeihin tai -kuppeihin. Mitään kannua ei tarvita.
Olennaista on panna jokaiseen mukiin oma teepussi ja antaa sen hautua riittävä tovi. Pussin siirtely mukista toiseen ei tule kysymykseenkään.
Ensinnäkään teehen ei tule tarpeeksi makua, jos yhdestä teepussista pitää riittää monelle. Toisekseen teepussin jakaminen on intiimi toimenpide. Edes kaikki avioparit eivät ole valmiita menemään niin pitkälle.
Moni edellyttää, että hyvä emäntä tai isäntä jättää teepussin vieraan mukiin vieraan itsensä poistettavaksi teen saatua tarpeeksi tumman sävyn.
Toisen koulukunnan mukaan taas hyvä emäntä tai isäntä ottaa teenkeitosta vastuun ja arvioi vieraan puolesta, milloin tee on valmis.
Englantilaisten tapoja tutkinut sosiaaliantropologi Kate Fox https://www.hs.fi/haku/?query=kate+foxsivuaa teenjuomista teoksessaan Watching the English – The Hidden Rules of English Behaviour.
Foxin mukaan näennäisen arkinen teenjuominen kertoo jopa yhteiskuntaluokasta.
Työväenluokka on juonut perinteisesti niin vahvaa teetä, että siinä seisoo lusikkakin. Keskiluokka suosii miedompia makuja, ja ylempi keskiluokka bergamottimausteista Earl Grey -teetä.
Sokerin käyttö teessä on merkki työväenluokkaisesta taustasta, ellei kyseessä ole ennen vuotta 1955 syntynyt henkilö. Samaa kertoo myös teen voimallinen hämmentäminen ja maidon kaataminen mukiin ensimmäisenä.
Fox varoittaa kuitenkin tekemästä liian suoraviivaisia johtopäätöksiä.
Savunmakuisen ja hienostuneenhailakan Lapsang Souchong -teen lipitteleminen ilman maitoa ja sokeria voi olla silkkaa teeskentelyä, jolla yritetään vain alleviivata eroa työväenluokkaan.
Vähemmän luokkakilpailuhenkiset keski- ja yläluokan edustajat uskaltavat olla rehellisempiä: myös heille maistuu vahva ja halpa ”työmiehen tee” (builders’ tea).
Yhteistä kaikille yhteiskuntaluokille on Foxin mukaan usko teen parantavaan voimaan. Tee sekä rauhoittaa että piristää.
Jos on ongelmia, kipuja, kiusallinen tauko keskustelussa tai ydinsota, kannattaa napsauttaa vedenkeittimen päälle (to put the kettle on) ja juoda kuppi teetä.
On vain yksi kriisi, johon kuppi teetä ei auta: Jos on teepussit loppu.
Harvoissa asioissa suomalaisia on höynäytetty niin perusteellisesti kuin teen juomisessa.
Meidät on saatu uskomaan, että ”haudutettu tee” olisi jotenkin aina parempaa ja hienompaa kuin pussitee.
Jos Suomessa kahvilassa tilaa rehellistä mustaa pussiteetä, torjuu tarjoilija pyynnön tyrmistyneenä.
”Meillä on vain haudutettua teetä. Se on oma sekoituksemme”, hän huudahtaa loukkaantuneena ja viittaa jalustalle aseteltuun teekannuun.
Kannusta leijuu omissa liemissään tuntikausia muhineen kitkeränkatkeran seoksen lemu.
Teetä? Tuskinpa vaan.
Vannoutuneimmat teenjuojat kuten britit juovat pussiteetä.
Britit ovat irlantilaisten jälkeen maailman ahkerimpia teenjuojia. Britanniassa nautitaan vuodessa 60,2 miljardia kuppia teetä, kertovat teealan etujärjestön eli UK Tea & Infusions Associationinhttps://www.tea.co.uk/tea-faqs luvut.
Britanniassa juodusta teestä peräti 96 prosenttia on pussiteetä. Täällä ei paljon teenlehtiä pannussa enää haudutella.
Toki perinteistä iltapäiväteetä kaikkine seremonioineen ja kiiltelevine teeserviiseineen on yhä turisteille ja asianharrastajille tarjolla. Todellisen arkielämän kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Kuuluisa teenharrastaja, kirjailija-toimittaja Helena Petäistö https://www.hs.fi/haku/?query=helena+petaistoon tehnyt osuvan havainnon brittien teenjuomisesta kirjassaan Tee teematka (2008):
”Tee on briteille niin kuin sauna suomalaisille; he eivät voi elää ilman sitä.”
Se on juuri näin. Tee kuuluu Britanniassa arkisimpaankin arkeen. Teenjuominen on Britanniassa lähtökohta ja itsestäänselvyys, niin kuin saunominen Suomessa.
Arkisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pussiteenkin juomisessa olisi omia sääntöjään. Voidaan puhua jopa pussitee-etiketistä. Sitä ei opeteta erikseen missään, toisin kuin kello viiden teen kotkotuksia.
Siksi pussitee-etiketti vaatii tarkkaa perehtymistä brittiläiseen elämänmuotoon.
Lähdetään perusasioista. Kun britti puhuu ”teestä”, tarkoittaa hän aina mustaa teetä. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Lähtökohta on, että tee nautitaan maidon kera. Näin tekee 98 prosenttia briteistä.
Yhtä tärkeää on muistaa tarjota teetä. Jos kotiin tulee remonttimiehiä, mittarinlukija tai seinänaapuri, pitää aina kysyä, maistuisiko vieraalle kuppi teetä. (Toki voi myös kysyä, maistuisiko tee tai kahvi. Pelkän kahvin tarjoaminen sen sijaan töksähtää yhä hieman korvaan.)
Kun vedenkeitin on kiehauttanut teeveden, sopii teet tehdä suoraan teemukeihin tai -kuppeihin. Mitään kannua ei tarvita.
Olennaista on panna jokaiseen mukiin oma teepussi ja antaa sen hautua riittävä tovi. Pussin siirtely mukista toiseen ei tule kysymykseenkään.
Ensinnäkään teehen ei tule tarpeeksi makua, jos yhdestä teepussista pitää riittää monelle. Toisekseen teepussin jakaminen on intiimi toimenpide. Edes kaikki avioparit eivät ole valmiita menemään niin pitkälle.
Moni edellyttää, että hyvä emäntä tai isäntä jättää teepussin vieraan mukiin vieraan itsensä poistettavaksi teen saatua tarpeeksi tumman sävyn.
Toisen koulukunnan mukaan taas hyvä emäntä tai isäntä ottaa teenkeitosta vastuun ja arvioi vieraan puolesta, milloin tee on valmis.
Englantilaisten tapoja tutkinut sosiaaliantropologi Kate Fox https://www.hs.fi/haku/?query=kate+foxsivuaa teenjuomista teoksessaan Watching the English – The Hidden Rules of English Behaviour.
Foxin mukaan näennäisen arkinen teenjuominen kertoo jopa yhteiskuntaluokasta.
Työväenluokka on juonut perinteisesti niin vahvaa teetä, että siinä seisoo lusikkakin. Keskiluokka suosii miedompia makuja, ja ylempi keskiluokka bergamottimausteista Earl Grey -teetä.
Sokerin käyttö teessä on merkki työväenluokkaisesta taustasta, ellei kyseessä ole ennen vuotta 1955 syntynyt henkilö. Samaa kertoo myös teen voimallinen hämmentäminen ja maidon kaataminen mukiin ensimmäisenä.
Fox varoittaa kuitenkin tekemästä liian suoraviivaisia johtopäätöksiä.
Savunmakuisen ja hienostuneenhailakan Lapsang Souchong -teen lipitteleminen ilman maitoa ja sokeria voi olla silkkaa teeskentelyä, jolla yritetään vain alleviivata eroa työväenluokkaan.
Vähemmän luokkakilpailuhenkiset keski- ja yläluokan edustajat uskaltavat olla rehellisempiä: myös heille maistuu vahva ja halpa ”työmiehen tee” (builders’ tea).
Yhteistä kaikille yhteiskuntaluokille on Foxin mukaan usko teen parantavaan voimaan. Tee sekä rauhoittaa että piristää.
Jos on ongelmia, kipuja, kiusallinen tauko keskustelussa tai ydinsota, kannattaa napsauttaa vedenkeittimen päälle (to put the kettle on) ja juoda kuppi teetä.
On vain yksi kriisi, johon kuppi teetä ei auta: Jos on teepussit loppu.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Silminnäkijä Seuraa
- Britannia Seuraa
- Annamari Sipilä Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24