Ulkomaat
”Kun minut vihittiin papiksi, päätin etten ikinä sano ei siihen, mitä kirkko pyytää” – Monsignore Tuomo T. Vim
Monsignore Tuomo T. Vimpari https://www.hs.fi/haku/?query=tuomo+t.+vimparivastaa videopuheluun Nigerian pääkaupungin Abujan diplomaattikorttelissa.
”Kun minut vihittiin papiksi, päätin etten ikinä sano ei siihen, mitä kirkko pyytää. Siksi olen nyt viisikymppisenä täällä”, hän kertoo naurahtaen.
Helmikuussa Nigeriaan saapunut Vimpari on paavillinen diplomaatti, ja hänen työpaikkansa on apostolinen nuntiatuuri eli Pyhän istuimen suurlähetystöä vastaava edustusto. Pyhä istuin on kansainvälinen suvereeni toimija, joka hallinnoi Vatikaanivaltiota ja katolista kirkkoa.
Vimparin tittelinä on nuntiatuurineuvos, joka vastaa lähetystöneuvosta. Edustuston hierarkiassa hän on kakkosena.
Vimpari kertoo olevansa eräänlainen pioneeri, sillä Pyhän istuimen diplomaattipalvelussa ei ennen häntä ollut pohjoismaalaisia.
Sitten haastattelu mutkistuu. Vimpari ei nimittäin mielellään kommentoi työnsä sisältöä eikä paavi Franciscustahttps://www.hs.fi/haku/?query=franciscusta, koska on suoraan tämän palveluksessa.
”Yksi työni vaikeimmista piirteistä on se, että ulkopuoliset eivät sitä ymmärrä. Miten he voisivatkaan? Tehtävistäni suuri osa on luottamuksellisia”, hän linjaa.
Normityöpäivän kulusta hän kyllä kertoo. ”Vaikka olemme toimistotöissä tunteja, hoidamme lisäksi normaalit velvollisuutemme pappeina.”
Se tarkoittaa messun viettämistä nuntiatuurin kappelissa paikallisille ja diplomaateille, rippien kuuntelua, käyntejä sairaiden luona ja niin edelleen. Iltoihin kertyy lisäksi lähetystöjen tai valtionhallinnon vastaanottoja.
”En silti valita”, Vimpari huomauttaa. Hän sanoo olevansa enemmän palvelutehtävässä kuin työssä, sillä pappeus on hänen elämänsä sisältö. ”Se on substanssi. Diplomaatintehtävä on lähinnä aksidenssi.”
Kirkko voi vielä joskus siirtää hänet diplomatiasta ihan muihin tehtäviin, mutta sekin sopii.
”Jos alkaisin valikoida tehtäviäni, kärsisi kutsumukseni ytimessä oleva palvelu.”
Vimpari kertoo rukoilevansa kadonneiden puolesta joka päivä. Valinta on täynnä merkitystä. ”Kirkko kantaa rukouksissaan heitäkin, joita emme ole tunteneet”, hän sanoo.
Vimpari muistaa, miten hän nuorena Helsingin yliopiston valtiotieteiden opiskelijana tähtäsi uralle Suomen tai EU:n diplomaattina.
Opiskeluaikana hän avusti usein kirkossa. Kun hän sai sitten kutsumuksen pappeuteen, hän aikoi jättää opintonsa.
Helsingin katolisen hiippakunnan silloinen piispa Paul Verschuren https://www.hs.fi/haku/?query=paul+verschurenvaati Vimparia kuitenkin viemään opinnot päätökseen. Sitten piispa lähetti hänet Roomaan.
Siellä Vimparista tuli ensimmäinen suomalainen, joka on väitellyt kanonisen oikeustieteen tohtoriksi Paavillisessa gregoriaanisessa yliopistossa.
Kun puhutaan paavillisista diplomaateista, puhutaan perinteistä. Jo 400-luvulla oli Konstantinopolissa paavin lähettiläitä.
Pyhän istuimen nykyiset diplomaatit käyvät Paavillisen diplomaattiakatemian, joka on perustettu 1701. Se on vanhin yhä toimiva alan oppilaitos koko maailmassa.
Vimpari valmistui sieltä 2006, jälleen pioneerina eli ensimmäisenä suomalaisena.
Akatemiaan ei haeta vaan Pyhä istuin kutsuu pappeja sinne harkintansa mukaan. Saamaansa koulutusta Vimpari kiittelee.
”Valmistuessani koin olevani hyvin valmis näihin tehtäviin, vaikka saan oppia niissä jatkuvasti uutta.”
Kun Pyhä istuin valitsee edustajilleen kohdemaat, heidän toiveitaan ei kysellä. Ennen Nigeriaa Vimpari on jo edustanut Ukrainassa, Saksassa ja Intiassa. Hän ei kuitenkaan näe sitä diplomaatinurana.
”Kirkko on karismaattinen ja hierarkkinen, ja jotkut liittävät jälkimmäiseen piirteeseen ura-ajattelun. Se on kirkolle silti vieras näkökulma.”
Papilla on kutsumus. Hän ei ole ammatissa.
Vimpari tekee jatkuvasti eri maihin opintomatkoja, joilla hän tutustuu katoliseen kirkkoon koko maailmassa.
”Keskushallinto palvelee uskoa ja ykseyttä, mutta kirkon moninaisuus ja luovuus löytyy paikalliskirkoista. Ei siis ole yhtä tapaa olla elävä kirkko”, hän innostuu.
Hän muistuttaa useasti, että kirkko haluaa olla maailman kanssa vuorovaikutuksessa, sillä avoin dialogi ihmisten, uskontojen ja kulttuurien kanssa on opettavaista.
Vimpari on myös havainnut, että kirkon ääni kuuluu maailmassa ihmeen hyvin.
”Yllätyin esimerkiksi Intian maaseudulla ja Nepalissa, kun ihmiset sielläkin tiesivät, mitä paavi Franciscus oli sanonut.”
”Kun minut vihittiin papiksi, päätin etten ikinä sano ei siihen, mitä kirkko pyytää. Siksi olen nyt viisikymppisenä täällä”, hän kertoo naurahtaen.
Helmikuussa Nigeriaan saapunut Vimpari on paavillinen diplomaatti, ja hänen työpaikkansa on apostolinen nuntiatuuri eli Pyhän istuimen suurlähetystöä vastaava edustusto. Pyhä istuin on kansainvälinen suvereeni toimija, joka hallinnoi Vatikaanivaltiota ja katolista kirkkoa.
Vimparin tittelinä on nuntiatuurineuvos, joka vastaa lähetystöneuvosta. Edustuston hierarkiassa hän on kakkosena.
Vimpari kertoo olevansa eräänlainen pioneeri, sillä Pyhän istuimen diplomaattipalvelussa ei ennen häntä ollut pohjoismaalaisia.
Sitten haastattelu mutkistuu. Vimpari ei nimittäin mielellään kommentoi työnsä sisältöä eikä paavi Franciscustahttps://www.hs.fi/haku/?query=franciscusta, koska on suoraan tämän palveluksessa.
”Yksi työni vaikeimmista piirteistä on se, että ulkopuoliset eivät sitä ymmärrä. Miten he voisivatkaan? Tehtävistäni suuri osa on luottamuksellisia”, hän linjaa.
Normityöpäivän kulusta hän kyllä kertoo. ”Vaikka olemme toimistotöissä tunteja, hoidamme lisäksi normaalit velvollisuutemme pappeina.”
Se tarkoittaa messun viettämistä nuntiatuurin kappelissa paikallisille ja diplomaateille, rippien kuuntelua, käyntejä sairaiden luona ja niin edelleen. Iltoihin kertyy lisäksi lähetystöjen tai valtionhallinnon vastaanottoja.
”En silti valita”, Vimpari huomauttaa. Hän sanoo olevansa enemmän palvelutehtävässä kuin työssä, sillä pappeus on hänen elämänsä sisältö. ”Se on substanssi. Diplomaatintehtävä on lähinnä aksidenssi.”
Kirkko voi vielä joskus siirtää hänet diplomatiasta ihan muihin tehtäviin, mutta sekin sopii.
”Jos alkaisin valikoida tehtäviäni, kärsisi kutsumukseni ytimessä oleva palvelu.”
Vimpari kertoo rukoilevansa kadonneiden puolesta joka päivä. Valinta on täynnä merkitystä. ”Kirkko kantaa rukouksissaan heitäkin, joita emme ole tunteneet”, hän sanoo.
Vimpari muistaa, miten hän nuorena Helsingin yliopiston valtiotieteiden opiskelijana tähtäsi uralle Suomen tai EU:n diplomaattina.
Opiskeluaikana hän avusti usein kirkossa. Kun hän sai sitten kutsumuksen pappeuteen, hän aikoi jättää opintonsa.
Helsingin katolisen hiippakunnan silloinen piispa Paul Verschuren https://www.hs.fi/haku/?query=paul+verschurenvaati Vimparia kuitenkin viemään opinnot päätökseen. Sitten piispa lähetti hänet Roomaan.
Siellä Vimparista tuli ensimmäinen suomalainen, joka on väitellyt kanonisen oikeustieteen tohtoriksi Paavillisessa gregoriaanisessa yliopistossa.
Kun puhutaan paavillisista diplomaateista, puhutaan perinteistä. Jo 400-luvulla oli Konstantinopolissa paavin lähettiläitä.
Pyhän istuimen nykyiset diplomaatit käyvät Paavillisen diplomaattiakatemian, joka on perustettu 1701. Se on vanhin yhä toimiva alan oppilaitos koko maailmassa.
Vimpari valmistui sieltä 2006, jälleen pioneerina eli ensimmäisenä suomalaisena.
Akatemiaan ei haeta vaan Pyhä istuin kutsuu pappeja sinne harkintansa mukaan. Saamaansa koulutusta Vimpari kiittelee.
”Valmistuessani koin olevani hyvin valmis näihin tehtäviin, vaikka saan oppia niissä jatkuvasti uutta.”
Kun Pyhä istuin valitsee edustajilleen kohdemaat, heidän toiveitaan ei kysellä. Ennen Nigeriaa Vimpari on jo edustanut Ukrainassa, Saksassa ja Intiassa. Hän ei kuitenkaan näe sitä diplomaatinurana.
”Kirkko on karismaattinen ja hierarkkinen, ja jotkut liittävät jälkimmäiseen piirteeseen ura-ajattelun. Se on kirkolle silti vieras näkökulma.”
Papilla on kutsumus. Hän ei ole ammatissa.
Vimpari tekee jatkuvasti eri maihin opintomatkoja, joilla hän tutustuu katoliseen kirkkoon koko maailmassa.
”Keskushallinto palvelee uskoa ja ykseyttä, mutta kirkon moninaisuus ja luovuus löytyy paikalliskirkoista. Ei siis ole yhtä tapaa olla elävä kirkko”, hän innostuu.
Hän muistuttaa useasti, että kirkko haluaa olla maailman kanssa vuorovaikutuksessa, sillä avoin dialogi ihmisten, uskontojen ja kulttuurien kanssa on opettavaista.
Vimpari on myös havainnut, että kirkon ääni kuuluu maailmassa ihmeen hyvin.
”Yllätyin esimerkiksi Intian maaseudulla ja Nepalissa, kun ihmiset sielläkin tiesivät, mitä paavi Franciscus oli sanonut.”
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kuka?
Tuomo T. Vimpari
Syntyi 1968 Nokialla.
Katolinen pappi, paavillinen diplomaatti. Paavin myöntämä arvonimi Monsignore, Hänen Pyhyytensä kappalainen 2009.
Kanonisen oikeustieteen tohtori, Paavillinen gregoriaaninen yliopisto, Rooma 2003.
Paavillinen diplomaatti-akatemia, Vatikaani 2006. Teol.lis., Péter Pázmányn katolinen yliopisto, Budapest 2008. VTM, Helsingin yliopisto 1994.
Helsingin katolisen hiippakunnan yleisvikaari ja Helsingin Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan assistentti 2003–2004. Katolisen tiedotuskeskuksen johtaja 2001–2004. Pappisvihkimys 1999. Diakoni 1998.
Suomen ja Vatikaanin kansalainen.
Täyttää 50 vuotta keskiviikkona 29. elokuuta.
- 50-vuotias Seuraa
- Katolinen kirkko Seuraa
- Petri Immonen Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24