Äärimmäisen ankaraa natsi­symbolien kieltoa lievennettiin hieman Saksassa: Hitler sai viiksensä takaisin

Hakaristit ja muut natsisymbolit ovat herättäneet Suomessa keskustelua itsenäisyyspäivän tapahtumien jälkeen. Tuolloin uusnatsijärjestö Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) marssi hakaristilippujen alla noin viisitoista minuuttia, kunnes poliisi otti liput pois.

Muiden muassa sisäministeri Kai Mykkänenhttps://www.hs.fi/haku/?query=kai+mykkanen ja presidentti Tarja Halonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=tarja+halonen ovat sanoneet, että hakaristien kieltämistä voi selvittää ja harkita.

Kielto saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta siinä on tehtävä loputtomasti määrittelyjä, tulkintoja ja rajanvetoja. Kielletäänkö pelkkä hakaristi? Sallitaanko Suomen ilmavoimien ”erillishakaristi”? Entä kommunistien ja jihadistien tunnukset?

Lopulta jonkun on päätettävä, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua. Itsenäisyyspäivänä päätöksen teki poliisi ja tulkitsi, että hakaristilippu on kiihotusta kansanryhmää vastaan. Hakaristit siis saadaan nytkin pois kaduilta.

Ruotsissa toimitaan samaan tapaan kuin Suomessa ja tulkitaan hakaristit kiihotukseksi kansanryhmää vastaan. Nyt Ruotsissa tutkitaan, pitäisikö lakia tiukentaa, jolloin olisi mahdollista puuttua nopeammin esimerkiksi PVL:n käyttämiin symboleihin. Lakiehdotuksen on määrä valmistua toukokuussa 2019https://www.svt.se/nyheter/lokalt/vast/fler-rasistsymboler-kan-bli-forbjudna.

Saksassa natsisymbolien käyttökielto on äärimmäisen tiukka. Enimmäisrangaistus on kolme vuotta vankeutta, ja jopa natseja vastustaville aktivisteille on määrätty tuhansien eurojen sakkoja.

Mitkä natsisymbolit sitten on kielletty? Ihan kaikki: hakaristit, Hitler-tervehdykset, SS-joukkojen pääkallotunnus, kaikki natsivallan aikaiset liput, Horst Wessel -laulu.

Myös uusnatsien käyttämät tunnukset, kuten kelttiristit ja tietyt riimuaakkoset, kielletään järjestelmällisesti. Niihin lukeutuu PVL:n vaakunakin, sillä natsit käyttivät siinä olevaa Týr-riimua 1930-luvullahttps://expo.se/fakta/symbollexikon/tyrrunan.

Kiellettyjen symbolien lista ei myöskään ole suljettu.

Syyttäjä voi nostaa syytteen rikoslain pykälän 86a perusteella. Pykälä on kirjoitettu laveasti. Se ei koske yksinomaan natsisymboleita, vaikka natsit ovat ainoa laissa erikseen mainittu ryhmä. Minkä tahansa ”perustuslain vastaisen järjestön” symbolin julkinen esittäminen voi johtaa tuomioon.

Tämä käsittää eräiden kommunistipuolueiden tunnukset, Punaisen armeijakunnan viisisakaraisen tähden ja jihadistisen Isis-järjestön lipun.

Järjestöjen perustuslainvastaisuuden käsittelee liittovaltion perustuslakituomioistuin.

Natsisymbolien vastaiset lait säädettiin Länsi-Saksassa heti sotien jälkeen. Tarkoitus oli estää natsiaatteen uusi nousu hinnalla millä hyvänsä – koko yhteiskunta oli täynnä entisiä natseja. Kymmeniätuhansia niteitä natsipropagandaa poltettiin.

Lakeja alettiin soveltaa 1960-luvulla. Myöhemmin, varsinkin 1970-luvulla, niitä käytettiin radikaalin vasemmiston ja terroristijärjestöjen toiminnan estämiseksi.

Natsit eivät koskaan hävinneet kokonaan, vaikka vaipuivatkin marginaaliin. Uusnatsipuolueita ja -järjestöjä kiellettiin aina kun niitä ilmaantui.

Uusnatsit kokeilivat pitkään rajojaan tekemällä tunnuksiinsa pieniä muutoksia. 1990-luvulla kiellettiin lopulta myös kaikki versiot, jotta lakia ei voisi kiertää kosmeettisilla muutoksilla.

Natsisymbolien näyttäminen on erikseen sallittu opetuksessa ja tutkimuksessa.

Myös kirjoihin, näytelmiin ja elokuviin sallittiin poikkeus, mutta sekin on tapauskohtaista. Muuten propagandaa voisi levittää taiteen varjolla.

Tänä vuonna kielto – tai sen tulkinta – on itse asiassa lieventynyt.

Hakaristit on yleensä sallittu näytelmäelokuvissa, jos historiallinen konteksti on oikea. Esimerkiksi Indiana Jones -seikkailu Kadonneen aarteen metsästäjät ja Quentin Tarantinonhttps://www.hs.fi/haku/?query=quentin+tarantinon Kunniattomat paskiaiset näytettiin Saksassakin hakaristeineen kaikkineen.

Myös videopeliklassikko Wolfensteinissa taistellaan natseja vastaan. Silti Frankfurtin piirioikeus päätyi vuonna 1998 tulkintaan, jonka mukaan videopelit eivät nauti kulttuurituotteiden erivapautta. Perustelun mukaan nuoriso voisi kiinnostua natsiaatteista symbolien välityksellä, vaikka ne edustaisivat pelissä vihollista.

Siitä lähtien peleistä piti poistaa hakaristit, jos niitä halusi saada myyntiin Saksassa. Näin jatkui 20 vuoden ajan.

Vielä vuonna 2017 julkaistussa Wolfenstein II – The New Colossus -pelin saksalaisversiossa itsesensuuri meni niin pitkälle, että Adolf Hitleriähttps://www.hs.fi/haku/?query=adolf+hitleria esittävällä hahmolla ei ollut edes viiksiä.

Viiksettömän peli-Hitlerin nimi oli Heiler, ja häneen viitattiin pelissä ”johtajan” sijaan ”kanslerina”. Edes juutalaisia ei saksalaisversiossa mainita.

https://www.youtube.com/watch?v=kTQ1eBiRRRo&feature=youtu.be&fbclid=IwAR1aPyIR_4bpNeIuHZOy8tJJvNHQ61ay5n57nNo2Hj1pp9WLQdExOOH-ZF4

Elokuussa peli-Hitler sai viiksensä takaisin, ainakin periaatteessa. Pelialan saksalainen itsesäätelyelin USK ilmoitti, että se alkaa soveltaa peleihin samoja periaatteita kuin muihin kulttuurituotteisiin.

Tämä oli mahdollista, koska Saksan oikeusviranomaiset olivat keväällä päätyneet siihen, että 20 vuotta vanha tulkinta oli vanhentunut ja pelit voitiin katsoa kulttuurituotteiksi.

Kulttuurituotteissa ratkaisut ovat tapauskohtaisia. Raja on kireä.

Tuore esimerkki on norjalaisen Karl Ove Knausgårdinhttps://www.hs.fi/haku/?query=karl+ove+knausgardin ylistetty romaanisarja Taisteluni (2009–2011). Nimi leikittelee Hitlerin samannimisellä kaksiosaisella teoksella, saksaksi Mein Kampf (1925–1926).

Hitlerin Mein Kampf on natsipropagandaa sanan varsinaisessa merkityksessä, joten sen levittäminen on Saksassa tiukasti kiellettyä. Knausgård provosoi tahallaan, mutta nimi on silti varsin perusteltu – sarjan viimeisessä osassa on jopa lähes 400-sivuinen analyysi Hitleristä.

Kirjasarja julkaistiin silti nimellä Sterben (Kuolla).

Toisinkin olisi voinut päättää, sillä laki ei tarkoita ennakkosensuuria. Myös nimeä Mein Kampf olisi voinut käyttää, mutta kustantajalle olisi saattanut tulla syyte.

Saksassa esitetäänkin usein Mein Kampf -nimistä näytelmää. Kyseessä on unkarinjuutalaisen näytelmäkirjailija George Taborinhttps://www.hs.fi/haku/?query=george+taborin vuonna 1987 tekemä ”karikatyyrimäinen” sovitus Hitlerin varhaisvuosista.

Viime huhtikuussa Taborin näytelmä aiheutti taas kohun, mutta esityksen provokaatio ei nyt ollutkaan sen nimi. Teatteri ilmoitti, että sisään pääsee ilmaiseksi, jos käsivarressa on nauha, jossa on hakaristi. Nauhat olisi jaettu teatterissa huhtikuun 20. päivänä, joka on Hitlerin syntymäpäivä.

Halukkaita ilmaantui kuusi. Juutalaisjärjestöt pitivät esitystä mauttomana, ja syyttäjä nosti syytteen.

Ohjaaja Serdar Somuncuhttps://www.hs.fi/haku/?query=serdar+somuncu puolustautui sanomalla, että ideana oli osoittaa, kuinka helposti ihmiset ovat valmiita myymään periaatteensa. Pelkällä teatterilipun hinnalla jotkut olivat valmiita pukeutumaan kansanmurhan symboliin.

Laintulkinta on mennyt absurdiksikin. 2000-luvun alussa syyttäjät nostivat ahkerasti juttuja antirasisteja vastaan. Syynä olivat tunnetut symbolit, joissa hakaristi heitetään roskakoriin tai sen yli on vedetty kieltomerkki.

Vuonna 2006 vihreiden kansanedustaja Claudia Rothhttps://www.hs.fi/haku/?query=claudia+roth teki itsestään rikosilmoituksen kiinnittäkseen huomiota asiaan. Todistusaineistona Roth esitti valokuvia, joissa hän on antirasistisissa mielenosoituksissa.

Rothin protesti ei auttanut, sillä pari kuukautta myöhemmin syyttäjä nosti jälleen jutun erästä antirasistia vastaan. Mies myi muun muassa natseja vastustavia hihamerkkejä. Hänet tuomittiin 3 600 euron sakkoihin.

Peruste oli se, että kaikki hakaristin muunnelmat ovat kiellettyjä. Jos edes antirasistisia poikkeuksia hyväksyttäisiin, uusnatsit voisivat käyttää samaa perustetta.

Leipzigin joukkueessa pelannut nigerialainen jalkapalloilija Adebowale Ogungburehttps://www.hs.fi/haku/?query=adebowale+ogungbure sentään selvisi syytteestään. Hän teki kentällä Hitler-tervehdyksen, kun hänelle oli huudeltu rasistisia loukkauksia katsomosta. Ogungbure sai syytteen, joka kuitenkin hylättiin.

Saksan laki on siis tiukka ja syyttäjät armottomia, mutta toisaalta konteksti otetaan huomioon. Buddhalaisuudessa hakaristi on tärkeimpiä symboleita, eikä tällaisesta käytöstä rangaista. Katumielenosoituksessa on kuitenkin turha yrittää selittää buddhalaisuudesta.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten Saksassa kävisi Suomen ilmavoimien ”erillishakaristille”. Suomen ilmavoimat käytti toiseen maailmansotaan asti hakaristiä, joka oli otettu käyttöön vuonna 1918, ennen kuin natsipuoluetta oli edes perustettu.

Voisiko erillishakaristi selvitä pykälästä 86a? Suomihan taisteli natsi-Saksan rinnalla.

On varmaa, että Saksassa olisi turha vedota hakaristin väriin tai kulmakertoimiin. Natsi-Saksassa käytettiin myös suorassa olevaa hakaristiä. Sitä paitsi kaikki hakaristin muunnelmat on joka tapauksessa kielletty.

Itse ongelmaa ei ole saatu poistettua symbolit kieltämällä. Saksassa on valtava uusnatsiongelma.

Natsit ovat väkivaltaisia ja järjestäytyneitä. Elokuiset Chemnitzin mellakat osoittivat, että natsit voivat saada joukkonsa liikkeelle nopeasti.

Varsinkin Saksassa itäosissa uusnatsiryhmillä on tuhansia jäseniä. Uusnatsit ovat tehneet murhia ja väkivaltaisia hyökkäyksiä esimerkiksi pakolaiskeskuksiin, ja Saksan asevoimissa on paljastunut uusnatsisoluja.

Joulukuussa Deutsche Welle kertoi, että 467 uusnatsia välttelee pidätysmääräystä ja on kateissa. Ainakin 32:n uskotaan paenneen ulkomaille, ja vähintään sataa pidetään väkivaltaisina ja vaarallisina.

Joukkoliikkeet marssivat lopulta aina jonkin lipun alla. Nykyään saksalaiset uusnatsit marssivat usein vanhan keisarillisen lipun alla.

Numeroita on niin ikään vaikea kieltää. Universaaleiksi uusnatsisymboleiksi on vakiintunut numerokoodeja, kuten 88 (HH, Heil Hitler) ja 18 (AH, Adolf Hitler) aakkosten järjestysnumeron mukaan. Esimerkiksi yksi viime vuosien uusnatsiryhmistä on nimeltään Combat 18.

Yleinen uusnatsien ja äärioikeistolaisten koodi on myös ”14 sanaa”, josta käytetään muotoa 14/88. Se viittaa tunnetun yhdysvaltalaisen äärioikeistolaisen David Lanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=david+lanen (1938–2007) lauseeseen ”We must secure the existence of our people and a future for white children” (meidän pitää turvata kansamme olemassaolo sekä tulevaisuus valkoisille lapsille).