Kun Isis ja Syyrian kapinalliset on lyöty, kurdien kohtalo jää auki – Jättävätkö suurvallat valtiottoman kansan jälleen oman onnensa nojaan?

Taasko ulkovallat heittävät kurdit teuraaksi?

Siltä kuulosti joulun alla Yhdysvaltojen aikomus kutsua sotilaansa nopeasti kotiinhttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005940921.html Syyriasta. Vuodenvaihteen jälkeen Donald Trumpinhttps://www.hs.fi/haku/?query=donald+trumpin hallinto on sentään perunut puheita vetäytymisen hopustahttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005957068.html ja vaatinut Turkkia jättämään Syyrian kurdijoukot rauhaanhttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005964749.html.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanhttps://www.hs.fi/haku/?query=recep+tayyip+erdogan suuttui käänteestä niin, että ei suostunut ottamaan vastaanhttps://www.nytimes.com/2019/01/08/world/middleeast/erdogan-bolton-turkey-syria-kurds.html Trumpin turvallisuusneuvonantajaa John Boltoniahttps://www.hs.fi/haku/?query=john+boltonia. Viime perjantaina senaattori Lindsey Grahamhttps://www.hs.fi/haku/?query=lindsey+graham pääsi Erdoğanin pakeillehttps://www.nytimes.com/2019/01/19/world/middleeast/turkey-lindsey-graham.html ja korosti, että liian kiireellinen vetäytyminen johtaisi ”kaaokseen” ja ”painajaiseen”. Tapaaminen vaikutti menestykseltä, sillä Erdoğan vei Grahamin yllättäen pianokonserttiin.

Asiaa varmasti auttoi, että Graham on vastustanut kurdien aseistamista ja Ankarassa hän korosti kurdien asian sijaan uhkaa jihadistijärjestö Isisin voimistumisesta. Kuin muistutuksena vaarasta neljä amerikkalaissotilasta ja 15 muuta kuolihttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005964749.html keskiviikkona Manbijissa Isisin pommi-iskussa.

Syyrian ja Irakin sotatantereet ovat hiljalleen rauhoittuneet, mutta myllerryksellä on ollut suuri vaikutus kurdeihin.

Kurdit ovat kielellisesti ja kulttuurisesti iranilaissukuinen kansa. Siihen kuuluu arviolta 30 miljoonaa ihmistä vuoristoisella vyöhykkeellä, joka myötäilee Syyrian, Irakin, Turkin ja Iranin rajoja. Suurin osa kurdeista on sunnimuslimeja, joskin kyse on uskonnoltaan kirjavasta ja osin hyvin maallistuneesta kansasta.

Kurdivyöhykkeen valtiot ovat kautta historian vastustaneet kurdien itsenäistymisaikeita.

Yksinkertaistaen voi sanoa, että viime vuosien kuohunta on vahvistanut kurdien sananvaltaa Syyriassa, sotkenut kurdien itsehallinnon Irakissa ja pahentanut kurdien ahdinkoa Turkissa. Maasta riippumatta osaselitys löytyy Isisin sotilaallisesta noususta ja tuhosta.

Syyrian kurdit kelpaavat neuvottelupöytään

Amerikkalaisten katoamistemppu olisi ollut kurja kiitos siitä, että kurdijoukot vapauttivat Koillis-Syyrian Isisin hirmuvallasta.

Yhdysvallat on kouluttanut ja aseistanut kurdijohtoisia Syyrian demokraattisia joukkoja (SDF). Suurvallan läsnäolo on käytännössä suojellut kurdeja Turkilta.

Pääosin paikallistaistelijoista kootun SDF:n riveissä on muiden muassa arabeja, assyrialaisia ja turkmeeneja, mutta sen ydin ovat kansansuojeluyksiköiksi (YPG) nimetyt kurdijoukot. Turkin hallitus kutsuu niitä terroristeiksi, koska ne kytkeytyvät sen veriviholliseen Kurdistanin työväenpuolueeseen (PKK), jonka myös EU ja Yhdysvallat määrittelevät terroristijärjestöksi.

PKK tavoitteli alun perin marxilais-leninististä kurdivaltiota. Sittemmin se on tyytynyt edistämään kurdien itsehallintoa ja valtioista riippumatonta paikallisyhteisöjen päätösvaltaa. Sama aatetausta on YPG:llä ja sen poliittisella siivellä PYD:llä.

PYD on pääpuolue Syyrian kurdien hallinta-alueella, jota he kutsuvat Rojavaksi. Se tarkoittaa länttä, mikä viittaa alueen sijaintiin laajemmalla kurdiseudulla.

PYD on lähellä PKK:ta, joka nykyään pitää Rojava-hanketta lempilapsenaan, mutta PYD on muuttunut itsenäisemmäksi konfliktin aikana, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Toni Alarantahttps://www.hs.fi/haku/?query=toni+alaranta, joka on erikoistunut kurdikysymykseen, Turkkiin ja Lähi-idän suurvaltapolitiikkaan.

Sodan alkaessa vuonna 2011 kurdit eivät liittyneet kapinaan Syyrian presidentin Bashar al-Assadinhttps://www.hs.fi/haku/?query=bashar+al-assadin syrjäyttämiseksi vaan keskittyivät suojelemaan omia ydinalueitaan. Isisin vetäydyttyä kurdijoukkojen hallitsema alue on laajentunut selvästi kurdiseudun ulkopuolelle.

Se tuskin on pysyvää, mutta Alaranta uskoo, että seurauksena Syyrian kurdit voivat saavuttaa jonkinasteisen itsehallinnon.

”Kurdeilla on tässä ollut historiallinen paikka parantaa omia asemiaan.”

Kurdit ovat neuvotelleet kesästä lähtien Syyrian hallituksen kanssa. Venäjä, jonka ilmatuki käänsi sodan kulun al-Assadin eduksi, on esittänyt Syyriasta liittovaltiota.

”Ennen sotaa Syyria oli keskitetty yhtenäisvaltio kuten Turkki”, Alaranta muistuttaa.

Turkki kammoksuu vahvan kurdialueen syntymistä rajansa taakse. Siksi sen armeija tunkeutui Syyriaan ja paikallisine kapinallisliittolaisineen löi kiilan läpi kurdien hallinta-alueen ja myöhemmin hääti kurdit mottiin jääneestä Afrinin kaupungista.

Joulukuun lopussa YPG pyysi suojelua Turkkia vastaan Trumpin sijaan al-Assadilta, ja Syyrian armeijan sotilaitahttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005949509.html – sekä Venäjän sotilaspoliisejahttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005963078.html – saapui ensi kertaa vuosiin turvaamaan Manbijia. Kaupungin olivat vallanneet ensin kapinalliset, sitten Isis ja viimeksi kurdit.

Alaranta arvioi, että Syyrian hallitus solmii sovun joko kurdien tai Turkin kanssa, ja ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi. Se voisi johtaa asetelmaan, jossa Syyria käytännössä sallii PKK:n toiminnan Pohjois-Syyriassa. Näin oli 1990-luvulla, ja Alarannan mukaan osin sen perintönä kurdien onnistui järjestäytyä niin nopeasti nykyisen sodan alkuvaiheessa.

Irakin kurdit kärsivät itsenäisyysäänestyksestä

Irakin kurdit menettivät hetkessä kaksi suurta johtajaansa.

Irakin entinen presidentti Jalal Talabanihttps://www.hs.fi/haku/?query=jalal+talabani kuoli 83-vuotiaana lokakuussa 2017. Hän oli valtionpäämies vuodet 2005–2014.

Alle kuukausi myöhemmin Irakin Kurdistanin presidentti Masud Barzanihttps://www.hs.fi/haku/?query=masud+barzani joutui eroamaan otettuaan poliittisen harha-askeleen. Hän oli johtanut kurdien itsehallintoaluetta vuodesta 2005. Nykyään hän on 72-vuotias.

Talabanin ja Barzanin suvut ovat Irakin Kurdistanin mahtavimmat. Talabani oli perustamassa Kurdistanin isänmaallista unionia PUK:ta, Barzanin isä puolestaan Kurdistanin demokraattista puoluetta PDK:ta.

PUK on vasemmistolaisempi, PDK konservatiivisempi. PUK:lla on läheisemmät suhteet Iraniin. Puolueilla on merkittävä edustus myös Irakin parlamentissa, ja 1990-luvun puolivälissä ne kävivät sisällissodan toisiaan vastaan.

Jopa itsehallintoalueen omat turvallisuusjoukot ovat jakautuneet PUK:n ja PDK:n yksiköihin. Niiden valvonnassa Kurdistan on ollut pitkään Irakin rauhallisinta seutua.

Aluehallinnon ja keskushallinnon välejä on kiristänyt vallan ja öljytulojen jakaminen. Irakin presidentti on vallitsevan käytännön mukaan kurdi, mutta virka on pääosin seremoniallinen. Hallitusta johtava pääministeri on shiialainen arabi ja parlamentin puhemies sunnalainen arabi.

Alaranta kertoo, että Irakissa kurdien johto on konservatiivisempaa kuin Syyriassa. Uskonnolliset kurdit suhtautuvat penseästi PKK:hon, jonka tausta on radikaalissa vasemmistolaisuudessa.

”Turkkikin on oppinut elämään Irakin Kurdistanin kanssa. Suhteet ovat aika hyvät ja pragmaattiset.”

Siitä huolimatta Irakin Kurdistan toimii turvasatamana PKK:lle, jonka operatiivinen johto ja sissejä majailee Qandilvuorillahttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002904667.html Iranin rajan tuntumassa. Turkki on usein tehnyt ilmaiskuja PKK:n leireille Irakissa.

Kurdistanin presidenttinä Barzani piti PKK:ta vastustajanaan, mutta hänkään ei tohtinut savustaa järjestöä ulos Irakista.

Barzani on ollut pitkään omistautunut Kurdistanin itsenäistymispyrkimyksille, mutta kurdeilla oli vuosikymmenet painavampia huolia.

Kurdien kapinat ja diktaattori Saddam Husseininhttps://www.hs.fi/haku/?query=saddam+husseinin arabikansallismielisen hallinnon veriset kostokampanjat vuorottelivat läpi Irakin–Iranin sodan ja Persianlahden sodan. Armeija tuhosi tuhansia kurdikyliä ja tappoi kymmeniätuhansia kurdeja. Se käytti myös kemiallisia aseita. Tunnetuin tapaus on tuhansien kuolema kaasuhyökkäyksessä Halabjan kurdikylään vuonna 1988.

Kurdistan sai käytännössä itsehallinnon länsivaltojen asettaessa Pohjois-Irakiin lentokieltoalueen ja Saddamin vetäessä armeijansa sieltä vuonna 1991. Kurdit auttoivat Yhdysvaltoja syrjäyttämään Saddamin vuonna 2003, ja Irakin uusi perustuslaki vahvisti osittaisen itsehallinnon.

Amerikkalaisten vetäytyminen vuonna 2011 toi uuden huolen. Miehitysvallan vastarintaliikkeenä syntynyt Irakin al-Qaida täytti valtatyhjiön sodan repimässä naapurimaassa Syyriassa, voimistui ja raaistui, sai nimen Isis ja valtasi suuren osan Pohjois-Irakista kesällä 2014.

Isis menetti viimeiset hallinta-alueensa Irakissa syksyllä 2017, ja Kurdistanin presidentti Barzani näki hetkensä koittaneen. Hän järjesti kansanäänestyksenhttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005384282.html, jossa Kurdistanin itsenäistyminen sai lähes 93 prosentin tuen. Hän tuskin ajatteli sen johtavan todella itsenäisyyteen vaan lähinnä parantavan omia asemiaan valtapelissä keskushallintoa vastaan.

Äänestys ei saanut ymmärrystä edes ulkovalloilta. Rangaistuksena Irak määräsi turvallisuusjoukkonsa – merkittävänä osana Iranin kouluttamat shiialaiset aseryhmät – miehittämään Kirkukin. Kurdijoukot vetäytyivät lähes taisteluitta kaupungista, jota kurdit pitävät historiallisesti omanaan mutta joka sijaitsee itsehallintoalueen ulkopuolella.

Barzanin klaani syytti tapahtuneesta Talabanin klaanin lehmänkauppoja Iranin kanssa, mutta Barzani joutui nielemään virheensä ja luopui vallastahttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005428430.html.

”Hän teki asiasta uransa kliimaksin. Hän yritti päästä panoksia korottamalla neuvottelupöytään, mutta se vain tulehdutti kurdien ja keskushallinnon välit”, Alaranta sanoo.

Seurauksena Irakin Kurdistan on ollut yli vuoden ilman presidenttiä.

”Päällä on yhä pattitilanne polemiikin jäljiltä. On iso kysymys, kellä riittäisi arvovaltaa seuraajaksi.”

Turkin ja kurdien rauha karkasi näköpiiristä

Syyrian sota vaikutti ratkaisevasti siihen, miten Turkin ja Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n rauhanprosessi päätyi umpikujaan, arvioi Alaranta.

”Syyrian ja Turkin kurdikysymykset ovat hitsautuneet toisiinsa nimenomaan rajat ylittävän PKK-kompleksin takia.”

Turkin hallitus on sotinut PKK:n kapinallisia vastaan Kaakkois-Turkissa 1980-luvun alkupuolelta asti. Alueen siviiliväestö on kärsinyt konfliktista valtavasti.

Turkki vangitsi PKK:n perustajan Abdullah Öcalaninhttps://www.hs.fi/haku/?query=abdullah+ocalanin İmralın vankilasaarelle vuonna 1999. Sieltä käsin hän julisti kapinallisten puolesta tulitauon vuonna 2013.

Lupaavat rauhanneuvottelut kuitenkin purkautuivat, kun Turkki ei päästänyt kurditaistelijoita rajan yli Syyriaan puolustamaan Kobanin rajakaupunkia Isisiltä vuonna 2014. PKK:n kannattajat ja Turkin turvallisuusjoukot ajautuivat koston kierteeseen, ja Kaakkois-Turkki vajosi jälleen väkivaltaan.

”Valinnan paikassa Turkki vaikutti suosivan kurdien sijaan jopa salafijihadistijärjestöjä”, Alaranta sanoo.

”Se on aiheuttanut paljon pahaa verta myös niiden parissa, jotka eivät pidä PKK:sta.”

Kurdikysymyksen uusi tulehtuminen osui yksiin hallituskriisin kanssa, sillä Erdoğanin islamilaisia arvoja korostava kansalliskonservatiivinen puolue AKP menetti enemmistönsä parlamenttipaikoista kesän 2015 vaaleissa. Vaalien suuri voittaja oli kurdimielinen vasemmistopuolue HDP, mutta seuranneen syksyn uusintavaaleissa – kiristyneen vastakkainasettelun avittamana – AKP valtasi enemmistön takaisin itselleen HDP:n ja kurdien kustannuksella.

Se tasoitti tietä huhtikuun 2017 kansanäänestykselle ja kesäkuun 2018 ennenaikaisille vaaleille, joiden myötä Erdoğan sai keskitettyä vallan entistä tiukemmin omiin käsiinsä.