Amerikkalaisopiskelija saapui sukunsa maahan junalla rautaesiripun läpi: nyt hän on Latvian pääministeri ja vetoaa Suomeen Baltian pikarautatien rakentamiseksi

Riika

Junamatka Berliinistä Riikaan kesti 40 tuntia, kun kielitieteen opiskelija Krišjānis Kariņšhttps://www.hs.fi/haku/?query=krisjanis+karins Pennsylvanian yliopistosta Yhdysvalloista matkusti ensi kertaa vanhempiensa synnyinmaahan Latviaan. Vuosi oli 1984.

Puolan ja Liettuan rajalla juna nostettiin ilmaan pyörien vaihtamiseksi vastaamaan raideleveyttä. Tarkastajat tulivat junaan koirien ja aseiden kanssa, penkoivat laukut ja pilkkoivat eväätkin palasiksi tutkiakseen niiden sisällön.

Riika oli harmaa. Noin kolmasosa kulkijoista kaduilla näytti kuuluvan neuvostoarmeijaan. Ihmiset olivat varautuneita.

”Liikutuin vastakohdasta, kun ihmiset avasivat kotinsa ja riisuivat neuvostonaamarinsa”, Kariņš muistelee nyt, 35 vuotta myöhemmin.

Tammikuussa pääministerinä aloittanut Krišjānis Kariņš, 54, antaa HS:lle haastattelua pitkän pöydän ääressä. Hänen kansliansa puukatto on koristeinen ja korkealla.

Kariņš on juuri tavannut Suomen pääministeri Juha Sipilänhttps://www.hs.fi/haku/?query=juha+sipilan, päivä ennen tämän eroilmoitusta viime perjantaina. Pääministerit keskustelivat muun muassa Baltian maiden kautta Keski-Eurooppaan kulkevasta pikarautatiestä Rail Balticasta.

Paljon puhuttu rata avaisi Suomelle ja Baltian maille uuden yhteyden Keski-Eurooppaan. Suunnitelmien mukaan junamatka Riian ja Berliinin välillä taittuisi vuonna 2026 yhdessä yössä. Vielä pitäisi varmistaa EU:n rahoitus, jotta rakentaminen voi alkaa.

Ratkaisevaa on Kariņšin mukaan se, että EU:n rahoituskohteista, kuten Rail Balticasta, sovitaan osana yleiseurooppalaista budjettia.

”Neuvottelut asiasta käydään Suomen puheenjohtajuuskautena. On hyvin tärkeää, että puheenjohtajamaa pysyy lujana.”

Eurooppa-neuvosto ja europarlamentti ovat eri mieltä rahoitusperiaatteesta.

Vaarana Rail Baltican toteutumiselle on se, että kaikesta rahoituksesta päätettäisiin kansallisesti, Kariņš sanoo.

”Pidän sitä kohtalokkaana.”

EU:lta on toivoa saada 80 prosenttia pikaradan 4–5 miljardin euron arvioiduista rakennuskuluista Baltiassa.

Myös Baltian maiden keskinäiset erimielisyydet ovat hidastaneet hanketta. Tässäkin asiassa Kariņš luottaa suomalaiseen vetoapuun. Ratayhtiötä hallinnoivan RB Railin uutena johtajanahttps://www.hs.fi/talous/art-2000005999331.html Riiassa aloittaa maaliskuussa Timo Riihimäkihttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+riihimaki.

”Hän ei ole virolainen, latvialainen eikä liettualainen. Hän on suomalainen. On erittäin todennäköistä, että hänet otetaan huomioon henkilönä, joka käsittelee projektia kokonaisuutena eikä vain kansallisesta näkökulmasta.”

Kariņš tuntee EU:n rahoituskuviot hyvin, koska hän työskenteli liki kymmenen vuotta europarlamentissa ennen kuin hänet kutsuttiin muodostamaan hallitusta Latviaan. Tätä ennen hallitusneuvottelut olivat kariutuneet toistamiseen kolmen kuukauden ajan.

Kariņš onnistui hallituksen muodostamisessa, vaikka hän edustaa Latvian parlamentin eli saeiman pienintä puoluetta Uutta yhtenäisyyttä.

Poliittisen pattitilanteen taustalla vaikutti osaltaan se, että saeiman suurinta puoluetta Harmoniaa pidetään Moskovan-mielisenä eikä sitä siksi kelpuuteta hallitusneuvotteluihin. Puolueella on vahva kannatus etenkin venäjänkielisten parissa.

Ennen syksyn vaaleja puolue pesi kasvojaan haalimalla riveihinsä tunnettuja latviankielisiä, liittymällä Euroopan sosiaalidemokraatteihin ja katkaisemalla yhteistyösopimuksen Venäjän presidentin Vladimir Putininhttps://www.hs.fi/haku/?query=vladimir+putinin puolueen Yhtenäisen Venäjän kanssa.

Kariņšin mukaan muutosta ei kuitenkaan ole odotettavissa, jos Harmonia äänestää Moskovaa myötäillen.

”Jos parlamentti tuomitsee Venäjän tunkeutumisen Ukrainaan, he vastustavat. Jos parlamentti äänestää rajoituksista Ukrainan-vastaiseen aggressioon liittyville Venäjän kansalaisille, he vastustavat.”

Harmonian poliitikot saavat Kariņšilta kovaa kritiikkiä.

”Jotkut puolueen poliitikot eivät ole täysin omaksuneet sitä, että olemme aidosti itsenäinen valtio.”

Baltiassa jokaisen maan presidentiksi on vuorollaan noussut toisen maailmansodan pakolainen tai pakolaisen jälkeläinen: Liettuassa Valdas Adamkushttps://www.hs.fi/haku/?query=valdas+adamkus, Latviassa Vaira Vīķe-Freibergahttps://www.hs.fi/haku/?query=vaira+vike-freiberga ja Virossa Toomas Hendrik Ilveshttps://www.hs.fi/haku/?query=toomas+hendrik+ilves. Maanpaosta palanneet eivät ole aiemmin nousseet pääministeriksi.

Kariņšin molemmat vanhemmat pakenivat lapsena toisen maailmansodan aikana Ruotsiin. Sieltä he muuttivat myöhemmin Yhdysvaltoihin.

”Isäni perhe ylitti Itämeren lokakuussa 1944 pienellä kalastajaveneellä. Hänen kylästään lähti Ruotsiin kaksi venettä. Toinen upposi myrskyssä.”

Yhdysvalloissa syntynyt Kariņš päätti muuttaa Latviaan 50 vuotta vanhempiensa paon jälkeen. Jo ennen valmistumistaan Pennsylvanian yliopistosta hän oli tavannut Riiassa varttuneen lääkärivaimonsa, jonka kanssa hänellä on nyt kolme lasta.

Ura Latviassa urkeni aluksi yrittäjänä, joka myi jääpaloja ja muita pakastetuotteita. Politiikkaan hän nousi 2000-luvun alussa korruptionvastaisessa Uusi aika -protestipuolueessa, joka myöhemmin hajosi.

Merkittävä osa latvialaisista on muuttanut itsenäisyyden aikana päinvastaiseen suuntaan kuin Kariņš. Väkiluku on romahtanut 2000-luvun alun lähes 2,4 miljoonasta alle kahteen miljoonaan.

”Tiedän, millaista on elää siirtolaisena. Kielen ja kulttuurin välittäminen lapsille on suuri haaste. Oman kielen säilyttäminen on etu, josta pitää ulkomailla maksaa.”

Kariņš kävi yhdysvaltalaisen koulun mutta oppi latvian kielioppia ja Latvian historiaa latvialaisessa pyhäkoulussa. Kesiin kuuluivat latviankieliset leirit.

Pääministeri on yhä Yhdysvaltojen ja Latvian kaksoiskansalainen, mutta hänen siteensä Yhdysvaltoihin on heikentynyt.

”Kävin Yhdysvalloissa viimeksi kaksi vuotta sitten. Huomasin, että oma ajatteluni oli muuttunut ja Yhdysvalloissa asuvien ajattelu oli muuttunut. Olimme kehittyneet hieman eri polkuja.”

Muuttoliike Latviasta on tasoittunut viime vuosina maan taloustilanteen kohentuessa, mutta väkiluvun pieneneminen ei ole pysähtynyt. Keskustelu maahanmuuttopolitiikan muutoksista on vielä edessä.

Kariņš muistuttaa, että latvialaisia erottaa miehityksestä vasta yksi sukupolvi. Neuvostoaikana Latviaan muutti muualta Neuvostoliitosta 700 000 ihmistä, minkä hän suhteuttaa ajatukseen yli 20 miljoonasta maahanmuuttajasta Saksan kokoisessa maassa.

”Sopeutuminen on ollut hyvin vaikea prosessi. Ihmisiä huolettaa ajatus, että pitäisi integroida vielä lisää tulijoita.”

Pääministeri on vakuuttunut, että Latvian on houkuteltava ulkomailta uusia maahanmuuttajia väkiluvun pienenemisen pysäyttämiseksi. Kariņš toivoo, että ulkomaalaiset opiskelijat löytäisivät paikkansa Latviasta, mutta hänen mielipiteensä ei ole hänen hallituksensa mielipide.

”Meillä ei ole hallituksessa poliittista konsensusta. Minä pidän maahanmuuttoa tarpeellisena.”