Ukrainan veteraanit jäivät tyhjän päälle

Viisi vuotta käyty sota on tuonut Ukrainaan 350 000 sotaveteraania. Jalkansa menettäneellä Mihaililla ja monella muulla ei mene kovin hyvin.

Julkaistu: , Päivitetty:

Itä-Ukrainan sodan alkamisesta tulee tänä keväänä kuluneeksi viisi vuotta. Sotaan on osallistunut pelkästään Ukrainan puolella 350 000 ihmistä, joista 5 500 on saanut fyysisiä vammoja, kertoo kansalaisjärjestö International Alert.

Psyykkiset häiriöt ovat karkeita arvioita. Ukrainan parlamentin veteraaniasioiden komitean puheenjohtaja Oleksandr Tretjakov sanoi vuosi sitten, että ainakin tuhat veteraania on tehnyt traumanjälkeisten oireiden vuoksi itsemurhan sitten sodan alun vuonna 2014.

Parlamentti on perustanut lukuisia komiteoita sekä säätänyt lakeja ja asetuksia veteraanien aseman parantamiseksi. Marraskuussa se yritti korjata tilannetta hyväksymällä uuden ministeriön perustamisen.

Veteraaniasioiden ministeriötä pystytetään Yhdysvaltain mallin mukaan. Sen johtoon on nimitetty presidentti Petro Porošenkon entinen lehdistöpäällikkö, nykyinen kansanedustaja Iryna Friz.

Veteraanien mukaan asiat eivät toistaiseksi ole juuri edenneet. Suuri osa sodan veteraaneista on työttömänä, ja monen sotaa edeltänyt sosiaalinen verkosto on kadonnut. Koko elämä ja ystävät ovat yhä tavalla tai toisella sidoksissa sotaan.

Siviilissä ilmapiirikään ei välttämättä ole veteraaneille suopea. Valtionjohto korostaa jatkuvasti, että maa on sodassa, mutta tavalliset ihmiset pyrkivät työntämään koko ajatuksen pois mielestään, ellei heillä ole sotaan henkilökohtaista yhteyttä. Veteraanit ovat jääneet taloudellisesti ja sosiaalisesti tyhjän päälle.

”Veteraani on henkisesti pussin pohjalla”, sanoo vapaaehtoiskeskuksessa työskentelevä sotilaspsykologi Andri Kozintšuk.

”Kukaan ei toisin sanoen ole jättänyt palvelusta kokonaan niin kauan kuin sota jatkuu. Olet reservissä, ja paluu rintamalle on aina veteraanin varasuunnitelma. Luulen, että kun sota loppuu, näemme varsinaisen traumojen aallon.”

Valokuvaaja Niklas Meltio kuvasi ja haastatteli ukrainalaisia veteraaneja Kiovassa tammi–helmikuussa. Suurin osa haastatelluista halusi esiintyä pelkällä etunimellään.


Venäläinen veteraani: ”Haluan takaisin Ukrainan riveihin”

Dima ja Olga tapasivat ja alkoivat seurustella vuonna 2016, kun Olga työskenteli vapaaehtoisena auttamassa Ukrainan puolelle halunneita venäläisiä vapaaehtoissotilaita värväytymään. Seuraavana vuonna Venäjä etsintäkuulutti kansalaisensa Diman ”Ukrainassa työskentelevänä palkkasotilaana”.

Tämän jälkeen Dima haavoittui käteen konekiväärin lataushäiriöstä johtuneessa onnettomuudessa ja joutui sairaalaan leikkaukseen.


”Ensimmäinen kuukausi leikkauksen jälkeen meni kipujen kanssa taistellessa”, Dima kertoo.

”Sen jälkeen piti ruveta keräilemään dokumentteja ja selvittää asioita virallisen järjestelmän kanssa. Se piti minut työn touhussa jonkin aikaa. Samalla rupesin kipulääkitykseksi ryyppäämään, ja se meni vuoden ajan vain pahemmaksi. Sitten lopetin ja aloin koota itseäni.”

Dimalla on univaikeuksia.

”Kaikki muistot tulevat mieleen, mutta masentavinta on, että kaipaan sotaa. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten ole enää taistelemassa. Kun käsi on viimein kunnossa, haluan luultavasti takaisin.”

Lopulta Dima ja Olga menivät vapaaehtoisena työskentelevän, veteraaneja auttavan terapeutin puheille.

”Kun nyt muistelen terapiakäyntejä, niistä oli paljon apua”, Olga sanoo.

”Kaikkein vaikeinta on tulla toimeen ihmisten kanssa. Kiovaan palattuani en lähtenyt kuukausiin kotoa mihinkään. Kiova tuntui vaarallisemmalta paikalta kuin Marinka rintamalla. Olemme Diman kanssa vähän ystäväpiirien ulkopuolella, koska Dima on Venäjän kansalainen. Kunhan kansalaisuusasia saadaan selvitettyä, voimme taas matkustella.”

Olgasta tuntuu, ettei Dima pidä itseään vielä veteraanina. ”Hänen sotansa ei ole vielä ohitse.”


Mies Krimiltä: ”Kun päätin taistella Ukrainan puolella, ensimmäinen vaimoni otti eron”

Alla vietti asepalveluksessa yhteensä kolme vuotta, joista kaksi etulinjassa lääkintäjoukoissa. Hänen aviomiehensä Sergei oli alkuvuonna päättämässä omaa rintamapalvelustaan. Allalla on kaksi lasta edellisestä avioliitostaan: Anna, 32, ja Polina, 10. Anna-tyttären aviomies asuu pienessä kiovalaisessa yksiössä uusperheen viidentenä jäsenenä.

”Lapseni eivät tiedä, mitä sota on, enkä haluakaan heidän tietävän”, Alla sanoo.

”Veteraanina oleminen on osa identiteettiäni, mutta en halua korostaa sitä. En käytä univormua enää missään, olen työntänyt sen kaapin perukoille.”

Allan mielestä on surullista, että veteraanien asema yhteiskunnassa on niin surkea.

”Joskus meitä katsotaan kuin rikollisia. Olemme harkinneet jopa muuttamista ulkomaille, ettei tarvitsisi kohdata tuollaista enää.”


Alla on käynyt läpi kurkkuleikkauksen, koska hän sairastui asuttuaan osan rintama-ajasta rottien täyttämässä kaivoksessa. Sergei sai viidessä tykistö- ja kranaatti-iskussa vakavia aivotärähdyksiä ja selkävamman, jonka vuoksi hän joutuu piikittämään itseensä kipulääkettä kahdesti päivässä.

”Alla on kolmas vaimoni”, Sergei kertoo. ”Olen syntyisin Krimiltä, ja koko perheeni ja entinen vaimoni kannattavat Venäjää tässä konfliktissa. Kun päätin lähteä taistelemaan Ukrainan puolelle, ensimmäinen vaimoni otti eron. Menin uudelleen naimisiin, mutta se päättyi eroon, kun minä olin koko ajan sodassa – jossa sitten tapasin Allan.”

Sergei kotiutui ensimmäisen kerran vuonna 2015.

”Veteraanijärjestelmän kankeudet olivat sitä luokkaa, että oli helpompi palata sotimaan. Enkä ole ainoa, jolle kävi näin.”

Psyykkistä tukea on vaikea löytää, Sergei kertoo.

”Joskus psykologit eivät yksinkertaisesti usko, mitä sanon kokeneeni. Näen yhä unissani ruumiita ja haistan veren hajun, mutta eivät he siihen osaa mitenkään suhtautua. Alla on ainoa tukeni, kun lopetan palveluksen. Olemme onnekkaita, koska meillä on samat kokemukset ja voimme luottaa toisiimme. Ilman häntä minusta olisi tullut alkoholisti.”

Sergei on muodostanut yksikkönsä entisten jäsenten kanssa epävirallisen verkoston, jossa he tukevat toisiaan sopeutumisessa siviilielämään.

”On todella vaikeaa tulla toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat olleet koko tämän ajan siviilissä. Heillä on toiset arvot ja mielenkiinnon kohteet. Olemme toisin sanoen ajautuneet pisteeseen, jossa emme pidä mitään yhteyttä sotaa edeltäneen ajan ystäviimme.”

Määräaikainen invalidi: ”Kasvavatko jalat takaisin vuodessa?”

Kutsumanimellä Angel tunnettu Mihail haavoittui vuosien 2014–2015 hyökkäysvaiheiden jälkeen erikoisoperaation aikana jouduttuaan kranaattikeskitykseen. Häneltä amputoitiin molemmat jalat polven yläpuolelta.


Mihail kertoo ryypänneensä vuoden ajan sairaalasta päästyään. Sen jälkeen hän ryhdistäytyi ja ryhtyi vapaaehtoiseksi opettajaksi lapsille tarkoitetussa sotilaskoulussa. Neuvostoperinnettä tämäkin, samoin veteraanien invalidiluokitus. Ensimmäisen luokan invalidi on pahiten vammautunut ja saa parhaat edut, kolmosluokan invalidi saa vähiten.

Mihailin mukaan hänet luokiteltiin ensin kolmannen luokan invalidiksi ja tämäkin status annettiin vain vuoden määräajaksi.

”Kysyin, kasvavatko jalat takaisin vuodessa”, Mihail kertoo.

Lopulta luokitus korjattiin. Mihaililla on oikeus asuntoon Kiovassa ja uusiin proteeseihin kolmen vuoden välein.


Paniikkikohtauksen jälkeen: ”Likainen lumi laukaisi takauman”

Vanhempiensa kotona Kiovassa asuva lääkintäupseeri Olga Hartšenko on haastattelun aikaan juuri kotiutunut pitkältä rintamakomennukselta. Viimeinen palvelusjakso on mennyt esikuntatöissä Kiovassa.

Ensimmäisen kerran Olga törmäsi traumanjälkeisiin stressioireisiin maaliskuussa 2017, kun hänet komennettiin rintamalta kursseille Kiovaan.

”Kävelin kadulla univormussa ja sain paniikkikohtauksen. Sain rauhoittavia ja kävin terapeutilla. Myöhemmin neurologi diagnosoi traumaperäisen stressihäiriön.”

Olgalla on koko ajan takaumia. Ne kestävät vain muutaman sekunnin, mutta niitä voi laueta päivässä pahimmillaan 20. Takauman saattaa laukaista veren haju, likainen lumi tai tietynlainen polttoaineen haju. Erityisen voimakas kohtaus on jäänyt mieleen viime marraskuulta.

”Olin asemissa ja juoksin suojaan. Vaikka se kesti vain muutaman sekunnin, olin järkyttynyt kaikista yksityiskohdista, jotka pystyin muistamaan. Hajut, majoitussuojan kaikki yksityiskohdat, sängyt, kylmyyden. Ja sitten olin yhtäkkiä taas Kiovassa.”

Olga kertoo pitäneensä esikuntatyössään Kiovassa aluksi univormua joka päivä.

”Sitten aloin panna merkille halveksuvaa asennetta esimerkiksi metrossa. Ihmiset vilkaisivat minua ja kääntyivät pois, ihan kuin minua ei olisi olemassa. Aloin pitää siviilivaatteita työmatkoilla ja vaihdoin univormun ylle vasta töissä.”


Olgan isä opettaa taideakatemiassa, ja hänkin on opiskellut siellä.

”Meillä on ollut kovia riitoja uuden pasifistisen liikkeen edustajien kanssa. Tuntuu, että täällä on menossa uusi sota, jota ei voi voittaa aseilla. Tunnen itseni petetyksi ja olen alkanut ajatella muuttoa ulkomaille.”

Olga on ollut haastatteluhetkellä viikon siviilissä eikä ole löytänyt vielä töitä.

”Luulisin löytäväni niitä, mutta varma ei voi olla. Olen antanut itselleni aikaa puoli vuotta. Jos työtä ei löydy, taidan mennä takaisin armeijaan.”

Entä tunnetko itsesi veteraaniksi?

”Olen nainen, tytär, ihminen ja veteraani lopun ikääni. Sota muutti minua. Ei tätä voi käydä läpi muuttumatta. Kun ensimmäisen kerran näkee lääkintämiehenä jonkun kuolevan, ei ole enää sama ihminen.”

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Helsinki vartioi tyhjää puutaloa yötä päivää Kumpulassa – Operaation hinta jopa 60 000 euroa kuukaudessa, arvioi turvallisuusalan yritys

    2. 2

      Kartta näyttää, miltä Helsingin alueilta sijoittajat himoitsevat asuntoja

    3. 3

      Nuohous vapautuu ja markkinoille on jo tulossa yritys, joka viranomaisten mukaan kaupittelee remontteja lainvastaisesti

    4. 4

      Kun lapsi raivoaa, vanhemman tehtävä ei ole ratkaista asiaa – on tärkeämmän oppitunnin aika

      Tilaajille
    5. 5

      Helsingin eteläiseen kärkeen suunnitellaan koteja yli 7 000 ihmiselle – Tie pois vie tuskaisen ruuhkasumpun kautta

    6. 6

      Jatkuva hyvä päivä saattaa olla merkki toksisesta positiivisuudesta

    7. 7

      Lapsen raiskauksesta tuomittu selvisi ehdollisella tuomiolla, koska vankila olisi haitannut miehen ”sosiaalista selviytymistä”

      Tilaajille
    8. 8

      Yksi katse muistuttaa toivon heittäneestä lama-Suomesta – Iltalypsyn karjakko kertoo, miten syntyi armoton satiiriohjelma, jota ei enää voisi tehdä

      Tilaajille
    9. 9

      Roskiin hukkuva Moskova vie jätteensä satojen kilo­metrien päähän: ”Vaikka olen itse ollut miliisinä, yllätyin, millaista korruptiota tässä on”

      Tilaajille
    10. 10

      Tutkijat: Maapallon lähin naapuriplaneetta onkin Merkurius

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Junes Lokka on kutsunut itseään ”läpällä” rasistiksi, mutta saiko Johanna Vehkoo tehdä niin vakavissaan? Tätä pohdittiin tänään oikeudessa

    2. 2

      En pystynyt keskittymään, ja kaikki ylimääräinen aika oli maailmasta kadonnut. Löysin tähän syypään luikertelemasta sänkyni takaa.

    3. 3

      Kartta näyttää, miten ylivoimaisesti yksi automerkki on valloittanut Helsingin seudun

      Tilaajille
    4. 4

      Sairaaloiden Apotti-tietojärjestelmä on satoja miljoonia maksanut susi, jota ei olisi pitänyt päästää edes testikäyttöön

    5. 5

      Maailman ehkä harvinaisin muumimuki tulee myyntiin huhtikuussa huutokaupassa Turengissa

    6. 6

      Harvinainen möhkäkala ajautui rantaan Australiassa, jopa tuhat­kiloiseksi kasvavaa eläintä luultiin ensin laivan hylyksi

    7. 7

      Helsinkiläis­naisen patjan alta löytyi testamentti, joka käynnisti sotkuisen riidan: Korkein oikeus jätti rahoja vaatineet hyvän­tekeväisyys­järjestöt nuolemaan näppejään

    8. 8

      Legendaarinen Roudasta rospuuttoon -sketsi ei olisi syntynyt ilman Petteri Summasen omaa tragediaa: ”Lapsuuteni oli turvallinen ja ihana, ja yhtäkkiä se loppui”

      Tilaajille
    9. 9

      Tutkijat: Maapallon lähin naapuriplaneetta onkin Merkurius

    10. 10

      20 vuotta sitten The Matrix muutti tapaamme katsoa elokuvaa – Nyt feminismiä vihaava äärioikeisto käyttää sitä hyväkseen tavalla, jota tekijät eivät koskaan olisi uskoneet mahdolliseksi

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Lars Kihlström halusi uskoa hyvää isästä, mutta lopulta hän itki – Suomalaisen SS-miehen päiväkirjasta löytyi lause, joka kyseenalaistaa historian­kirjoituksen

      Tilaajille
    2. 2

      Kuvilleni saa nauraa, sanoo Iiu Susiraja, mutta hiljenee kun katselee lukioaikaista valokuvaa itsestään

    3. 3

      Uuden-Seelannin terrori-iskusta epäilty sai murhasyytteen, ainakin 50 ihmistä kuollut

    4. 4

      Kun Siskonpedistä tuttu Niina Lahtinen vei yksivuotiaansa päiväkotiin, vanhempainiltaan kutsuttiin psykologi paikalle: ”Vastuu ja syyllistäminen lankeavat lähinnä naisille”

      Tilaajille
    5. 5

      Missä on nainen, joka hyppäsi takaisin autoonsa ja hylkäsi pyöräilijän kuolemaan suojatielle? Vantaan poliisilta on loppumassa keinot poikkeuksellisen yliajotragedian selvittämisessä

      Tilaajille
    6. 6

      Sami Hedberg nauraa sketsisarjassaan homoille, venäläisille ja saamelaisille, Sami Hedbergille eivät naura edes lapset

    7. 7

      Junes Lokka on kutsunut itseään ”läpällä” rasistiksi, mutta saiko Johanna Vehkoo tehdä niin vakavissaan? Tätä pohdittiin tänään oikeudessa

    8. 8

      Jussi Halla-aho ei ole muuttunut, mutta hän on oivaltanut jotain

    9. 9

      Uusi liikunta­trendi parantaa terveyttä nopeasti, ja kenellä tahansa on siihen aikaa

      Tilaajille
    10. 10

      ”Suurin osa ihmisistä ei tajua, mistä siinä puhutaan” – Satumaa-tango täyttää 20 vuotta ja nyt Maija Vilkkumaa kertoo, miksi biisi saattoi sanoittaa perussuomalaisten nousun

      Tilaajille
    11. Näytä lisää