Berliini ja New York rajoittavat vuokrankorotuksia: voisiko samalla keinolla saada asumisen hinnan kuriin myös Helsingissä?

Vuokra-asumisen hinnat ovat karanneet pilviin maailman suurkaupungeissa. Siksi osassa kaupunkeja on turvauduttu jopa vuokrankorotusten rajoittamiseen.

Viime viikolla New Yorkin osavaltio päätti laista, joka muun muassa suitsii vuokravakuuksien ja vuokrankorotusten suuruutta. Samalla tulivat laittomiksi myös ”mustat listat” ei-toivotuista vuokralaisista.

Tiistaina Berliinin kaupunginvaltuusto hyväksyi esityksen, joka jäädyttää vuokrankorotukset viideksi vuodeksi.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vuonna 2017 joka kolmas asuntokunta, noin 1,4 miljoonaa ihmistä, asui vuokralla. Vuokra-asumisen suosio on kasvanut jo vuosikymmeniä, ja samalla vuokrat ovat kivunneet yhä korkeammiksi etenkin Helsingissä.

Pääkaupungin ydinkeskustassa keskimääräinen vuokra-asunnon neliövuokra oli Etuovi.com-sivustonhttps://www.etuovi.com/koti/blogi/asuntojen-vuokrat-helsingissa-yksioiden-keskivuokrissa-huimat-erot/ mukaan viime vuonna noin 30 euroa kuukaudessa. Erityisen kallista vuokra-asuminen on pienissä asunnoissa.

Ylehttps://yle.fi/uutiset/3-10824925?utm_source=facebook-share&utm_medium=social kertoi maanantaina Antti Rinteenhttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinteen (sd) uuden hallituksen aikovan kiinnittää huomiota keinoihin, joilla kohtuuttomia vuokrankorotuksia voidaan ehkäistä.

Voitaisiinko meilläkin turvautua vuokrien korotusten vastaisiin tai muun säännöstelyn kaltaisiin radikaaleihin toimiin?

Suomen Vuokranantajien yhdyskuntasuhdepäällikkö Tuomas Viljamaahttps://www.hs.fi/haku/?query=tuomas+viljamaa ei usko vuokransääntelyyn.

”Vuokrakaton asettaminen ja erilaiset korotusjarrut johtavat helposti siihen, että vuokranantajat toteuttavat korotukset aina sen maksimin mukaan, jota voi käyttää”, Viljamaa sanoo.

Toisin sanoen sääntelyn vastakohtana voi nähdä paniikinomaisia yrityksiä varmistaa asunnon vuokraamisesta seuraavat voitot.

Viljamaan mukaan Suomessa vuokranantajien enemmistö toimii kuitenkin maltillisesti indeksikorotusten mukaisesti tai jopa tarkastaa vuokran vain vuokralaisen vaihtuessa. Hyvän vuokratavanhttps://vuokranantajat.fi/wp-content/uploads/2018/03/2018-Hyv%C3%A4-vuokratapa-2018.pdf ohjeistuksen mukaan vuosittainen vuokrankorotus ei saisi ylittää 15:tä prosenttia.

”Viime vuosina on esimerkiksi Helsingissä tapahtunut paljon sitä, että vuokria on jouduttu jopa laskemaan”, Viljamaa kertoo.

Vuokraturvan toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Timo Metsola https://www.hs.fi/haku/?query=timo+metsolakertoo, että Suomella on jo kokemusta vuokransääntelyn seurauksista. 1970-luvulta vuoteen 1995 Suomessa säänneltiin vuokria, mikä johti vuokra-asuntojen rapistumiseen, kun kannustimia remontoimiseen ei ollut.

”Kun vuokra oli säännelty, peruskorjaukseen ei ollut järkeä satsata”, Metsola sanoo.

”Olen itsekin aikoinaan asunut asunnossa, jossa oli reikiä seinässä, kaikki vinksin vonksin eivätkä laitteet toimineet. Kyllähän niissä asuttiin, kun ei muuta ollut.”

Sääntelyn purkamisen jälkeen yksityiset asuntojen omistajat alkoivat ostaa asuntoja halutuilta alueilta ja kunnostaa niitä. Nyt Suomen vuokra-asuntokanta on hyväkuntoista, Metsola sanoo.

”Kannuste on ollut selkeä. Ihmiset ovat valmiita maksamaan asunnosta, joka on kiva, hyvässä kunnossa ja hyvällä sijainnilla”, Metsola sanoo.

Sääntelyyn palaaminen johtaisi Metsolan mukaan oitis asuntojen kunnon huononemiseen.

Vuokrien nousuun liittyvään ongelmaan on Metsolan ja Viljamaan mukaan olemassa parempikin vaihtoehto, jota pääkaupunkiseudulla on jo toteutettu varsin onnistuneesti – verrattuna esimerkiksi Berliiniin.

”Kysynnän ja tarjonnan suhde on paras keino vaikuttaa vuokriin”, Viljamaa sanoo.

Kun sopivia vuokra-asuntoja on tarjolla kysyntää vastaava määrä, asumisen hinta pysyy kohtuullisemmalla tasolla kuin niissä kaupungeissa, joissa yhtä asuntoa kohti on kymmeniä asunnon tarpeessa olevia. Kun vuokralaisista on ylitarjontaa, asunnon saa todennäköisesti se, joka maksaa eniten.

”Ekonomistipuolella on aika laajasti vallalla sellainen käsitys, että vuokrasääntely ei ole hyvä ratkaisu asumisen hintaongelmiin. Loppujen lopuksi siitä kärsivät eniten kaikista heikoimmassa asemassa olevat”, Viljamaa sanoo.

Hintaongelma korostuu Suomessa etenkin yksiöissä. Metsolan mukaan perheasuntojen hinnat ovat pysyneet samalla tasolla kymmenen vuotta ja kaksioitakin riittää niitä haluaville.

”Pienet yksiöt hyvällä paikalla, niiden vuokrat ovat nousseet suhteettoman korkeiksi. Ihmiset haluavat sellaisia paljon, mutta ratkaisu ei ole tarjonnan vähentäminen vaan tarjonnan lisääminen.”

Berliinin 3,7 miljoonasta asukkaasta vuokralla asuu noin 85 prosenttia ja New Yorkin kahdeksasta miljoonasta asukkaasta 65 prosenttia. Vuokra-asuminen on omistusasumista hieman suositumpaa myös Helsingissähttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006004969.html.

Viljamaa kertoo vierailleensa Berliinissä keväällä ja tutustuneensa siellä paikallisten vuokranantaja- ja vuokralaisjärjestöjen ajatuksiin.

”Berliinissä ongelma on väestönkasvuun väärin suhteutettu asuntotuotanto”, hän sanoo.

Verrataanpa Berliinin tilannetta Helsinkiin.

Berliini on koko 2010-luvun lisännyt suosiotaan asuinpaikkana, ja kaupunkiin on muuttanut etenkin opiskelijoita ja nuoria ammattilaisia, joita houkuttelevat työpaikat ja eloisa kaupunkikulttuuri.

Tulijoita on ollut kuluneen vuosikymmenen alkupuolella vuosittain jopa 40 000–50 000, viime vuosina jopa enemmän. Samaan aikaan Berliiniin on rakennettu saman verran asuntoja kuin Suomen pääkaupunkiseudulle, vuodessa vain noin 12 000.

Suomessa pääkaupunkiseudulle muuttaa joka vuosi noin 15 000 ihmistä. Sisäänmuutto Tukholman keskustan ydinalueelle on samansuuruista, mutta vastaavasti Suur-Tukholman alueelle rakennetaan vain noin 7 000 asuntoa vuodessa.

Matematiikka ei lukujen pohjalta ei ole kovin vaikeaa, vaikka osa Berliiniin ja Tukholmaan muuttavista saapuisikin yhdessä perheenjäsentensä kanssa. Liian vähäinen asuntomäärä tekee vuokramarkkinoista tarjoajan markkinat.

Taivaisiin karanneita vuokria on Berliinissä yritetty korjata erityisellä vuokrajarrulla, joka mahdollistaa vuokran korottamisen vain joka toinen vuosi. Immowelt-kiinteistösivuston mukaan trendikkääksi muodostuneen kaupungin neliövuokrat ovat kaksinkertaistuneethttps://www.immowelt-group.com/presse/pressemitteilungenkontakt/immoweltde/ kymmenessä vuodessa.

Neliövuokra on Berliinissä nyt keskimäärin 11,40 euroa. Vertailun vuoksi on tosin mainittava, että Helsingissä keskimääräiseen neliövuokraan saa lisätä vielä toiset kymmenen euroa eikä silläkään summalla pääse asumaan ydinkeskustaan.

Vuokrajarrun ongelma on Viljamaan mukaan se, ettei jarru lisää asuntojen määrää.

Berliinissä tilanne on Viljamaan mukaan johtanut paitsi vuokra-asuntojen hintojen kallistumiseen myös asunnoilla ”sorttaamiseen”, jota harjoittavat etenkin isot rahastot.

”Ne ostavat asuntoja, antavat ajan kulua ja myyvät asunnot lopulta isolla voitolla”, Viljamaa kertoo.

Yksi iso toimija Berliinin-markkinoilla ovat kiinalaiset sijoittajat. Eipä ihme, että kaupungissa on noussut kansanliikehttps://www.theguardian.com/cities/2019/apr/04/berlins-rental-revolution-activists-push-for-properties-to-be-nationalised, joka haluaisi siirtää vuokra-asunnot sijoittajilta valtiolle ja tehdä asunnosta ihmisoikeuden.

Berliinissä pakkolunastuksia on pohdittu yhtenä keinona ongelmaan, mutta se ei Viljamaan mukaan ole saanut edes paikallisten vuokralaisjärjestöjen kannatusta. Yksi syy on, että asuntojen pakkolunastuksiin kuuluisi valtava määrä rahaa, joka voitaisiin käyttää uusien asuntojen rakentamiseen.