Isis oli sivujuonne, josta al-Assad käänsi katseensa sodan viimeiselle näyttämölle

Koko maailma seurasi julman jihadistijärjestö Isisin sotilaallista luhistumista Syyrian itäosissa tänä keväänä. Syyrian sodassa Isis oli kuitenkin vain sivujuonne, sanoo Lähi-idän-tutkija Mikko Patokallio https://www.hs.fi/haku/?query=mikko+patokalliokonfliktinratkaisujärjestö CMI:stä.

Nyt Syyrian presidentti Bashar al-Assad https://www.hs.fi/haku/?query=bashar+al-assadpääsee keskittymään tärkeimpään tavoitteeseensa: viimeisen varsinaisen kapinallisalueen eli Idlibin maakunnan valtaamiseen. Hän on vannonut palauttavansa joka ikisen sentin Syyriasta hallituksensa käsiin.

”Tilanne voi kehittyä nopeasti, mutta todennäköisempää on, että Syyrian hallinto asettaa enemmän painetta alueelle ja antaa opposition kärvistellä siellä. Lopusta tulee luultavasti verinen”, Patokallio sanoo.

Syyrian armeija aloitti huhtikuussa Venäjän ilmavoimien tukemana hyökkäyksen Idlibin maakuntaan, joka sijaitsee Luoteis-Syyriassa lähellä Turkin rajaa.

Alueella on noin kolme miljoonaa ihmistä. Arviolta puolet heistä on maansisäisiä pakolaisia, joista suuri osa on tullut armeijan valtaamilta entisiltä oppositioalueilta.

Arviolta yli 1 500 ihmistä on kuollut ilmaiskuissa ja tykistön pommituksissa huhtikuusta lähtien. Heistä noin puolet on siviilejä. Jos tilanne kärjistyy, uhreja voi tulla moninkertaisesti, YK varoittaa.

Yli 300 000 ihmistä on paennut Idlibin sisällä pommitusten takia, ja aluetta uhkaa humanitäärinen hätä. Monet asuvat ylikansoitetuissa telttakylissä tai paljaan taivaan alla. Avun saaminen paikalle on vaikeaa.

Venäjän ja Syyrian pommitukset ovat kohdistuneet erityisesti siviilien hyvinvoinnin kannalta keskeisiin kohteisiin, kuten sairaaloihin, kouluihin ja leipomoihin.

Se on tietoinen strategia, jonka tarkoitus on tehdä alue vaikeasti hallittavaksi ja aiheuttaa siviileille mahdollisimman tukalat oltavat, Patokallio sanoo. Kyse on räikeistä ihmisoikeusloukkauksista.

Al-Assad haluaa kaikkien syyrialaisten taipuvan hänen hallintonsa alle, vaikka raa’an väkivallan kautta.

”Valitse Assad tai täysi anarkia”, Patokallio tiivistää juonen.

YK:n turvallisuusneuvosto yritti tuomita Idlibin siviileihin kohdistuvat väkivaltaisuudet lausunnolla kaksi viikkoa sitten, mutta Venäjä käytti veto-oikeuttaan ja torppasi yrityksen vetoamalla jihadistijärjestön läsnäoloonhttps://www.al-monitor.com/pulse/originals/2019/06/russia-thinking-idlib-syria-turkey-us.html alueella.

Jihadistijärjestö Hayat Tahrir al-Sham (HTS), suomeksi Levantin vapautusjärjestö, sai haltuunsa suuren osan Idlibistä alkuvuodesta, kun maailman huomio oli Syyrian toisella laidalla Isisissä.

Alueella toimii lisäksi useita erilaisia opposition aseryhmiä, joille Idlib on ollut viimeinen mahdollinen vetäytymispaikka.

HTS tunnettiin aiemmin al-Nusrana tai Nusran rintamana. Se oli kansainvälisen jihadistiverkoston al-Qaidan alahaara mutta erosi siitä vuonna 2016. HTS:n ja al-Qaidan nykyinen suhde on epäselvä.

HTS pyrkii luomaan samankaltaisen islamistisen diktatuurin kuin Isis, mutta nopean laajenemisen sijaan se on pyrkinyt lujittamaan jalansijaansa paikallisesti. Isisistä poiketen se on valmis yhteistyöhön muiden al-Assadia vastustavien ryhmien kanssa.

Jihadistit eivät kuitenkaan ole al-Assadin suurin huolenaihe, Patokallio sanoo.

Suurempi uhka presidentille ovat muiden oppositioryhmien jäänteet, sillä ne voivat tarjota siviileille jihadistijärjestöä todellisemman vaihtoehdon al-Assadin hallinnolle, Patokallio sanoo.

Jihadistien läsnäolo voi jopa hyödyttää al-Assadia, Patokallio sanoo. Se antaa hänelle hyvän syyn pommittaa Idlibiä, vaikka hänen todellinen päämääränsä on muiden oppositioryhmien tuhoaminen. Ne taistelevat nyt yhdessä jihadistijärjestön kanssa Syyrian hallintoa vastaan.

Viime syyskuussa Venäjä, Turkki ja Syyria sopivat demilitarisoidun vyöhykkeen perustamisesta Syyrian armeijan ja Idlibin kapinallisten hallitsemien alueiden väliin. Sopimuksen piti suojella Idlibin asukkaita väkivaltaisuuksilta.

Nyt Venäjän hävittäjät moukaroivat Idlibin kyliä ja kaupunkeja auttaakseen Syyrian armeijaa etenemään alueelle. Samalla jihadistit ja Turkin tukemat kapinalliset vastustavat hyökkäyksiä raivokkaasti.

Demilitarisoitua vyöhykettä valvovia turkkilaisia asemia on pommitettu viikon sisällä. Turkki syyttää iskuista Syyrian hallituksen joukkoja, Venäjä taas sanoo iskujen takana olevan syyrialaisten kapinallisten.

Tilanne kuvaa Syyrian sodan ja siihen sotkeutuneiden ulkovaltojen mutkikasta suhdetta.

Turkki, Venäjä ja Iran muodostavat eräänlaisen kolmikannan, joka pyrkii rauhoittamaan Syyrian väkivaltaisuuksia, Patokallio kertoo.

Kolmikon intressit ovat kuitenkin usein ristiriidassa keskenään. Venäjä ja Iran ovat Syyrian läheisiä liittolaisia, jotka kuitenkin ottavat joskus keskenään yhteen Syyrian maaperällä. Turkki taas ajoi aiemmin al-Assadin syrjäyttämistä. Tämän takia sodan ratkaiseminen ulkopuolisten avulla huojuu, Patokallio sanoo.

”Osapuolilla on yhteisymmärryksen hetkiä ja joitakin yhteisiä intressejä, mutta kaikkineen se on hyvin epävakaa asetelma”, Patokallio sanoo.

Idlibissä Turkki tukee oppositioryhmiä ja aseistaa niitä Venäjän ja Syyrian hyökkäyksiä vastaan.

Tälle on kaksi syytä. Ensinnäkin Idlibin kapinalliset auttavat Turkkia taistelemaan Syyrian kurdeja vastaan. Turkki pitää Syyrian kurdijoukkoja verivihollisensa, Kaakkois-Turkissa toimivan Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n jatkeena.

Turkki haluaa varmistaa, että kurdit eivät saa sodan jälkeen itsehallintoahttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005973359.html Syyriassa. Kurdien neuvotteluasema on vahvistunut, kun he ovat vallanneet alueita Isisiltä Yhdysvaltojen tukemana.

Toinen syy on siinä, että Idlibiin on kerääntynyt valtava määrä ihmisiä, jotka eivät voi tai halua palata al-Assadin hallinnon alle. Jos armeija valtaa Idlibin, näiden ihmisten ainoa vetäytymissuunta on rajan yli Turkkiin, jonne sotaa on paennut jo kolme miljoonaa syyrialaista.

Sodan kulku on kääntynyt väistämättä al-Assadin hallinnon hyväksi. Suuret kaupungit ovat sen hallussa, ja aluevaltaukset ovat lisänneet sen itsevarmuutta. Se näkyy henkseleiden paukutteluna ja vähentyneenä halukkuutena kompromisseihin, Patokallio sanoo.

Ympäri Syyriaa on pystytetty patsaita, jotka kuvaavat al-Assadin hallitsijasuvun mahtimiehiähttps://www.theatlantic.com/international/archive/2019/06/new-assad-statues-syria-regime-stay/590965/. Se viestii, että valta pysyy suvulla, vaikka koko maa olisi pantava matalaksi.

Myös ulkovaltojen suhtautuminen Syyriaan on muuttunut.

Sodasta tuli sekava osittain siksi, että Persianlahden maat ja Turkki tukivat kukin eri oppositioryhmiä, kun Venäjä ja Iran tukivat al-Assadia. Nyt oppositiota tukeneet maat rakentavat uudestaan keskusteluyhteyksiä Syyriaan. Arabiemiraatit ja Bahrain ovat jopa avanneet uudelleen suurlähetystönhttps://www.reuters.com/article/us-mideast-crisis-syria-emirates/uae-reopens-syria-embassy-in-boost-for-assad-idUSKCN1OQ0QV Damaskoksessa.

”On huomattu, että oppositioryhmien on mahdoton voittaa, joten heiluri on siirtynyt toiseen suuntaan. Ulkovallat ovat hyväksyneet, että Assadia pitää vain sietää, vaikka hänen hallintonsa on vastuussa merkittävistä ihmisoikeusrikkomuksista”, Patokallio sanoo.

Al-Assad ajattelee jo voittaneensa sodan, mutta Syyrialla on vielä matkaa diktatuurimaisesta poliisivaltiosta toimivaksi, rauhanomaiseksi valtioksi.

”Suuri osa maasta on raunioina, ja miljoonia ihmisiä on paennut rajojen ulkopuolelle. Voi kysyä, onko tämä nyt sitten voittamista.”