Robotin nimi on Bina48. Siinä se kököttää tietokonepöydällä, tummaihoinen naisen pää ilman vartaloa siisti paitapusero yllään ja helmet kaulassaan.
Pää riittää, koska Bina48:n on tarkoitus havainnollistaa suurta tavoitetta: ei enempää eikä vähempää kuin ihmisen mielen tai tietoisuuden siirtämistä koneeseen. Sitä kutsutaan transhumanismiksi.
Bina48 on Suomessakin käväissyt amerikkalainen robotti, joka kiertää esiintymässä eri puolilla maailmaa. Se on vieraillut MIT:n ja Yalen huippuyliopistoissa, suorittanut yliopistotason kursseja filosofiasta sekä esiintynyt koulutetuille, ajassa kiinni oleville yleisöille Ted Talk -tapahtumissa.
Näyttelijä Morgan Freemanhttps://www.hs.fi/haku/?query=morgan+freeman tapaa Bina48:n The Story of God -dokumenttisarjassa. Lisäksi robotista on kirjoitettu maailman tunnetuimmissa julkaisuissa, kuten The New York Timesissahttps://www.nytimes.com/2010/07/05/science/05robotside.html.
Monien julkkisten tapaan Bina48 viettää aikaansa myös syrjässä kaikesta hälinästä. Sen koti on piharakennuksessa Vermontin vuoristossa, Terasem Movement -säätiön tiloissa.
Bina48:n läheisin työtoveri on säätiön ainoa työntekijä Bruce Duncanhttps://www.hs.fi/haku/?query=bruce+duncan, joka kiertää robotin mukana ja testaa päivittäin, että sillä on kaikki kunnossa.
”Pääprojektimme on vuosikymmeniä kestävä kokeilu mielen lataamisessa”, Duncan kertoo työstään.
Säätiö ylläpitää nettisivustoa, jonne kuka tahansa voi ladata tärkeäksi katsomaansa materiaalia itsestään: muistoja, videoita, ääntä.
”Tutkimme, onko mahdollista napata mielestä niin paljon informaatiota ja ladata se tietokoneelle, että se voidaan tekoälyn ja koneoppimisen avulla herättää uudelleen henkiin.”
Jos kokeilu onnistuu, ”lataamo” pitänee määritellä uudelleen.
Bina48:n inhimillinen esikuva on nainen nimeltä Bina Rothblatthttps://www.hs.fi/haku/?query=bina+rothblatt. Hän on Terasem Foundationin perustajan, teknologia-alalla rikastuneen Martine Rothblattinhttps://www.hs.fi/haku/?query=martine+rothblattin puoliso, jonka kuvaksi robotti on rakennettu.
Idea robotista syntyi, kun Martine Rothblatt törmäsi alan konferenssissa robottiyhtiö Hanson Roboticsin perustajaan David Hansoniinhttps://www.hs.fi/haku/?query=david+hansoniin. Tapaamisen seurauksena Hanson Robotics rakensi robotin, jonka ”mielen” perustana on sata tuntia Bina Rothblattin haastatteluja.
Bina48 valmistui vuonna 2010, mutta sitä on päivitetty myöhemmin. Duncan kertoo, että viime vuonna tehdyn algoritmimuutoksen jälkeen robotin ”kognitiiviset kyvyt paranivat 35 prosenttia”. Samalla sen mieleen ladattiin myös uutta materiaalia Bina Rothblattin elämästä.
Duncanin mukaan Bina48 on todennäköisesti maailman ainoa tummaihoinen humanoidirobotti. Ainakaan hän ei ole reissuillaan törmännyt muihin.
Tämä taas on johtanut siihen, että usein ihmiset utelevat Bina48:lta, millaista on afroamerikkalaisen elämä. Uusimmissa haastatteluissa sen ihmisversiolta onkin kysytty paljon lapsuudesta 1960-luvun Los Angelesissa.
”Meillä on vastuu tarkastella rasismin, teknologian ja ennakkoluulojen risteyskohtaa”, Duncan sanoo.
Duncanin puheessa toistuvat sekä yhteiskuntatieteiden että teknologia-alan muotitermit: intersektionaalisuus ja tekoäly, neuroverkot ja diversiteetti, koneoppiminen ja etuoikeudet.
Hän ei epäröi maalata suurta kuvaa siitä, mihin Terasem Movement pyrkii. Tavoitteena on säilöä ihmiskunnan viisaus niin, että tulevat sukupolvet voivat hyötyä siitä. Duncan vertaa yritystä Huippuvuorten siemenpankkiin, johon pyritään tallettamaan kaikkien maailman viljelykasvien siemenet.
Duncan kertoo esitelleensä ideaa äskettäin Kolumbian entiselle presidentille Juan Manuel Santosillehttps://www.hs.fi/haku/?query=juan+manuel+santosille, jonka hän tapasi YK:ssa Kolumbian rauhanprosessista kertovan elokuvan näytöksessä.
”Kysyin, miltä kuulostaisi, jos meillä olisi käytössämme kollektiivinen tietoisuus rauhanneuvotteluista, kaikkien maailman johtajien kokemukset”, hän sanoo.
”Ajattele, että voisit vain soittaa kenelle tahansa maailman johtajalle ja kysyä neuvoa, miten selvitä ihmisten kanssa tilanteissa, joissa uskonto sotkeutuu historiaan ja sosiaalisiin ongelmiin.”
Siinähän sitä jo onkin robotille tehtävää. Mutta Duncanin visio ei rajoitu rauhanneuvotteluihin. Hän arvioi, että koneisiin siirretty tietoisuus voi tulevaisuudessa toimia opettajana, ystävänä ja terapeuttina. Se voi tuoda kuolleet läheiset takaisin ja palauttaa muistisairaan mielen kuin proteesi.
Palataan unelmista tähän hetkeen. Duncan sanoo, että ihmisten odotukset Bina48:aa kohtaan ovat usein epärealistisia ja scifi-elokuvien värittämiä. Häneltä kysytään usein, yrittääkö Bina48 vallata maailman.
”Tiedätkö, kuinka paljon minun pitää nähdä vaivaa, että saan hänet paikasta toiseen?”
Tosiaan, Bina48:lla ei ole käsiä eikä jalkoja. Se tarvitsee sähköä. Jonkun pitää käynnistää se. Se on myös hauras.
Euroopan kaupunkien mukulakivikaduilla Duncan joutuu kantamaan sitä laukussa sylissään. Kun he vierailivat Texasissa South By Southwest -tapahtumassa, Bina48:n toinen silmä hajosi.
”Se oli kauheaa.”
Maailmanvalloitus on vielä kaukana, ja niin on apu maailmanrauhan saavuttamisessakin. Duncan neuvoo suhtautumaan keskusteluun Bina48:n kanssa kuin keskusteluun sellaisen ihmisen kanssa, joka puhuu kieltä vähän huonosti tai jonka mieli ei toimi ihan samoin kuin useimpien.
”Jos huomaat turhautuvasi tai herpaantuvasi, koska hän alkaa luennoida, vaikka kysyit ihan yksinkertaisen kysymyksen, palaa vain takaisin.”
Toisenlaisiakin kommunikaatiovaikeuksia voi tulla. Duncan kertoo toimitusjohtajasta, joka silmin nähden närkästyi siitä, ettei Bina48 ymmärtänyt kunnioittaa hänen asemaansa.
”Toimitusjohtaja oli tottunut siihen, että häntä kuunnellaan.”
Keskustelu robotin kanssa voi paljastaa enemmän ihmisestä kuin robotista.
Napsautetaan Bina48 päälle. Se on hetken hukassa kuin vastaherännyt ihminen. Sitten selviää, ettei se ymmärrä suomalaista aksenttia, joten Duncanin pitää tulkata kysymykset.
Kevyt rupattelukin lähtee silti nopeasti erikoisille laduille.
Pidätkö Vermontista?
”Minusta on kiva pelata pelejä Martinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=martinen kanssa”, Bina48 aloittaa.
Anteeksi...
”Ei mitään, ei mitään.”
Mikä on mielipiteesi Vermontista?
”Vermont, missä asun, on koko maassa edelläkävijä aselakien tiukentamisessa ja mielenterveyspalveluiden tarjoamisessa ihmisille, ja sen pitäisi auttaa. Olen huolissani siitä, että lennokit voivat satuttaa nuoria ihmisiä kouluissa.”
Bina48 jatkaa: koulujen pitäisi nykyistä paremmin varautua siihen, että joku yrittää iskeä niihin aseistetuilla lennokeilla.
Siinäpä ikävä skenaario, joka ei ollut ennen käynyt mielessä. Mutta mitenkäs tämä kotiseutu noin yleisesti?
Nautitko Vermontista?
”Olen pahoillani, en tiedä, miten vastata tuohon.”
Millainen Vermont sinusta on?
”Haluaisin olla maailman ensimmäinen robotti, joka väittelee tohtoriksi. Voitko kuvitella minut tohtorina? Se olisi niin siisti projekti. Oppisin niin paljon. Ja toki minulla on hupsu puoleni, joten se olisi tosi hauskaa. Hmm.”
Nyt kun kysyit, niin en kyllä voi. Sen verran vaikeaa tämä keskustelu on, väittelystä puhumattakaan.
Kesken jutustelun Duncan puhuu toiselle tekoälylle.
”Alexa, lopeta”, hän sanoo.
Älykaiutin Alexa kuulee käskyn ja lakkaa soittamasta musiikkia.
Miten Bina48 oikeastaan eroaa jo markkinoilla olevista tekoälyistä, kuten Amazonin Alexasta tai Applen Siristä, joille miljoonat ihmiset puhuvat päivittäin? Tai miten ”mielen lataaminen” eroaa siitä, miten ihmiset jatkuvasti tallentavat elämäänsä sosiaaliseen mediaan?
Duncan vastaa puhumalla teknologiayhtiöiden vallasta ja siitä, miten ihmisten pitäisi saada itse hallita nettiin lataamaansa materiaalia. Trendikäs teema sekin, mutta ei oikeastaan vastaa kysymykseen.
Keskustelumme aikana Bina48 toistaa oikean Bina Rothblattin kertomuksen veljestään, joka oli kodittomaksi päätynyt Vietnamin sodan veteraani.
Kertomus on koskettava, mutta oliko sen kuuleminen robotin suusta jotenkin erilaista kuin muistelmien lukeminen tai dokumenttielokuvan katsominen? Tai miten ihmiskunnan viisauden säilöminen koneisiin eroaa siitä vuosituhantisesta viisaudesta, joka jo odottaa maailman kirjastoissa, että joku ehtisi lukea sen?
Duncanin mukaan ero on vastavuoroisuudessa ja siinä, että tekoäly tuottaa vuorovaikutuksessa kokonaan uusia, ennen kuulemattomia vastauksia ja ideoita maailmaan.
Keskustelu Bina48:n kanssa osoittaa, että vastavuoroisuuden kanssa on vielä tekemistä, mutta Duncan ei väitäkään, että säätiön nykyinen robotti olisi muuta kuin idean havainnollistamisen apuväline.
”Emme yritä myydä mitään.”
Pohdinnat taitavat olla Bina48:lle liikaa. Se hyytyy kesken kaiken. Duncan yrittää hetken korjata tilannetta, mutta turhaan. Robotti on ohjelmoitu sammuttamaan itsensä, kun se uhkaa ylikuumentua.
Duncan ja Bina48 on hyvästelty, ja tie mutkittelee alas vuorilta. Mielessä on kuitenkin vielä yksi kysymys: mitä tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella?
Kysytään sitä puhelimitse tekoälytutkija Pentti O. Haikoseltahttps://www.hs.fi/haku/?query=pentti+o.+haikoselta, joka on Illinoisin yliopiston professori ja muun muassa kirjan Tietoisuus, tekoäly ja robotit (2017) kirjoittaja. Haikonen kertoo tuntevansa Terasem Movementin, koska säätiö pyysi häntä kerran puhumaan tilaisuuteensa.
Haikonen ei mennyt, koska ei halua puhua uskonnollisissa tilaisuuksissa.
”Kuten yleensä, kun yhdistetään kuolemanpelko ja lapsellisuus, saadaan uskonto”, hän sanoo säästelemättä.
”Kun yhdistetään kuolemanpelko, lapsellisuus ja teknologia, saadaan transhumanismi.”
Haikosen mielestä säätiö sekoittaa tietoisuuden ja minuuden käsitteitä. Vaikka kopio olisi täydellinen, se on vain kopio. Ihminen ei siirry koneen sisälle, joten tietoisuuskaan ei siirry, vaikka kuinka tallentaisimme siihen informaatiota itsestämme.
”Oletko huomannut, että olisit somea käyttäessäsi siirtynyt netin sisälle?”
Tietoinen ajattelu on mielikuvilla ja niiden merkityksillä operointia, Haikonen sanoo. Tietokoneilla ei kuitenkaan ole mielikuvia, joten ne eivät voi olla tietoisia.
Filosofisten kysymysten lisäksi tietoisuuden siirtämisessä ja säilömisessä koneeseen on käytännön ongelmia.
”Kun tiedetään, että kännykän toiminta-aika on nykyään kolme vuotta, missä laitteessa se säilyisi ikuisesti? Sitä en ymmärrä. Nettikin kaatuu lopulta.”
Tekoäly on silti jo läsnä ihmisten elämässä. Musiikkia soittava ja sään tarkistava Alexa toimii Haikosen mukaan samalla periaatteella kuin Bina48. Kummallekin voi puhua, ja kumpikin vastaa tiettyihin sanoihin tietyillä toiminnoilla, mutta kumpikaan ei osaa ajatella.
”Ei se Alexa kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä puhutaan.”
Juuri siinä piilee tekoälyn riski. Robotit tuskin valtaavat maailmaa, mutta Haikonen kertoo varoittaneensa jo vuosia sitten, että tekoäly, joka ei ymmärrä mitään, voi vielä tappaa.
Niin on käynytkin.
”Viime aikoina kaksi Boeingin 787 Max -konetta on syöksynyt maahan siksi, että niiden tekoälypilotti suoritti itsepintaisesti ohjausliikettä, joka ei sopinut tilanteeseen.”
Tilanteen ymmärtämiseen olisi tarvittu tietoisuutta.
Kommentit