Euroopan ”viime vuosi­kymmenien suurin työaika­kokeilu” jäi torsoksi – Mitä tapahtui Ranskan 35 tunnin työviikolle?

Ranskalainen kokopäivätyössä oleva palkansaaja tekee viikossa keskimäärin 39,1 tuntia töitä. Se on melko tarkkaan saman verran kuin mitä suomalainen tekee.

Asiassa ei ole muuten mitään kummallista, mutta kun Ranskassa on 35 tunnin työviikko.

Tai pitäisi olla. Sosialistihallitus remontoi työlainsäädäntöä kahdella kiistellyllä lakipaketilla vuosisadan vaihteessa, ja uudistuksen keskeisenä osana oli yksityisen sektorin viikkotyöajan lyhentäminen 39 tunnista 35 tuntiin.

Vuosien 1998 ja 2000 lakipaketit tunnetaan silloisen työministerin Martine Aubrynhttps://www.hs.fi/haku/?query=martine+aubryn mukaan nimillä Aubry I ja Aubry II.

Saksalainen taloustieteilijä Steffen Lehndorffhttps://www.hs.fi/haku/?query=steffen+lehndorff on kutsunut https://www.researchgate.net/publication/270577383_It's_a_Long_Way_from_Norms_to_Normality_The_35-Hour_Week_in_Francereformia Euroopan ”viime vuosikymmenien suurimmaksi kokeiluksi, jolla muutetaan työaikoja valtion toimesta”.

Niinpä Suomessakin kannattaa suunnata katseet Ranskaan, kun tulevaisuuden työajoista keskustellaan. Mikä Ranskassa on saldo?

Ei hääppöinen, tai korkeintaan sekalainen. Tällaiseen johtopäätökseen päätyy lukemalla kansainvälisiä tutkimuksia ja kuuntelemalla suomalaisia taloustieteilijöitä.

”Kokonaisuus on monimutkainen ja se on ajan mittaan muuttunut”, toteaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+kauhanen. ”Standardityöaika eli 35 tuntia ei ensinnäkään koskenut koko työvoimaa, ja myöhemmin on esimerkiksi helpotettu ylityön teettämistä.”

Samaa sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkimuskoordinaattori Merja Kauhanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=merja+kauhanen.

”Uudistusta on jälkikäteen muutettu asetuksilla ja alakohtaisilla poikkeuksilla, eli sitä on asteittain purettu.”

Työaikojen lyhentämisen tapa noudatti ranskalaista perinnettä, jossa valtio ohjaa markkinataloutta määrätietoisesti. Tätä on toisinaan kutsuttu suomalaisittain kankealla nimellä dirigismi.

Valtio oli Aubry I:ssä ja II:ssa myös maksajan roolissa.

”Kun työaikaa lyhennettiin, kuukausipalkat säilyivät ennallaan minimipalkkaa ansaitsevilla”, PT:n Merja Kauhanen sanoo. ”Kohonneita työvoimakustannuksia kompensoitiin alentamalla työnantajan sosiaaliturvamaksuja, eli valtio maksoi työnantajille. Tämähän oli iso kompensaatio verovaroista.”

35 tunnin tavoite oli alun perin esillä jo sosialisti François Mitterrandinhttps://www.hs.fi/haku/?query=francois+mitterrandin presidenttikaudella 1980-luvulla.

Sosialistihallitus lähti toteuttamaan tavoitetta 1990-luvun lopulla, kun Ranskan työttömyysaste oli kivunnut 12,5 prosenttiin.

Työllisyyden kohentaminen oli uudistuksen tärkeänä kimmokkeena. Ajatus oli, että kun työaika lyhenee, työnantajille syntyy tarve palkata lisää työntekijöitä.

”Näyttö viittaa siihen, ettei se [Ranskan uudistus] ole parantanut työllisyyttä”, toteaa Etlan Antti Kauhanen.

Samoin arvioi PT:n Merja Kauhanen: ”Vaikutukset kokonaistyöllisyyteen eivät olleet merkittäviä.”

Ranskan uudistuksen matematiikka on tavattoman monimutkainen. Varmuudella voi sanoa vain, että harva ranskalainen tekee säännönmukaista 35 tunnin työviikkoa.



Tosiasialliset viikkotyöajat ovat lyhentyneet – sikäli kuin ovat lyhentyneet – paljon vähemmän kuin kaavaillut neljä tuntia.

Tähän vaikutti ylitöiden teettämisen helpottaminen, mutta monet muutkin tekijät.

Ranskalainen taloustieteilijä Philippe Askenazyhttps://www.hs.fi/haku/?query=philippe+askenazy on käyttänythttps://academic.oup.com/cje/article/37/2/323/1696979 esimerkkinä valintamyymälöiden kassoja. Ennen vuotta 2000 kassahenkilöillä oli kolmen minuutin tauko kerran tunnissa, ja tauot laskettiin osaksi työaikaa.

Uudistuksen jälkeen kolmen minuutin tauot säilyivät, mutta työnantajat eivät laskeneet niitä enää työajaksi. Pelkästään tällä toimenpiteellä työajan neljän tunnin lyhentämisestä oli kuitattu melkein puolet.

Myöskään vuositasolla keskimääräisessa työajassa ei Ranskassa juuri ole pudotusta. Teollisuusmaiden talousjärjestö Oecd:n tilastojen mukaan suomalaisten vuosityöaika on itse asiassa lyhentynyt vuoden 2000 tasosta selvästi reippaammin.

35 tunnin viikko on ranskalaisten suosiossa, vaikka se ei toteudu aiotulla tavalla.

Nuori talousministeri Emmanuel Macronhttps://www.hs.fi/haku/?query=emmanuel+macron kohtasi vuonna 2014 vastalauseiden ryöpyn, kun hän ilmoitti varsin varovaisin sanakääntein haluavansa lisää poikkeuksia työaikalakiin.

Presidenttinä Macron on ajanut talousuudistuksia, mutta 35 tunnin ”toteemiin” hänkään ei ole rohjennut kajota. Viime keväänä Macron kyllä toisti näkemyksensä, että ranskalaisten pitäisi painaa enemmän töitä.

”Kun katson naapureitamme, me työskentelemme heitä vähemmän sekä elinaikanamme että vuositasolla mitattuna”, Macron väitti.

Tilastojen valossa ainakaan jälkimmäinen väite ei pidä paikkaansa.

Ranskan vuoden 2000 uudistus ei tarjoa selvää opetusta – muuta kuin ehkä sen, että työaikalakien rukkaaminen on todella monimutkaista.

Taloustieteilijä Askenazyn sanoin on syntynyt ”lainsäädännöllinen ja säädösten labyrintti”.

”Lait eivät tuottaneet ihmettä (niin kuin kannattajat toivoivat) eivätkä maailmanloppua (niin kuin vastustajat pelottelivat)”, Askenazy kirjoittaa.

”Aubryn lakien lopullisia seurauksia ei koskaan saada tietää.”