Ruanda evakuoi pakolaisia Libyan sodan keskeltä: onko kyse hätäavusta vai ihmisten toimittamisesta pois Euroopan porteilta?

Afrikkalaisia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita lennätetään kauemmas Euroopan porteilta. Sisällissotaa käyvän Libyan pidätyskeskuksista evakuoidaan Ruandaan lähiviikkoina 500 ihmistä, myöhemmin ehkä useita tuhansia vastaavissa erissä.

Järjestelystä tiedottivat tiistaina Ruandan hallitus, Afrikan unioni ja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, jonka suurimpia rahoittajia on EU.

Ruandan presidentti Paul Kagamehttps://www.hs.fi/haku/?query=paul+kagame on luvannut, että maa ottaa vastaan Libyasta jopa 30 000 ihmistä. Se edustaisi selvää enemmistöä Libyassa rekisteröidyistä pakolaisista ja turvapaikanhakijoistahttps://www.unhcr.org/libya.html, joita on noin 43 000. Libyassa arvioidaan olevan yhteensä peräti 500 000 siirtolaista.

Noin 4 700 ihmistä on ahtaissa pidätyskeskuksissa, joita valvovat Libyan sekalaiset aseryhmät. Kansalaisjärjestöjen mukaan niissä esiintyy laajaa kaltoinkohtelua, jopa kidutusta ja raiskaamistahttps://www.hs.fi/paivanlehti/18092017/art-2000005371997.html.

Afrikkalainen entinen diplomaatti arvioi HS:lle nimettömänä, että kyse on tällä haavaa puhtaasti humanitaarisesta pelastusoperaatiosta, jonka luonne voi kuitenkin muuttua, jos Ruandaan aletaan siirtää Libyasta enemmänkin ihmisiä.

Hän pitää olennaisena, että kyse on Afrikan maiden välisestä operaatiosta, jossa EU ei ole suoraan mukana.

Osa asiantuntijoista näkee järjestelyssä suoremman kytköksen EU:n tavoitteisiin.

”Tämä ei ole uutta EU:lle. Unioni on tottunut myymään poliittista pääomaa ja moraalista johtajuutta sopimuksissa, jotka pitävät siirtolaiset poissa sen rannoilta”, arvioihttps://www.thenewhumanitarian.org/opinion/2019/08/16/migration-eu-rwanda-libya-plan tutkija Camille Le Cozhttps://www.hs.fi/haku/?query=camille+le+coz Brysselissä toimivasta Migration Policy Institute Europe -ajatushautomosta.

Hän kirjoitti asiasta The New Humanitarian -uutistoimiston sivulla elokuussa, jolloin sopimuksen yksityiskohdat olivat jo pääosin tiedossa ensimmäisen evakuointierän kokoa myöten.

EU on maksanut Turkille miljardeja euroja, jotta Lähi-idän sotia paenneet ihmiset eivät pääsisi kulkemaan Turkin läpi Kreikkaan.

Libyassa EU:n ja Italian solmimat sopimukset ovat taanneet, että Libyan rannikkovartiosto on estänyt ihmissalakuljettajien veneitä lähtemästä Välimerelle ja aseryhmät ovat sulkeneet ihmisiä pidätyskeskuksiin. Italia on myös kieltäytynyt päästämästä satamiinsa avustusjärjestöjen laivoja, jotka ovat pelastaneet ihmisiä mereltä.

Paljolti näiden toimien takia Välimeren suunnalta Eurooppaan saapuneiden maahanpyrkijöiden määrä on jäämässä tänä vuonna alle kymmenesosaan huippuvuodesta 2015, jolloin heitä tuli yli miljoona.

Libyassa muuttoliike on jopa kääntynyt. Sieltä palaa ihmisiä muihin Afrikan maihin enemmän kuin enää saapuu Libyaan. Välimeren yli vievistä kolmesta pääreitistä juuri Libyan kautta Italiaan kulkeva reitti on hiipunut hiljaisimmaksi.

UNHCR arvioihttps://data2.unhcr.org/en/situations/mediterranean, että tänä vuonna Italiaan on saapunut 5 750 maahanpyrkijää, kun Turkista Kreikkaan heitä on samana aikana tullut yli 35 000 ja Länsi-Afrikasta Espanjaan lähes 20 000.

UNHCR kertoi Reutersin mukaan, että evakuoinnissa Libyasta ovat etusijalla haavoittuvimmassa asemassa olevat, kuten ilman aikuista saapuneet lapset sekä vammaiset ja vanhukset. Ensimmäisessä erässä siirrettävät ovat lähtöisin Afrikan sarven maista eli Etiopiasta, Eritreasta ja Somaliasta.

”Ruanda isännöi rauhallisemmin mielin ihmisiä Afrikan sarvesta kuin jostain kauempaa. Heitä ei pidetä Ruandassa täysinä muukalaisina”, afrikkalainen entinen diplomaatti arvioi HS:lle.

Ruanda on kehitysmaa, mutta sen teollistuminen on edennyt nopeasti ja samalla elintaso on noussut. Maassa on entuudestaan noin 150 000 pakolaista. Se on Manner-Afrikan tiheimmin asuttu valtio. Vain hieman Kainuuta suuremmalla alueella asuu yli 12 miljoonaa ihmistä.

Evakuoitavat majoitetaan väliaikaiskeskukseen Ruandan pääkaupungin Kigalin laitamille. Sieltä he voivat halutessaan palata kotimaahansa, saada pakolaisaseman Ruandasta tai mahdollisesti saada siirron kolmanteen maahan.

”Moni pakolainen odottaa uudelleensijoitusta Eurooppaan, missä voi kestää. Ja sopii kysyä, aikooko EU myöntää näitä uudelleensijoituspaikkoja”, sanoo siirtolaisuusasiantuntija Jeff Crisphttps://www.hs.fi/haku/?query=jeff+crisp Oxfordin yliopistosta uutistoimisto Reutersille.

”Toisaalta voi sanoa, että mikä tahansa on parempi kuin olla jumissa pidätyskeskuksessa Libyassa.”

Myös HS:n haastattelema entinen diplomaatti pitää selvänä, että evakuoitavien ihmisten mahdollisuudet päästä Eurooppaan ovat pienemmät Ruandassa kuin Libyassa.

”Euroopan maat suostuvat ottamaan vastaan vain tietyn määrän ihmisiä ja panevat etusijalle ne, jotka asettavat henkensä vaaraan Välimerellä.”

Libyan suosio afrikkalaisten reittinä Eurooppaan kasvoi, kun läntisen sotilasliiton Naton tukemat kapinalliset olivat syrjäyttäneet ja tappaneet diktaattori Muammar Gaddafinhttps://www.hs.fi/haku/?query=muammar+gaddafin vuonna 2011 ja maa ajautui kaaokseen, joka jatkuu yhä.

Libyaan jumiin jääneiden ihmisten epäinhimillisten olojen purkamiseen Libyassa alkoi kohdistua entistä suurempaa painetta heinäkuussa, kun ilmaisku tappoi kymmeniä ihmisiähttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006161470.html pidätyskeskuksessa Tripolin laitamilla.

Pääkaupunki Tripolia hallitsee kansainvälisesti tunnustettu yhtenäisyyshallitus. Iskusta syytettiin Tripolia piirittäviä sotapäällikköhttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006060304.html Khalifa Haftarinhttps://www.hs.fi/haku/?query=khalifa+haftarin joukkoja, jotka tukevat Libyan itäosissa toimivaa erillishallintoa.

Kagame esitti Ruandan avuntarjouksen alun perin jo marraskuussa 2017, pontimenaan uutiskanava CNN:n silloinen raportti siirtolaisten myymisestä orjamarkkinoillahttps://edition.cnn.com/videos/world/2017/11/13/libya-migrant-slave-auction-lon-orig-md-ejk.cnn Libyassa.

Samassa kuussa Afrikan unionin ja EU:n huippukokouksessa kuitenkin sovittiin, että ihmisiä evakuoidaan ennemmin Libyan etelänaapuriin Nigeriin, joka on ollut solmukohta afrikkalaisten reitillä pohjoiseenhttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005692325.html.

Nigerin piti olla vain välietappi. Sieltä ihmiset oli määrä joko palauttaa UNHCR:n avustamana lähtömaihinsa tai jakaa EU-maiden kesken. Viime vuonna Niger jäädytti järjestelynhttps://allafrica.com/stories/201803080197.html, koska EU-maat eivät suostuneet ottamaan vastaan riittävää määrää evakuoituja.

Nigeriin evakuoitiin Libyasta runsaat 2 900 ihmistä, mutta tästä joukosta on Nigerissä yhähttps://reliefweb.int/report/libya/unhcr-resettlement-update-74-libya-niger-situation lähes 1 200. UNHCR:n tilastojenhttps://rsq.unhcr.org/en/#pK1v mukaan Suomi on ottanut vastaan Nigeristä 68 pakolaista viime vuonna ja kaksi pakolaista tänä vuonna.

Ruandassa jokaisen pakolaisen tilanne arvioidaan erikseen. UNHCR hakee heille vastaanottajamaita, mutta EU ei ole luvannut vastaanottaa heitä kuten lupasi Nigerille.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin edustaja Judith Sunderlandhttps://www.hs.fi/haku/?query=judith+sunderland kommentoihttps://www.nytimes.com/2019/09/08/world/europe/migrants-africa-rwanda.html sanomalehti The New York Timesissa, että Ruanda-järjestely muistuttaa Australian turvapaikkapolitiikkaa, joka tunnetaan hyvin kovana.

Australia maksaa Naurulle ja Papua-Uudelle-Guinealle turvapaikanhakijoidensa sulkemisesta kaukaisille Tyynenmeren saarillehttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005885753.html. He eivät pääse saarilta pois, vaikka saisivat pakolaisaseman.

Ruandan pakolaisasiaministeri Germaine Kamayiresehttps://www.hs.fi/haku/?query=germaine+kamayirese kiistihttps://www.bbc.com/news/world-africa-49650689 Britannian yleisradion mukaan, että Ruanda saisi järjestelystä lainkaan rahaa.

Tutkija Le Coz huomauttaa kirjoituksessaan, että EU maksaa sopimuksesta ennen kaikkea poliittisesti, koska itsevaltainen Kagame ei ota pakolaisia Ruandaan hyvää hyvyyttään.

”Hän luultavasti pyytää Euroopalta diplomaattista palkitsemista, joka pönkittää Ruandan kansainvälistä johtajuutta siirtolais- ja pakolaisasioissa ja sivuuttaa [Ruandan hallinnon] viime aikojenhttps://eeas.europa.eu/delegations/rwanda/62839/eu-annual-report-human-rights-and-democracy-world-2018-rwanda_en ihmisoikeusrikkomuksethttps://www.hrw.org/news/2019/06/27/no-space-criticism-rwanda.”

Viime vuonna EU kaavailihttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005735553.html Pohjois-Afrikan maihin keskuksia, joissa käsiteltäisiin ihmisten turvapaikkahakemukset EU-maihin ilman tarvetta vastaanottaa heitä ensin Euroopassa. Pohjois-Afrikan maat eivät kuitenkaan ole halunneet tällaisia keskuksia.

Ranskalla on ollut Nigerin pääkaupungissa Niameyssa oma toimistonsahttps://www.nytimes.com/2018/02/25/world/africa/france-africa-migrants-asylum-niger.html, jossa ihmiset ovat voineet hakea turvapaikkaa lähtemättä hengenvaaralliselle matkalle halki Saharan ja Välimeren.

Vain pienelle osalle hakijoista on myönnetty turvapaikka. Tämä on välittänyt viestin, että ehkä matkalle kohti Eurooppaa ei kannata lähteäkään, koska perillä uhkaa todennäköisesti palautus.

Toisaalta moni voi ajatella, että vaikka vastaus olisi kieltävä, se on parempi kohdata vasta Euroopassa, jonne saattaa olla mahdollista jäädä luvattomasti.

EU:n Afrikka-suhteet sekä muuttoliike lähtö- ja kauttakulkumaissa ovat tulossahttps://www.hs.fi/paivanlehti/11092019/art-2000006234461.html Suomen komissaariehdokkaan Jutta Urpilaisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=jutta+urpilaisen vastuulle.

Hän ei halunnut kommentoida HS:lle Ruanda-sopimusta tai pakolaisten oloja Libyassa, koska EU-parlamentti ei ole vielä vahvistanut hänen nimitystään.

Juttua korjattu kello 10.37: Ihmisten evakuoinnissa Ruandaan on kyse nimenomaan pakolaisista ja turvapaikanhakijoista, ei siirtolaisista, joilla tarkoitetaan vapaaehtoisesti toiseen maahan muuttaneita.