Ulkomaat

”Anteeksi, äitini on ulkomaalainen”: HS:n kirjeenvaihtajan lapsi muutti Pekingiin ja on jo joutunut rauhoittelemaan paikallisia kiinaksi

Helsingin Sanomat on nyt 130-vuotias. Julkaisemme tilaajille jaetusta juhlajulkaisusta juttuja, joissa lehden tekijät kertovat tarinoita lehden tekemisestä.

Helsingin Sanomat täyttää 130 vuotta, ja juhlan kunniaksi toimitus kertoo työstään juhlalehdessä. Digitilaajat voivat lukea lehden täältä.

HS:n päätoimittaja vertaa toimitusta sinfoniaorkesteriin. Kaius Niemen kirjoituksen voit lukea täältä.

Lapsi oli 2,5-vuotias, kun saimme tietää, että edessä on muutto Kiinaan. Kerroimme hänelle, että äidistä tulee Helsingin Sanomien Pekingin-kirjeenvaihtaja ja isä jatkaa kansainväliseen kauppaan liittyviä töitään.

Mitä minä teen, lapsi kysyi.

Kävimme monta kertaa läpi, mikä Kiina on, mutta koska hän oli vielä pieni, faktat eivät uponneet. Kun menimme Kiasmaan, hän kysyi, että tämäkö se nyt on, se Kiina.

Nyt olemme asuneet Pekingissä kolme vuotta. Vähitellen ymmärrämme, mitä Kiina tarkoittaa. Nykyään ajattelen, että lapselle se kävi lopulta meistä luontevimmin.

Tai ehkä se vain tuntuu siltä näin jälkikäteen.

Alussa hänellä oli vaikeinta. Olimme asuneet Pekingissä puolitoista kuukautta, ja huonekalukontti seilasi vielä merellä.

Uusi koti Pekingin keskustassa oli lähes tyhjä. Siellä kaikui ja olohuone muistutti sählyhallia. Saaste kadotti pilvenpiirtäjät, joiden piti näkyä ikkunasta. Muuttomme aikaan Peking eli pisintä vaarallisen ilmanlaadun saastejaksoa 27 vuoteen.

Tilasimme netistä uuden valkoisen tv-tason. Kun se toimitettiin, huomasimme, että se oli käytetty ja vaaleanpunainen. Televisio ei mahtunut sen päälle.

Heräsin öisin ajattelemaan töitä. Lapsi näki toistuvia painajaisia kanoista ja evoluutiosta, joihin hän oli törmännyt tiedemuseossa. Olimme ajatelleet, että museovierailu olisi kivaa vaihtelua jatkuvaan sopeutumiseen, mutta se taisi olla virhe. Mies nukkui hyvin.

Makasimme kaikki saman peiton alla. Syitä oli kaksi: meillä oli vain yksi sänky, ja koska emme osanneet käyttää ilmalämpöpumpun kiinankielistä kaukosäädintä, asunnossa oli myös kylmä.

Päivisin lapsi mietti ääneen, mitä Perhosille kuuluu. Se oli hänen vanha päiväkotiryhmänsä Helsingissä.

Ystävänpäivänä Perhosilta tuli video. Kolmevuotias katsoi sen ja alkoi itkeä hiljaa. Hän oli kolme päivää alla päin. En ollut aiemmin tajunnut, kuinka tärkeitä päiväkotikaverit hänelle olivat.

Miksi me muutettiinkaan tänne, lapsi kysyi monena iltana mutta kieltäytyi puhumasta Perhosista eikä halunnut katsoa videota enää uudelleen. Hän meni omaan huoneeseensa, sammutti valot, sulki oven ja puheli itsekseen: toivottavasti en pelkää pimeää.

Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen hänellä oli ehdotus.

”Äiti, kiinalaiset voivat jatkaa asumista Kiinassa ja me suomalaiset voimme asua Suomessa! Mitäs sanot?”


Kiina on maailman runsasväkisin maa. Kiinalaisia on melkein 1,4 miljardia. Ulkomaalaisia Kiinassa asuu yhä vähän: paikallisen sanomalehden mukaan noin 900 000.

Vaikka nykyään Kiinan suurissa kaupungeissa näkee vierasmaalaisia jo aika usein, silti monet ilahtuvat kohdatessaan oikean ulkomaalaisen. Osa kuvaa salaa, osa kysyy luvan.

Puistossa vanhemmat sysivät jälkikasvuaan kohti meitä ja käskevät esittelemään englannin kielen taitoja.

Ensimmäisenä keväänä leikkipaikoilla lapsi lähestyi itsensä kokoisia kiinalaisia ja kysyi suomeksi, että otetaanko kädestä. Kun toinen ei vastannut, hän kysyi saman itse keksimällään kielellä.

Se on kiinaa, hän väitti hermostuneena.

Melkein kaikki olettavat automaattisesti, että koska olemme ulkomaalaisia, olemme amerikkalaisia. Kun lapsi aloitti päiväkodin, opettaja antoi palautetta, ettei lapsi suostu puhumaan sanaakaan englantia.

Kerroimme, ettei hän osaa englantia. Olemme suomalaisia.

Vanhempaintapaamisessa puoli vuotta myöhemmin sama keskustelu toistui.

Lapsi käy päiväkotia, joka on kansainvälinen, ainakin teoriassa. Hän on luokkansa ainoa ei-kiinalainen. Virallisesti opetus on puoliksi kiinaksi ja puoliksi englanniksi, mutta suhde on arjessa pikemminkin 90–10 kiinan hyväksi.

Päiväkodin joukkopaineen voima on ihmeellinen. Ensin lapsi oppi noin seitsemässä kuukaudessa puhumaan sujuvaa mandariinikiinaa, sitten hän alkoi oppia englantia.

Hän alkoi myös hävetä rallikiinaa puhuvia vanhempiaan.


Olimme tulossa rikšamopon kyydillä kotiin ostoksilta, kun kuljettaja ymmärsi kiinaksi kertomani osoitteen väärin ja vei meitä aivan toiseen suuntaan kuin piti.

Lapsi puuttui peliin. Hän kertoi oikean osoitteen ja alkoi jutella raivoavalle kuskille, joka sitten leppyikin nopeasti.

”Anteeksi, äitini on ulkomaalainen. Hän ei puhu kiinaa kovin hyvin”, lapsi pahoitteli vahvalla Pekingin murteella.

Kiinassa kaikki ovet tuntuvat aukeavan pienelle länsimaiselle tytölle, joka puhuu sujuvaa mandariinia. Ihmiset kommentoivat kauniiksi kadulla ja sanovat, että hän näyttää Barbielta.

Suomalaisen vanhemman korvaan se ei kuulosta kehulta. Kiinassa tyttöjä kasvatetaan tytöiksi ja poikia pojiksi. Ulkonäköpaineet tulevat tutuksi jo pienille – kai ne opitaan kotoa. Pitää olla hoikka ja kauniisti puettu.

Lapsi oli juuri täyttänyt neljä, kun hän aamulla katseli itseään peilistä ja totesi, että pitää vaihtaa vaatteet: kaula näyttää tässä mekossa liian lyhyeltä.

Päiväkodissa hänet laitettiin meiltä kysymättä koe-esiintymiseen kansallisen tv-kanavan tanssiohjelmaa varten. Hänet valittiin, mutta me sanoimme ei.


Päiväkotivanhemman elämä on ollut kirjeenvaihtajankin näkökulmasta kiinnostavaa. Se tarjoaa sosiaalisen kurkistuksen maailmaan, jossa kukaan ei kohtele minua toimittajana vaan äitinä muiden joukossa.

Uutisavustajani sanoi minulle Kiinan-aikani alussa, että keneenkään ei kannata luottaa. Pidin sitä vitsinä, mutta ei se ollut. Kiinassa luottamuspula on rakenteellista ja se näkyy päivä­kodissakin.

Lukukausimaksut ovat noin 17 000 euroa vuodessa, ja sillä rahalla vanhemmat odottavat saavansa ensiluokkaista palvelua sekä itselleen että lapselle. Kun lapsi aloitti päivähoidon, saimme ensimmäisen viikon aikana satoja kuvia, joiden tarkoitus oli osoittaa, että päiväkodin toiminta on läpinäkyvää.

Koulukavereiden vanhemmat vaativat tarkat selvitykset kaikesta. Kun lapset menivät pizzakouluun, yksi äiti halusi tietää raaka-aineiden alkuperän. Eläintarharetken jälkeen toinen kysyi, milloin järjestetään korvaavat oppitunnit niiden tilalle, jotka retken takia jäivät väliin.

Viisivuotiaiden päivät ovat kahdeksantuntisia. He opiskelevat englantia, kiinaa, matematiikkaa ja taideaineita. Läksyjä on illasta ­riippuen puolesta tunnista tuntiin. Meidän mielestämme jo se on paljon, mutta muut kysyvät lisätehtäviä.

Sekä Suomessa että Kiinassa vanhemmat haluavat parasta lapsilleen. Joskus meillä vain on eri käsitys siitä, millaista on viisivuotiaan hyvä elämä.


Kun muutimme Kiinaan, ajattelin, että ilmansaasteet, ruokaturvallisuus ja liikenne olisivat asioita, jotka ahdistavat eniten.

Niihin tottui kuitenkin nopeasti. Raahasimme turvaistuimen Suomesta Kiinaan vain havaitaksemme, että taksien takapenkeillä on harvoin edes turvavöitä.

Ne asiat, jotka täällä todellisuudessa ovat mietityttäneet, ovat paljon hienosyisempiä ja vai­keammin selitettäviä. Olemme maahanmuuttajaperhe, jolle kommunikointi esimerkiksi päiväkodin opettajien kanssa on vaikeaa, vaikka puhummekin jonkin verran kiinaa.

On niin paljon kulttuurisidonnaisia tilanteita, tapoja ja asioita, jotka vain pitäisi tietää. On kieltämättä rasittavaa olla aina se, joka ei tajua. Olemme yrittäneet sopeutua ja matkia muita. Joskus se vain pahentaa asioita.

Opettajan päivä on Kiinassa tärkeä juttu. Veimme kaikille lahjaksi valkoiseen kääreeseen pakatun kirjan, joka sisälsi kiinaksi käännettyä suomalaista sarkastista huumoria.

Jälkikäteen saimme kuulla, että Kiinassa kirja on vähän huono lahja ja valkoinen väri symboloi kuolemaa. Sarkasmiakaan ei täällä oikein ymmärretä.

Ilmankos kukaan ei kiittänyt.


Kiinasta tulee kerrottua usein hassuja tai outoja juttuja. On vaikea sanoittaa sitä kaikkea hyvää, mitä Pekingissä vietetty aika on elämäämme tuonut.

Kiina on täynnä epäkohtia, huolestuttavia kehityssuuntia ja ihmisoikeusrikkomuksia, mutta on paljon muutakin.

Pekingin kujat ja ruoka, usvaiset vuoret ja alkukesien hedelmäpuut. Roskienkerääjänaisen vilkutus, luotijunat ja muutoksen nopeus.

Olen miettinyt, kuinka kauan kestää, että epänormaali muuttuu normaaliksi. Tällä hetkellä vastaukseni on, että alle vuodessa. En enää aikoihin ole kiinnittänyt huomiota valvontakameroihin ja jatkuviin turvatarkastuksiin, mutta kylään tulevat suomalaiset huomaavat ne ensimmäisenä.

Siksikin on hyvä, että kirjeenvaihtajat vaihtuvat tasaisin väliajoin.

Me olemme täällä elokuuhun 2020, sitten on Hesarin seitsemännen Kiinan-kirjeenvaihtajan, Mari Mannisen, vuoro.

Kiinassa asuminen tuo syvyyttä journalismiin. Ystävä sanoi sen hienosti: ei Kiina omasta mielestään ole vinossa – ja täällä ymmärtää vähän paremmin, miten Kiina itsensä näkee.

Ymmärtäminen ei tarkoita, että hyväksyisi.

Perheelle Kiinan-aika on ollut hyvää aikaa.

Ajelemme sähkömopolla, jonka päällä istumme kaikki kolme. Sekavan liikenteen seassa sujahdamme sieltä, mistä mahtuu.

Pekingin sääntöjen mukaan sähkömopolla saisi ajaa enintään 15 kilometrin tuntivauhtia, mutta sen verran olemme kiinalaistuneet, että sääntö lähinnä naurattaa.

Kirjeenvaihtajan työ vie usein uusiin paikkoihin. Se on toimittajan työtä perinteisimmillään: saa mennä ja nähdä itse, kuunnella ihmisiä ja kysyä suoraan.

En tee työtäni yksin. Paikallinen kollegani auttaa kaikessa. Hän kääntää ja hoitaa byrokratian. En tulisi toimeen ilman.

Hyvä valokuvaajakin on korvaamaton. Pitää paitsi kertoa myös näyttää.

Vaikka Kiinassa ei ole sananvapautta ja kansainvälisten journalistien työtä rajoitetaan monin tavoin, tavalliset ihmiset ovat usein sydämellisiä. Kun menemme maaseudulle ja kyliin, poikkeuksetta joku haluaa tarjota aterian tai kutsuu istahtamaan hetkeksi.

Kiinalaisista noin 40 prosenttia asuu yhä maalla. Heistä 20 prosentilla ei vielä ole puhdasta juomavettä.

Samaan aikaan Kiina on myös miljonäärien maa. Prosentti kansasta hallinnoi kolmasosaa vauraudesta. Tuloerot ovat valtavia.

Vuonna 2018 kiinalaisella kotitaloudella oli käytettävissä keskimäärin 4 976 euron vuosi­tulot.

Ihmiset puhuvat välillä hätkähdyttävänkin avoimesti. Syövästä, kuolemasta ja kadonneista lapsistaan, toiveista, ilosta ja palkoistaan.

Kirjoitan arkihavaintoja Kiinasta Facebookissa HS Peking -toimittajasivulleni. Joskus mietin, että toivottavasti kukaan ei kuvittele elämän Kiinassa olevan sellaista kuin kerron.

Kun pelkästään Peking on puolen Belgian kokoinen, Kiinasta on vaikea kertoa napakoin päälausein. Kulman takana on aina toinen todellisuus, joka on yhtä totta.

HS kirjoittaa siitä näkyviin pienen naarmun, paikallislehti toisen.

Pikku-uutiset ovat täälläkin suosikkejani:



Rattijuopumuksesta kärähtänyt herra Wu ylisti alkoholin iloja poliisille.

 

Kun rouva Lin auto syttyi tuleen, hän soitti poliisille – ”Kelle muullekaan?”



Isä lukitsi 2-vuotiaan takakonttiin ja puolustautui: ”Hän tarvitsi rangaistusta ja oli siellä alle minuutin”



Rouva Wang käytti yli satojatuhansia terveystuotteisiin – aviomies yritti myrkyttää.



Lähestymme rajapyykkiä, jonka jälkeen lapsi on asunut kauemmin Kiinassa kuin Suomessa. Silti suomalaisuus on vahvaa niin hänessä kuin muussakin perheessä.

Tulimme kerran pyörällä kotiin päiväkodista, kun lapsi huokaisi, että me kasvatamme häntä todella eri tavalla kuin kiinalaiset.

Sanoiko opettaja niin? ”Joo.”

Se on ihan totta ja harkittua. Opetamme, että pitää itse ajatella, onko annetuissa ohjeissa järkeä. Typeriä sääntöjä saa kyseenalaistaa.

Että viisivuotiaskin saa itkeä. Esikoulussa, jota lapsi käy, pitää mennä käytävään, jos itkettää.

Paikallisten ystävien mielestä meillä on outoja tapoja, koska ajattelemme, että sateellakin voi mennä ulos leikkimään, että läksyjä voi olla liikaa, että märällä tukalla voi mennä nukkumaan. Kodinhoitajan mielestä minun pitäisi käyttää useammin meikkiä ja tiukempia mekkoja.

Jos lapsen kautta äidille on avautunut uusi tapa katsoa Kiinaa, sama on tapahtunut toisin päin: lapsi on saanut tutustua maailmanpolitiikkaan ja aikuisten työelämään. Vaikka yritän välttää sitä, työt seuraavat usein kotiin ainakin puheissa.

Lapsi oli kolme, kun hän leikki Pohjois-Ko­reaa. Boom boom, hän huusi.

”Pohjois-Kosto iskee Jalikkalaan!”

”Äiti, onko pitkän matkan ohjuksessa kuskia?”

Jossakin vaiheessa olin lapseni luokan ainoa työssä käyvä äiti.

”Ollaanko me köyhiä, kun sun pitää käydä töissä?”

Ei, käyn töissä, koska useimmiten pidän siitä.

 

Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Marin vai Lindtman? Tutkijan mukaan pääministerivalinnassa on kyse siitä, keiden äänistä Sdp aikoo jatkossa kilpailla

    2. 2

      Linda-Maria Roine eli räppäri Mercedes Bentso kertoo HS:lle: ”Olin Veijo Baltzarin uhri”

      Tilaajille
    3. 3

      Victorian putoukset ovat kuivuneet noroiksi: video ja vaihtokuvat näyttävät maailman­perintö­kohteen rajun muutoksen

    4. 4

      Maria Ohisalo saa uhkauksia muttei ole koskaan pelännyt Helsingin kaduilla – Sisä­ministeri palaa lapsuutensa lähiöön ja kertoo, miksi haluaa puhua hankalasta lapsuudestaan

      Tilaajille
    5. 5

      Rinteen lähtö on parasta, mitä Sdp:lle on tapahtunut toukokuun 2014 jälkeen

    6. 6

      Kaksi alkuperäiskansaan kuuluvaa miestä ammuttiin keskellä tietä Brasiliassa

    7. 7

      1990-luvulla suomalais­toimittaja eli vuosia vapaamielisessä Hong­kongissa, nyt Anu Nousiainen palasi katsomaan, kuinka kommunistinen Kiina yrittää tukahduttaa elävän suur­kaupungin

      Tilaajille
    8. 8

      Timo Seppälä käräytti doping­valvojan urallaan 315 suomalais­urheilijaa ennen kuin hän löi päänsä kiveen ja halvaantui – viimeisessä haastattelussa hän jättää doping­testamenttinsa

      Tilaajille
    9. 9

      Pakinoitsija Kuukautinen kuunteli miespuolisten synnyttäjien kokemuksia: ”Kätilö totesi, että täällähän on isännällä kohdunsuu 9 cm auki!”

    10. 10

      Satojen huippu-urheilijoiden lapsuutta tutkittiin – löytyi vastaus Suomenkin urheilupiirejä pitkään jakaneeseen riitaan

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      1990-luvulla suomalais­toimittaja eli vuosia vapaamielisessä Hong­kongissa, nyt Anu Nousiainen palasi katsomaan, kuinka kommunistinen Kiina yrittää tukahduttaa elävän suur­kaupungin

      Tilaajille
    2. 2

      Timo Seppälä käräytti doping­valvojan urallaan 315 suomalais­urheilijaa ennen kuin hän löi päänsä kiveen ja halvaantui – viimeisessä haastattelussa hän jättää doping­testamenttinsa

      Tilaajille
    3. 3

      HS:n esiraati valitsi Linnan juhlien puvuista kymmenen säväyttävintä, äänestä kuvien perusteella suosikkiasi

    4. 4

      Victorian putoukset ovat kuivuneet noroiksi: video ja vaihtokuvat näyttävät maailman­perintö­kohteen rajun muutoksen

    5. 5

      Maria Ohisalo saa uhkauksia muttei ole koskaan pelännyt Helsingin kaduilla – Sisä­ministeri palaa lapsuutensa lähiöön ja kertoo, miksi haluaa puhua hankalasta lapsuudestaan

      Tilaajille
    6. 6

      Väri-ilottelua ja modernia glamouria: 35 kuvan kooste Linnan juhlien puvuista

    7. 7

      Satojen huippu-urheilijoiden lapsuutta tutkittiin – löytyi vastaus Suomenkin urheilupiirejä pitkään jakaneeseen riitaan

      Tilaajille
    8. 8

      Linda-Maria Roine eli räppäri Mercedes Bentso kertoo HS:lle: ”Olin Veijo Baltzarin uhri”

      Tilaajille
    9. 9

      Seksivalistus selittää Yhdysvaltain oudot neitsyystestit

    10. 10

      Puolustusvoimat valmistautuu aloittamaan suojelukoulutuksen oikeilla taistelukaasuilla: ”Sariinilla on ihmiseen hirvittävät vaikutukset”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Iltalehden julkaisemien viestien mukaan keskustassa suunniteltiin Rinteen kaatamista jo perjantaina – lue HS:n seuranta politiikan dramaattisesta tiistaista

    2. 2

      Vastahyökkäykseen käynyt Rinne ei aio erota – HS:n tiedot: Rinteen esiintyminen vähensi keskustan luottamusta pää­ministeriin entisestään

    3. 3

      Anopin lause kiteytti sen, mikä pitää parit yhdessä – Tärkeä palanen voi puuttua, vaikka suhteessa riittäisi luottamusta ja hyvää tahtoa

    4. 4

      Espoon keskuksessa on kaksio, jonne on muuttanut koko Suomen aikoinaan tuntema ufo-mies Juhan af Grann

      Tilaajille
    5. 5

      Kimi Räikkönen erottui muista F1-kuskeista ryhmäkuvassa, sosiaalinen media ihastui

    6. 6

      Pertti Jarla piirsi Fingerporin Espoosta: Hoksaatko tämän nokkelan sanaleikin?

    7. 7

      Tässä on ensimmäinen Vantaa-aiheinen Fingerpori: Jälki on taattua Pertti Jarlaa

    8. 8

      Helsinki on nyt silkkaa Fingerporia: Mikä saa ihmisen muuttamaan pois Myllypurosta?

    9. 9

      Konsulipäällikkö Pasi Tuominen arvostelee HS:n haastattelussa ankarasti ulkoministeri Haavistoa: syyttää pelolla johtamisesta ja lainvastaisesta päätöksestä

    10. 10

      Merin on saatava olla huomion keskipiste, koska silloin hän tuntee olevansa olemassa – Tällaista on huomiohakuisen ihmisen arki

      Tilaajille
    11. Näytä lisää