Ulkomaat

Ilmastonmuutoksen torjuntaa hidastaa juridinen ongelma, jota ratkotaan nyt Madridissa – Suomella keskeinen rooli neuvotteluissa

Suomen neuvottelijat vetävät muita pidempää päivää, sillä Suomi on nyt vastuussa myös EU:n yhteisistä kannoista.

Pariisin ilmastosopimus on neuvoteltu ja olemassa. Mitä ihmettä siis tehdään maanantaina alkavassa YK:n ilmastokokouksessa Madridissa Espanjassa, kun uutta ilmastosopimusta ei tarvitse yötä myöten neuvotella?

Puhutaan ainakin hiilen hinnoittelusta ja markkinamekanismeista.

Asia voi olla helpompi hahmottaa esimerkin kautta. Ajatellaan vaikkapa yksittäistä kehittyvää maata Etelä-Amerikassa. Sillä olisi haluja vähentää ilmastopäästöjään liikenteestä, mutta ei oikein ideaa tai osaamista, miten se onnistuisi. Kehittynyt Pohjoismaa taas osaisi homman ja voisi auttaa. Kun päästöt yhdessä saataisiin vähenemään, molemmat maat voisivat ottaa osan päästövähennyksistä nimiinsä ja kertoa ilolla niistä seuraavissa ilmastoraporteissaan.

Kuulostaa tietysti tosi hyvältä kaikkien kannalta.

Mutta käytännössä tällainen päästövähennyksien jakaminen on lopulta ongelmien suo ja täynnä juridiikkaa.

Mitä jos päästöt olisivat vähentyneet joka tapauksessa ihan yhtä paljon ilman Pohjoismaan apua? Saako vauras maa siinä ansiotonta hyötyä?

Antaako Pohjoismaa nyt oman terästehtaansa tupruttaa hiilidioksidia entiseen malliin, kun omiin päästövähennyksiin saadaan luettua vähentyneitä liikennepäästöjä Etelä-Amerikassa? Mitä jos molemmat maat ilmoittavat koko päästövähennyspotin nimiinsä?

Tai entä jos hanke on myyty lentoyhtiön päästökompensaatiojärjestelmään ja silti laskettu myös maan omiksi päästövähennyksiksi? Tulevatko vähennetyt päästöt sitten laskettua kahteen kertaan? Entä jos päästövähennykset olisi saatu aikaan biopolttoaineella, jonka raaka-aineen tieltä olisi kaadettu arvokasta sademetsää?

Kaikesta tästä on kyse, kun ilmastopäästöjen kansainvälisille markkinoille yritetään neuvotella sääntöjä.

Pariisin sopimuksessa on artikla numero 6, joka käsittelee kansainvälistä yhteistyötä. Artiklan mukaan osapuolet voivat tehdä keskenään yhteistyötä ja näin päästä omiin kansallisiin ilmastositoumuksiinsa.

Käytännön sovellusohjeista vain ei ehditty päästä Pariisissa sopuun. Eikä kyllä viime vuonna Puolan Katowicessakaan, jossa ne piti saada valmiiksi.

Siksi asia on taas ilmastokokouksen pöydillä Madridissa. Jälleen kerran markkinamekanismeille yritetään luoda yhteisiä sääntöjä.

Mutta mitä niillä markkinamekanismeilla käytännössä voitaisiin saada aikaan? Vaikkapa tällaista:

Perussa jätteet tuottavat jopa kuusi prosenttia maan ilmastopäästöistä – ja osuus on vain kasvussa. Valtavasti jätettä päätyy kaatopaikoille, missä se mätänee ja aiheuttaa isoja metaanipäästöjä. Metaani on hiilidioksidiakin voimakkaampi kasvihuonekaasu.

Ongelman taustalla on olematon lajittelu ja kierrätysaste. Esimerkiksi Suomessa biojätteet otetaan erilleen, pullot voidaan käyttää jopa uudelleen, jätteistä saadaan vaikkapa paperin ja kartongin raaka-ainetta tai vähintään roskat voidaan polttaa energiaksi asuntojen lämmittämiseen. Perussa roskat mätetään suurissa määrin laillisille tai laittomille kaatopaikoille. Yli puolet jätteestä on biojätettä, jonka mätäneminen aiheuttaa isot metaanipäästöt.

Pohjoismaat ovat jo auttaneet Perua esimerkiksi mittaamaan kaatopaikkojen päästöjä sekä muuttamaan jätelainsäädäntönsä kiertotalouden mahdollistavaksi.

Ehkä Suomi voisi auttaa Perua enemmänkin? Yhteistyön hedelmät voitaisiin jakaa vaikka näin: Peru saisi pitää ne päästövähennykset, jotka syntyisivät kaatopaikkojen metaanin talteenotosta ja soihdutuksesta. Suomi taas saisi ne päästövähennykset, jotka saataisiin, jos tuo metaani hyödynnettäisiinkin vielä biokaasuksi vaikkapa kaasuautojen tankkeihin.

Tai jos Suomi auttaisi Perua biojätteen keräysasteen nostamisessa, jolloin metaania muodostuisi kaatopaikoilla vähemmän, Suomi voisi laskea Perun itselleen asettaman keräysastetavoitteen ylittävät päästövähennykset itselleen.


Tämäntapainen päästöhyötyjen jako on vasta suunnitelma paperilla, jonka on teettänyt Pohjoismainen ympäristörahoitusyhtiö Nefco.

Pohjoismaat ovat tukeneet ilmastopäästöjen laskentaa myös Vietnamin sementtituotannossa. Maa on maailman suurimpien sementin valmistajien ja kuluttajien joukossa. Sementin valmistaminen aiheuttaa isot ilmastopäästöt. Apua tarvitaan jo ihan päästötietojen keräämisessä, sillä paikalliset yritykset eivät ole kovin halukkaita antamaan tietojaan.

Mikään ei tietenkään estä Suomea ryntäämästä Perun kaatopaikoille tai Vietnamin sementtitehtaille vaikka heti. Mutta jos työstä haluaisi saada omiin nimiinsä kansainvälisesti hyväksyttyjä päästövähennyksiä, pitäisi monesta asiasta saada sovittua ensin.

Ensinnäkin päästöt pitää saada tarkasti ja luotettavasti mitattua, jotta tiedetään, vähenevätkö ne todella. Kaksoislaskennan estäminen on suuri ongelma – pitkälti siihen edelliset neuvottelut Puolassa tyssäsivät. Etenkin Brasilia on esittänyt mallia, jossa samat päästövähennykset tulisi laskettua sekä kohdemaan että auttajamaan hyväksi. Tarkoitus ei myöskään ole vapauttaa auttajamaata päästämään surutta omalla maaperällään, jos se tekee päästövähennyksiä toisaalta.

Jotta Madridissa maanantaina alkavan ilmastokokouksen seuraaminen olisi helpompaa, HS vastaa kysymyksiin markkinamekanismista ja myös muista kokouksen käsittelemistä asioista.

Tarkoittaako markkinamekanismi sitä, että Suomi voi tehdä halpoja päästövähennyksiä kehitysmaissa?

Ei enää. Aiemmassa Kioton ilmastosopimuksessa oli sovittu, että päästöjä vähentävät vauraat maat, mutta köyhemmiltä mailta ei vaadittu ilmastositoumuksia. Tällöin vauraat maat saattoivat tehdä osan lupaamistaan päästövähennyksistä kehittyvissä maissa, joissa samojen hiilidioksiditonnien vähentäminen tuli usein halvemmaksi kuin kotimaassa.

Nyt kuitenkin kaikki Pariisin sopimuksen maat, rikkaat ja köyhät, ovat sitoutuneet vähentämään päästöjään. Enää ei siis ole mitään kehitysmaiden reserviä, josta voisi käydä shoppailemassa halpoja päästövähennyksiä.

Mihin kohteisiin maiden yhteistyö sopii?

Tämä on vaikea kysymys juuri sen takia, että jos jossain on saatavissa helposti ja halvalla päästövähennyksiä, maat haluavat käyttää ne itse omien Pariisin sitoumustensa täyttämiseen. Jatkossa kyse on päästövähennysten suoran ostamisen sijaan enemmän yhteistyöstä, jossa vaikeita päästöjä pähkitään ja vähennetään yhdessä, ja sitten vähennetyt päästöt lasketaan jollain prosenttiosuudella molempien yhteistyömaiden hyväksi.

Yhteistyöstä voi olla hyötyä silloin, jos kohdemaa tarvitsee jonkinlaista apua: esimerkiksi osaamista, jota omasta maasta ei löydy. Siksi kohteet voivat olla niitä, joissa päästöjä on vaikeampi vähentää: vaikkapa sementin valmistus, liikennepäästöt, jätehuolto. Myös energiatehokkuuden parantamisessa on paljon päästövähennysmahdollisuuksia.

Mitkä maat ovat kiinnostuneita?

Halukkaita ja sopivia kohdemaita, joissa päästöjä voisi vähentää yhteistyössä, on etenkin Etelä-Amerikassa, mutta myös Aasiassa. Eniten erilaisia pilotteja on suunniteltu Kolumbiaan. Maissa pitää olla riittävästi päästövähennystarvetta, mutta samalla niiden pitää olla sen verran kehittyneitä, että esimerkiksi päästölaskelmiin voidaan luottaa.

Halukkaita auttajamaita tai ”ostajamaita” ovat esimerkiksi Sveitsi, Norja, Japani ja Uusi-Seelanti. Myöhemmin myös Ruotsi ja Suomi voivat olla kiinnostuneita, mutta toistaiseksi EU:n ilmastositoumus vuodelle 2030 pitää toteuttaa EU:n rajojen sisällä. Tosin tämä sitoumus päivitetään ensi vuonna.

Eikös yhteistyötä jo tehdä, ja päästökauppakin on olemassa? Mihin artiklaa 6 siis tarvitaan?

Yhteistyötä tehdään jo, se on totta. Artikla 6 tuo uutena sen, että toisessa maassa tai toisen maan avulla saavutetut päästövähennykset voidaan laskea mukaan maan omiin Pariisin sopimuksen mukaisiin päästösitoumuksiin.

Eli artikla 6 sääntelee, miten päästövähennysten kansainväliset siirrot otetaan huomioon, kun arvioidaan Pariisin sopimuksen velvoitteiden täyttymistä.

Miten lentoliikenne liittyy markkinamekanismeihin?

Lentoala on keskinäisesti sopinut, että vaikka lentoliikenne jatkaa roimaa kasvuaan, alan päästöt eivät enää kasva vuoden 2020 jälkeen. Tai käytännössä päästöt kyllä kasvavat, mutta lentoyhtiöt hyvittävät ne.

Lupaus ei ole osa Pariisin sopimusta, vaan osa lentoliikenteen omaa hiilineutraalin kasvun sopimusta. Sen nimi on Corsia (Carbon Offsetting and Reduction Scheme for International Aviation).

Tämä kiinnostaa Pariisin sopimuksen markkinamekanismien kannalta siksi, että tulevina vuosina lentoyhtiöt tarvitsevat valtavat määrät päästövähennyshankkeita, joilla hyvittää omat päästönsä. Vaarana on, että lentoyhtiöille myydään hankkeita, jotka sitten lasketaan myös osaksi kyseisen maan ilmastositoumuksia – eli kahteen kertaan. Siksi laskusäännöt pitää sopia yhdessä.

Lentoala joutuu ostamaan hyvityksiä kahden gigatonnin päästöjen edestä vuoteen 2035 mennessä. Määrä vastaa Suomen noin 35 vuoden kasvihuonekaasupäästöjä.

Mitä kaikkea Pariisin sopimuksen artikla 6 koskee?

Artikla 6 koskee edellä kuvailtuja markkinamekanismeja, mutta myös laajemmin hiilidioksidipäästöjen hinnoittelun edistämistä maailmanlaajuisesti.

Artikla sisältää myös paikallisten ja alueellisten päästökauppajärjestelmien linkittämisen toisiinsa. Esimerkiksi EU:ssa voimalaitosten ja teollisuuslaitosten sekä lentoyhtiöiden pitää hankkia omia hiilidioksidipäästöjään vastaava määrä päästöoikeuksia. Jos omia päästöoikeuksia jää käyttämättä, niitä voi myös myydä markkinoilla muille tarvitsijoille.

Erilaisia päästökauppajärjestelmiä on myös esimerkiksi osissa Kiinaa ja Kanadaa, Kaliforniassa ja Uudessa-Seelannissa. Näitä eri päästökauppajärjestelmiä voi yhdistää toisiinsa, jolloin niistä tulee laajempia ja päästövähennyksiä voisi ostaa ja myydä isommilla alueilla.

Mitä hiilen hinnoittelu tarkoittaa?

Yksinkertaisesti sitä, että jos päästää ilmakehään hiilidioksidia, siitä pitää maksaa. Nyt yhtenä isona ilmastonmuutoksen taustasyynä pidetään sitä, että ilmakehää saa vapaasti tärvellä ilman, että siitä seuraa päästäjälle mitään. Jos hiilen vapauttamisesta joutuisi maksamaan, olisi paremmat kannusteet myös siirtyä vähemmän hiiltä päästäviin teknologioihin ja raaka-aineisiin.

Hiilelle voi laittaa hinnan karkeasti kahdella tavalla: perimällä hiiliveroa tai laittamalla hiilimaksun.

Molempia keinoja käytetään jo nyt. Esimerkiksi EU:n päästökauppa on yritys laittaa hiilidioksidille maksu päästökaton avulla. Suomessa polttoöljystä, kivihiilestä ja maakaasusta peritään hiilidioksidiveroa. Myös liikenteen biopolttoaineiden litrakohtainen vero on halvempi kuin fossiilisten polttoaineiden.

Kuitenkin suurin osa hiilidioksidista poltetaan ilmaan ilman minkäänlaisia maksuja. Olemassa olevaakin hinnoittelua on arvosteltu liian suppeaksi ja hintoja pieniksi. Esimerkiksi EU:n päästökaupassa päästöoikeuksia jaetaan yrityksille myös ilmaiseksi.

Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen yksi pidemmän aikavälin tavoite onkin edistää maailmanlaajuista hiilen hinnoittelua.

 

Mistä artiklan 6 käyttämisessä pitäisi käytännössä sopia?

Yksi tärkeimmistä asioista on varmistaa, ettei samoja päästövähennyksiä lasketa kahteen kertaa eri paikoissa. Se taas vaatii vankat säännöt siitä, miten päästövähennyksiä lasketaan.

Toinen iso kysymys on ennen vuotta 2021 tapahtuneiden päästövähennysten kohtalo. Osa maista – myös Suomi – on ostanut ja myynyt päästövähennyksiä Kioton sopimuksen säännöillä, ja niillä on näitä vähennyksiä yhä tilillään. Maat haluaisivat nyt käyttää ne joko omiin Pariisin sopimuksen sitoumuksiinsa tai myydä niitä muille. Sallitaanko tämä? Jos vanhat päästövähennykset hyväksytään uusiin tavoitteisiin, riskinä on, että maat tekevät nyt ja jatkossa vähemmän.

Milloin Pariisin sopimus tulee voimaan?

Pariisin sopimus on jo voimassa, mutta se kattaa ajan vuodesta 2020 eteenpäin. Eli sopimusta aletaan soveltaa ensi vuonna.

Mikä on tämä Madridin ilmastokokous?

YK:n ilmastosopimuksen ylin päättävä elin on ”osapuolten konferenssi” eli COP (tulee englannin sanoista Conference of the Parties).

Ensimmäinen istunto – eli tietysti COP 1 pidettiin Berliinissä vuonna 1995. Koska kokouksia on siitä asti pidetty vuosittain, viime vuonna Puolassa kokoontui COP24, ja nyt Madridissa kokoontuu COP25. COP-kokoukset ovat tärkeimpiä ja seuratuimpia ilmastokokouksia.

Tämän vuoden kokous oli tarkoitus pitää alunperin Brasiliassa, mutta Brasilia kieltäytyi isännöimästä kokousta. Chile otti seuraavaksi kokouksen isännöitäväkseen. Tämän syksyn mellakoinnin takia Chile kuitenkin perui kokouksen pitämisen Santiagossa.

Siksi kokous siirrettiin Madridiin Espanjaan. Chile toimii silti yhä kokouksen isäntänä eli johtaa puhetta eri kokouksissa.

Mitä on asialistalla?

Juuri markkinamekanismit ja hiilidioksidipäästöjen maailmanlaajuisen hinnoittelun edistäminen ovat isoimpia neuvoteltavia asioita.

Puhetta johtava Chile haluaa myös nostaa maiden kunnianhimoa ilmastositoumusten suhteen ja kirittää maita ilmoittamaan entistä tiukemmista ilmastotavoitteista. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres vaati samaa syyskuussa ilmastotapaamisessa New Yorkissa.

Keskinäinen paineen luominen on siis myös osan osallistujista tavoite – samaan aikaan, kun osa maista haluaa pikemminkin korostaa poliittista realismia eli maltillisempaa etenemistä.

Asialistalla on myös ilmastonmuutoksen vaikutuksesta aiheutuvia menetyksiä ja vahinkoja käsittelevän Varsovan kansainvälisen mekanismin toinen arviointi.

Myös tänä vuonna ilmestynyttä kahta IPCC-raporttia (maankäyttö sekä meret ja jäätiköt) käsitellään. Etenkin kokouksen isännät Chile ja Espanja haluavat varmasti pitää merien tilannetta esillä.

Miten EU-puheenjohtajuus vaikuttaa Suomen rooliin?

Myös Suomen rooli on tällä kertaa erityinen, sillä Suomi on EU:n puheenjohtajamaa. Pääneuvottelija Outi Honkatukian mukaan se tarkoittaa käytännössä sitä, että suomalaiset tekevät pidempää päivää kuin muut.

Ennen kokouspäivän alkua Suomi esimerkiksi pitää EU:n keskinäisen koordinaatiokokouksen, jossa käydään läpi päivän pelitilanne. Suomi myös sovittelee eri EU-maiden kantoja yhteen ja vie näitä kantoja sitten kokouspöydissä eteenpäin. Aika usein, jos EU puhuu kokouksessa, puheenvuoron pitää suomalainen virkamies tai ministeri.

Keitä kokoukseen tulee?

Edustajia on lähes 200 maasta. Ilmastoministerien lisäksi paikalle on kutsuttu myös valtiovarainministereitä juuri markkina- ja hiilenhinnoittelupainotuksen takia. YK:sta on mukana pääsihteeri Antonio Guterres. EU:sta on kovan tason edustus eli komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Eurooppa-neuvoston puhteenjohtaja Charles Michel. Vaikka Yhdysvaltain hallinnosta ei tule kovan tason edustajaa, tulee paikalle kuitenkin esimerkiksi edustajainhuoneen puheenjohtaja Nancy Pelosi. Lisäksi tulee yritysten ja ympäristöjärjestöjen ja alkuperäiskansojen edustajia sekä nuorisoliikkeiden väkeä mukaan lukien Greta Thunberg, varmaan myös joitakin näyttelijöitä tai julkkiksia.

Missä on seuraava iso ilmastokokous?

Seuraava YK:n ilmastokokous (COP26) on joulukuussa 2020 Britanniassa. Kokouskaupunki on Glasgow Skotlannissa. Siellä maiden olisi tarkoitus esittää uudet, aiempaa kunnianhimoisemmat ilmastositoumuksensa tai vähintään päivittää nykyisiä suunnitelmiaan. Kokous onkin jo ristitty ”Kunnianhimokokoukseksi”.

Kokouspaikka ja Britannian isännöinti ei ole helpoimmasta päästä: maassa pidetään ennenaikaiset vaalit nyt joulukuussa, ja maa on mahdollisesti eroamassa EU:sta.

 

Juttua varten on haastateltu tarkastaja Hanna-Mari Ahosta ulkoministeriöstä, hallitussihteeri Karoliina Anttosta ympäristöministeriöstä sekä kansainvälisten ilmastoasioiden pääneuvottelijaa Outi Honkatukiaa ympäristöministeriöstä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Konsulipäällikkö Pasi Tuominen arvostelee HS:n haastattelussa ankarasti ulkoministeri Haavistoa: syyttää pelolla johtamisesta ja lainvastaisesta päätöksestä

    2. 2

      ”Ei hemmetissä”, sanoi prinsessa Anne sieppaajalle jo 70-luvulla – Suorasanainen prinsessa on tehnyt asiat aina omalla tavallaan, ja se on tehnyt hänestä yhden brittihovin suosituimmista kuninkaallisista

    3. 3

      Sota kasvatti selviytyjän, lähiö hissi­terapeutin ja lama menestyjän – HS:n erikois­artikkeli vie matkalle seitsemän sukupolven Suomeen

      Tilaajille
    4. 4

      Maailma janoaa akkuja, ja niissä kajastaa Kainuun valo – Talvivaaran entisen kaivoksen uumenista nousee nyt uusi aarre

      Tilaajille
    5. 5

      Maalta kaupunkiin ja peltotöistä peruskouluun – Kuvasarja näyttää itsenäisen Suomen historian lapsen silmin

    6. 6

      Vakava ja kunnioittava vai vapaapäivä muiden joukossa? HS seurasi itsenäisyyspäivää hautausmaalla ja ostoskeskuksessa

    7. 7

      Boris Johnsonin uskottavuuden kyseenalaistava video on kerännyt jo yli 4 miljoona näyttöä – Taustalla on pääministerin pakoilu kovasta haastattelusta

    8. 8

      Le Monde: Venäjän salamurhayksikön tukikohta Alpeilla paljastui

    9. 9

      Pertti Jarla piirsi Fingerporin Espoosta: Hoksaatko tämän nokkelan sanaleikin?

    10. 10

      Helmiä, höyheniä ja kantaa­ottavuutta – Näitä trendejä stylistit ja suunnittelijat odottavat näkevänsä Linnan juhlissa tänä vuonna

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Konsulipäällikkö Pasi Tuominen arvostelee HS:n haastattelussa ankarasti ulkoministeri Haavistoa: syyttää pelolla johtamisesta ja lainvastaisesta päätöksestä

    2. 2

      Le Monde: Venäjän salamurhayksikön tukikohta Alpeilla paljastui

    3. 3

      Sota kasvatti selviytyjän, lähiö hissi­terapeutin ja lama menestyjän – HS:n erikois­artikkeli vie matkalle seitsemän sukupolven Suomeen

      Tilaajille
    4. 4

      Perussuomalaiset uhkaa välikysymyksellä, jos Pekka Haavisto jatkaa ulkoministerinä

    5. 5

      Maailma janoaa akkuja, ja niissä kajastaa Kainuun valo – Talvivaaran entisen kaivoksen uumenista nousee nyt uusi aarre

      Tilaajille
    6. 6

      Pertti Jarla piirsi Fingerporin Espoosta: Hoksaatko tämän nokkelan sanaleikin?

    7. 7

      Katja Meriläinen, 31, pyörittää Helsingissä ja Espoossa kuuden sijoitusasunnon Airbnb-bisnestä – Palkkatöissä hänen ei tarvitse enää käydä

      Tilaajille
    8. 8

      Helsinki on nyt silkkaa Fingerporia: Mikä saa ihmisen muuttamaan pois Myllypurosta?

    9. 9

      Netissä leviää tuolihaaste, joka sujuu usein naisilta paremmin kuin miehiltä – Lääkäri selittää, mistä on kyse

    10. 10

      Tässä on ensimmäinen Vantaa-aiheinen Fingerpori: Jälki on taattua Pertti Jarlaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Iltalehden julkaisemien viestien mukaan keskustassa suunniteltiin Rinteen kaatamista jo perjantaina – lue HS:n seuranta politiikan dramaattisesta tiistaista

    2. 2

      Vastahyökkäykseen käynyt Rinne ei aio erota – HS:n tiedot: Rinteen esiintyminen vähensi keskustan luottamusta pää­ministeriin entisestään

    3. 3

      Joanna Jokinen hankki kukon, joka on huonoin koskaan nähty kukko – Martti pelkää kärpäsiä ja omia tipujaan, ja juuri siksi siitä tuli tämän syksyn someilmiö

      Tilaajille
    4. 4

      Anopin lause kiteytti sen, mikä pitää parit yhdessä – Tärkeä palanen voi puuttua, vaikka suhteessa riittäisi luottamusta ja hyvää tahtoa

    5. 5

      Espoon keskuksessa on kaksio, jonne on muuttanut koko Suomen aikoinaan tuntema ufo-mies Juhan af Grann

      Tilaajille
    6. 6

      Kimi Räikkönen erottui muista F1-kuskeista ryhmäkuvassa, sosiaalinen media ihastui

    7. 7

      Pertti Jarla piirsi Fingerporin Espoosta: Hoksaatko tämän nokkelan sanaleikin?

    8. 8

      20 kuvaa kertoo, kuinka Postin työriidasta alkanut kriisi kärjistyi Antti Rinteen dramaattiseen eroon

    9. 9

      Tässä on ensimmäinen Vantaa-aiheinen Fingerpori: Jälki on taattua Pertti Jarlaa

    10. 10

      Helsinki on nyt silkkaa Fingerporia: Mikä saa ihmisen muuttamaan pois Myllypurosta?

    11. Näytä lisää