HS-analyysi: Kiinan mysteeri­sairaus palauttaa synkästi mieleen sars- ja aids-skandaalit – Onko maan johto oppinut virheistään? - Ulkomaat | HS.fi
Ulkomaat

HS-analyysi: Kiinan mysteeri­sairaus palauttaa synkästi mieleen sars- ja aids-skandaalit – Onko maan johto oppinut virheistään?

Kiina pimitti sars-epidemian alkuvaiheessa elintärkeitä tietoja kuukausien ajan, mikä vaikutti mahdollisesti myös suomalaismiehen kuolemaan. Henanin aids-katastrofin uhrit jätettiin kylmästi kuolemaan, kirjoittaa HS:n entinen Kiinan-kirjeenvaihtaja Pekka Mykkänen.

Työntekijät kuljettivat lauantaina potilasta Hubein pääkapungissa Wuhanissa sijaitsevaan Jinyintan-sairaalaan, jossa hoidetaan koronavirustartunnan saaneita ihmisiä. Kuva: Str

Julkaistu: 19.1. 17:33, Päivitetty 19.1. 18:17

Kiinassa havaittiin viime vuoden lopulla mysteerivirus, jonka aiheuttama tauti muistuttaa keuhkokuumetta. Monilla potilaista on kuumetta sekä kuivaa yskää ja joillakin hengenahdistusta. Ainakin kaksi ihmistä on kuollut.

Ilmeisesti Hubein maakunnan pääkaupungissa Wuhanissa ensin tavattu koronavirus muistuttaa huomattavan paljon Kiinassa vuonna 2002 alkunsa saanutta sars-virusta, joka aiheutti maailmanlaajuisen terveyspaniikin ja joka tarttui yli 8 000:een ihmiseen ja surmasi heistä lähes joka kymmenennen.

Uusi virus tuo mukanaan synkkiä muistikuvia siitä, kuinka surkealla tavalla Kiina hoiti sars-epidemian ensikuukausina ja kuinka järkyttävän piittaamattomasti ja julmasti maa suhtautui sitä aiemmin sattuneeseen aids-katastrofiin Henanin maakunnassa 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa.

Länsimediassa on esitetty alustavaa huolta siitä, että tartuntoja voi Kiinassa olla paljon enemmän kuin mitä on virallisesti ilmoitettu. Sunnuntaina kerrottiin, että tartuntoja on nyt havaittu yhteensä 62, mutta esimerkiksi Imperial College London -brittiyliopiston arvion mukaan tartuntoja voi olla nykytietojen perusteella jo ainakin 1 700.

Asiantuntijat pyrkivät nyt joidenkin tartuntatapausten perusteella selvittämään, onko mahdollisesti eläintuotteiden torikaupan kautta ihmisiin levinnyt virus tarttunut joissakin tapauksissa ihmisestä toiseen.

Samanlaista tutkijoiden salapoliisityötä viruksen olemuksesta, alkuperästä ja leviämisestä tehtiin sars-epidemian alkuvaiheessa, mutta Kiina oli haluton jakamaan omia tietojaan. Itse löysin sars-epidemian aikana Guangdongin maakunnassa kiinnostavan suurkanalan, jonka olemassaolosta oli jätetty kertomatta Maailman terveysjärjestön WHO:n tutkijoille, jotka olivat tulleet perehtymään taudin oletettuun alkulähteeseen.

Purkutuomion saanut suurkanala sars-taudin alkulähteillä Guangdongin maakunnan Shanghlangin kylässä jätettiin näyttämättä Maailman terveysjärjestön alueella vierailleille tutkijoille 2003. Kuva: Pekka Mykkänen

Kiina pimitti myös tietoja, joiden avulla olisi mahdollisesti voitu pelastaa sarsiin kuollut suomalainen virkamies. Näin tehtiin yleisen salailukulttuurin vuoksi ja ehkä siksi, että suomalaismies oli saanut tartuntansa kiinalaiselta virkamieheltä.

Mahdollisesti tuhannet ihmiset saivat tartunnan turhaan ja sadat kuolivat, koska Kiina panttasi ratkaisevaa tietoa ja vääristeli tilastoja minkä ehti. Kommunistisen puolueen komennossa olevan järjestelmän yritykset hillitä paniikkia ja säilyttää kasvonsa eivät kuitenkaan onnistuneet, sillä kiinalaiset jakoivat tietoa esimerkiksi tekstiviesteillä, kun valtiollinen media vaikeni tai valehteli.

Salailu alkoi pelottaa virkamiehiäkin, minkä jälkeen Kiina joutui nöyrtymään ja kääntämään kelkkansa. Vaikka avoimuuteen oli vielä pitkä matka, Kiina kääri hihansa ja pisti täyden vaihteen päälle pysäyttääkseen uudet tartunnat. Se myös onnistui siinä pystyttämällä joka puolelle maata tarkkailuasemia uusien tartuntojen tunnistamiseksi ja potentiaalisten potilaiden eristämiseksi.

Näin tehtiin siitäkin syystä, että Kiinan bisnekset ulkomaailman kanssa alkoivat kärsiä ja turistit lakkasivat tulemasta. Myös terveyshallinnon sisällä alkoi esiintyä kapinamielialaa. Sankarin rooliin nousi eläkkeellä ollut kirurgi Jiang Yanyong, joka havahdutti tiedotusvälineet siihen, miten rajusti Kiina vääristeli pääkaupunkinsa Pekingin sotilassairaalan tartuntatilastoja.

Paljon surkeampi kohtalo oli niillä sadoillatuhansilla kiinalaisilla maanviljelijöillä, jotka saivat hi-virustartunnan 1990-luvun puolivälissä alkaneessa aids-tragediassa, joka koetteli erityisesti Henanin maakuntaa.

Verta työkseen luovuttanut Yu Fangyin sairastui aidsiin Dongguanissa Henanin maakunnassa. Hän elätteli syksyllä 2001 vielä toivoa selviämisestään, mutta hän kuoli runsas puoli vuotta myöhemmin. Kuva: pekka mykkänen / hs

Aids-epidemia sai alkunsa, kun maanviljelijät alkoivat myydä vertaan kiertävillä veriasemilla. Viljelijät saivat rahaa, lääketeollisuus veriplasmaa – ja virka- ja liikemiehet muhevat voitot.

Epähygieenisillä veriasemilla viljelijöiden veri sekoittui keskenään, ja hi-virus levisi räjähdysmäisesti. Kun asia tuli viranomaisten tietoon, he alkoivat pimittää tietoja ja vainota niitä, jotka yrittivät kertoa sadoilletuhansille ihmisille heitä kohdanneesta katastrofista.

Jälleen sankarin rooli lankesi eläkkeellä olevalle lääkärille. Gynekologi Gao Yaojie käytti omia säästöjään levittääkseen tietoa hi-viruksen tartunnasta. Hän sai työstään kansainvälisiä palkintoja, mutta Kiinan palkinto oli sulkea hänet kotiarestiin. Lopulta Gao väsyi häirintään ja lähti Yhdysvaltoihin maanpakoon.

”Minua on kohdeltu kuin jonkinlaista hirviötä”, Gao kertoi syksyllä 2001, kun tapasin hänet kerrostalokodissaan Henanin pääkaupungissa Zhengzhoussa.

Eläkkeelle jo jäänyt gynekologi Gao Yaojie käytti omia säästöjään varoittaakseen Henanin maakunnan asukkaita heitä uhkaavasta aids-katastrofista. Kuva: Pekka Mykkänen / hs

Tuhannet ihmiset jätettiin Henanissa kuolemaan. Ihmisille ei kerrottu verikaupan kieltämisen jälkeenkään, miten tartunnoilta voi suojautua, mikä pahensi tilannetta entisestään.

Veribisneksiin, niiden pimittämiseen, jälkien peittelyyn ja aktivistien häirintään osallistui satoja virkamiehiä. Yksi heistä on Kiinan nykyinen pääministeri Li Keqiang, Henanin maakunnan entinen puoluepomo.

Erityisesti sars-epidemia sai Kiinan havahtumaan siihen, miten huonossa jamassa maan terveydenhuolto oli, vaikka muuten maa oli kehittynyt huikeasti. Sadoillamiljoonilla ihmisillä ei ollut sairausvakuutusta, maaseudun klinikoilla ei ollut valmiuksia vastata epidemioihin, eikä tieto maakuntien välillä kulkenut.

Monia asioita on sen jälkeen parannettu ja Kiina on ymmärtänyt, että terveydenhuollon kohentaminen on eduksi sekä vallanpitäjien suosion näkökulmasta että vakavien epidemioiden pysäyttämiseksi.

Vuonna 2000 vain noin viidenneksellä kiinalaisista oli sairausvakuutus, mikä oli itsessään skandaali ”kommunistien” johtamassa maassa. Nyt sairausvakuutus on jo noin 95 prosentilla kansasta, ja maan terveyssektoriin käytettyjen varojen määrä on nelinkertaistunut viime vuosikymmenen aikana, kuten Lancet-lehti kertoo.

Lääkäri Tian Duoxiang työskenteli maantien varrelle pystytetyllä sars-asemalla Jubaozhuangin kaupungissa Sisä-Mongoliassa toukokuussa 2003. Kuva: Pekka Mykkänen

Toinenkin asia on muuttunut merkittävästi. Vaikka kiinalaisten netinkäyttöä rajoitetaan kovalla kädellä, terveysuhkien osalta tiedon leviämistä ei pysäytä enää mikään. Siksi sars-epidemian aikainen salailu ei ole tänään enää mahdollista.

On syytä toivoa, että Kiina on ottanut opiksi aids- ja sars-kriiseistä ja maa on valmis tekemään aiempaa avoimempaa yhteistyötä sekä sisäisesti että kansainvälisesti. Sitä enemmän tietenkin on syytä toivoa, että uusi koronavirustauti on sarsia vaarattomampi ja hallittavampi ongelma.

Kirjoittaja oli HS:n Kiinan-kirjeenvaihtaja 1998–2003.

Kiina vahvisti taas lisää mysteerivirus­tartuntoja, nyt maan tiedossa on yli 60 tautitapausta

Kiinan mysteeri­virus sairastuttanut jopa satoja enemmän kuin on raportoitu, arvioivat asian­tuntijat – Tämä sarsia muistuttavasta korona­viruksesta tiedetään