Ennen ohitettiin olankohautuksella asia, joka ei tuntunut omalta – nyt siihen jäädään vihaisena jumittamaan

Saksassa valitaan joka vuosi vuoden sana ja sen vasta­painoksi vuoden epäsana. Vuoden sana tiivistää tärkeän julkisen keskustelun­aiheen, ja epäsanalla herätetään kriittistä kieli­keskustelua.

Vuoden 2019 sana oli kunnia­eläke (Respektrente), joka keksittiin hallitusta pitkään repineessä eläke­keskustelussa. Vuoden epäsana oli ilmastohysteria (Klimahysterie). Valintaraati arvioi, että tällä mediaankin vakiintuneella sanalla johdetaan harhaan ja syrjitään. Huoli ilmastonmuutoksesta saadaan kuulostamaan joukkopsykoosilta, mitä se ei ole.

Valinta sai kovaa kritiikkiä. Eikö muka Greta Thunberghttps://www.hs.fi/haku/?query=greta+thunberg lietso nimenomaan hysteriaa? Miksi tarvitaan joku sanomaan, mitä saa tai ei saa sanoa? Kielikeskustelukin muuttui poliittiseksi riitelyksi.

Kieli on pohjimmiltaan yhteisymmärryksen väline, mutta se on myös valtava eripuran lietsonnan väline.

Tahallinen väärinymmärtäminen on muodikkaampaa kuin yritys kuunnella toista. Ennen oli tapana ohittaa olankohautuksella asia, joka ei tuntunut omalta. Nyt siihen on tapana jäädä jumittamaan vihaisena, niin Suomessa kuin muualla.

Saksassa on näkyvissä selvästi se, että vihaiset sanat johtavat tekoihin. Poliitikon ikkunaan ammutaan.https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006373816.html Toimittajan auto poltetaan. Ei kai tähän aiota tottua?

Eri arvoja edustavien ihmisten omaisuuteen kajoaminen on eri asia kuin provosointi ja popcorn-kuvien postailu sosiaalisessa mediassa. Mutta niillä voi olla sukulaissuhde.

Yksi vuodenvaihteen suurimmista somekohuista Saksassa koski television satiirilaulua, jossa vanha lastenlaulu oli sanoitettu uusiksi. Kohun seuraukset eivät jääneet vain sosiaaliseen mediaan.

Mummini on ympäristösika (Meine Oma ist ’ne alte Umweltsau), joka ajaa katumaasturilla ja syö kotletteja, lapsikuoro lauloi joulun ja vuodenvaihteen välillä lähetetyssä ohjelmassa.



Seurauksena oli viikkoja jatkunut myrsky, jota yleisradioyhtiön johtaja joutui selittelemään niin yleisölle kuin alaisilleen. Laulu poistettiin WDR:n Facebook-sivulta, ja siitäkin seurasi kova kritiikki.

Osa tietysti ihmetteli, miksi tämä oli niin suuri asia.

Paluuta yliherkästä ajasta on juuri nyt vaikea nähdä. Miten ihmiset rauhoittuisivat? Mistä löytyisi suhteellisuudentajua?

Kirjoittaja on HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja.