Sars-selviytyjä kertoo, miten nyt välttelee koronavirusta – Alex Lamilla on ainakin kymmenen käytännön keinoa - Ulkomaat | HS.fi
Ulkomaat

Sars-selviytyjä kertoo, miten nyt välttelee koronavirusta – Alex Lamilla on ainakin kymmenen käytännön keinoa

Hongkongissa moni on valtavan huolissaan uudesta koronaviruksesta. Se johtuu parinkymmenen vuoden takaisesta sars-epidemiasta, joka ei ole unohtunut. Sarsista selvinnyt Alex Lam ei halua missään tapauksessa halua saada koronavirusta ja kertoo nyt, miten virusta välttelee.

Alex Lam on 56-vuotias hongkongilaismies, joka johtaa sarsista selviytyneiden tukiyhdistystä. Kuva: Nicola Longobardi

Julkaistu: 17.2. 2:00, Päivitetty 17.2. 7:34

Hongkong

Kunhan Alex Lam saa nämä ostoksensa tehtyä, hän menee suoraan takaisin kotiin. Punatakkinen mies lähti ulos tänne Kwun Tongin kauppakujille vain, koska oli pakko – pitäähän perheen syödä.

”Tytär sanoi, että haluaisi kalaa”, Lam sanoo hypistellessään limaisia vaaleakylkisiä kaloja.

Lam on 56-vuotias hongkongilainen, joka on viime viikot pysytellyt pääosin desinfioiduissa sisätiloissa. Koronaviruksen pelko on tuonut elämään tukun uusia rutiineja. Kotiin ei kutsuta vieraita eikä kenelläkään käydä kylässä. Ei suukkoja eikä halauksia.

Kun hän pian menee kotiin, hän jättää punaisen goretex-takkinsa rappukäytävään roikkumaan. Ovelta hän kävelee suoraan suihkuun ja pesee itsensä päästä varpaisiin. Se on rutiini joka kerta, kun hän tulee ulkoa sisälle. Vaatteet hän panee pyykkiin.

Hengityssuojaimia käytetään kaupungilla asioidessa. Suojaimista ja muista suojavarusteista on pulaa. Kuva: Nicola Longobardi

Rahat, jotka hän sai kalamyyjältä, pannaan purkkiin. Ne saavat olla siellä kymmenen päivää. Kukaan ei tiedä varmaksi, kuinka kauan uusi koronavirus erilaisilla pinnoilla elää, mutta Lam itse uskoo, että puolitoista viikkoa on tarpeeksi.

Hänellä on useita rahapurkkeja. Kun seuraavan kerran pitää käydä ostoksilla, hän ottaa käteistä purnukasta, joka on ollut sinetöitynä vähintään kymmenen päivää.

”Käteinen raha on tunnetusti hirveä bakteeripesä.”

Lam ei tietoisesti luo listaa keinoistaan, mutta jos loisi, tällainen siitä tulisi:

Hongkongissa vallitsee voimakas huoli uuden koronaviruksen leviämisestä tiheään asutussa kaupungissa. Kwun Tongin torilla ymmärtää, miksi niin on – setelit ja kolikot kiertävät kädestä toiseen, kapeilla kujilla toisten aivastelua ei pääse pakoon.

Hongkongia on joskus leikkimielisesti kutsuttu maailman flunssapääkaupungiksi.

Alex Lamilla on hengityssuojain kasvoillaan, tietenkin. Vaikka hän tapaisi tuttuja, hän ei kättele tai edes läimäytä olkapäälle. Hän välttää koskemasta kaiteisiin tai kädensijoihin julkisilla paikoilla.

Käsiä desinfioidaan usein. Kuva: Nicola Longobardi

Hän pesee kädet vähintään kahden tunnin välein. Koti siivotaan lattiasta kattoon muutaman kerran viikossa, ja ikkunat ovat jatkuvasti auki, jotta tarjolla on raitista ilmaa.

”Olen sairastanut sarsin aikoinaan, ja tätä uutta tautia en aio saada.”

Hongkongilaisille on tällä viikolla ollut tarjolla sekä hyviä että huonoja uutisia virukseen liittyen.

Hyvää on se, että tapausmäärät ovat toistaiseksi säilyneet maltillisina. Varmistettuja tartuntoja on 56, ja kuolleita sekä parantuneita on molempia sunnuntaihin mennessä yksi.

Huono uutinen liittyi kerrostaloon. Alkuviikosta yli sata ihmistä evakuoitiin Tsing Yissä, kun kahdessa saman rappukäytävän asukkaassa todettiin tartunta. He asuvat allekkain ja virus levisi todennäköisesti viemäriputkiston kautta.

”Tämä tilanne on niin arvaamaton, huonompi päivä päivältä. Asiaan ei voi suhtautua huolettomasti”, Lam huokaa.

Viikonloppuna tuli onneksi käänne hyvään. Talon evakuoitujen asukkaiden koronavirustestit olivat puhtaat. Putkistot korjattiin pikavauhtia ja ihmiset pääsivät takaisin koteihinsa.

Hongkongin hätäännyksestä voi vetää suoran viivan sarsiin. Vuonna 2003 sars tappoi 299 ihmistä Hongkongissa, kun kaikkiaan sairastuneita oli runsaat 1750.

Suomalainen sarsiin kuollut Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asiantuntija Pekka Aro ei lukeudu Hongkongin tapauksiin, mutta hänen tapauksensa tuo ilmi sen, miten sattumankauppaa tartunnan saaminen voi olla.

Uuden viruksen aiheuttama covid-19 ei nykytiedon valossa ole yhtä paha tai tappava tauti kuin sars, mutta asiantuntijalausunnot eivät juuri auta, kun muistot tulvivat.

Pekka Aro sai sars-tartunnan lennolla Bangkokista Pekingiin. Bisnesluokassa viereen istui kiinalaismies, joka paljastui myöhemmin sarsin ”supertartuttajaksi”.

HS kertoi tapahtumien kulusta vuonna 2003 seuraavalla grafiikalla:

Aron kaltaisia huonon onnen tarinoita on Hongkong pullollaan. Siksi monet paikalliset suhtautuvat uuden viruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin äärimmäisen vakavasti – sen voi saada melkein mistä vain, jos huono tuuri käy.

Tällä hetkellä tartunnan saaminen Hongkongissa on kuitenkin yhä lukujen valossa epätodennäköistä.

”Tällä viikolla evakuoitu kerrostalo toi mieleen Amoy Gardensin”, sanoo myös Alex Lam.

Amoy Gardens on taloyhtiö, jossa sarsin aikaan sairastui 321 ihmistä. Silloinkin tauti levisi putkiston kautta.

Lam osoittaa Kwun Tongissa kohoavia vaaleanpunaisia tornitaloja, joissa hänkin asuu vaimonsa ja 14-vuotiaan tyttärensä kanssa.

”Täällä on tyypillistä, että neljä perhettä käyttää samaa vessaa. Kyllä se mietityttää, jos se alkaa putkien kautta levitä.”

Lam sanoo pelkäävänsä, että sars oli luku yksi ja uusi koronavirus on luku kaksi. Ettei Hongkong oppinut sittenkään mitään menneisyydestä.

Hongkongilaisilla on kollektiivinen muisti, ja yhteiset muistot toistuvat Laminkin puheissa. Hän mainitsee Hotel Metropolen, jonka huone 911 oli todellinen tartuntapesäke. Ainakin 16 huoneessa asunutta tai vieraillutta sai sarsin.

Hotellin nimi vaihdettiin myöhemmin, ja huonetta numero 911 ei enää ole. Nykyisin hotellin nimi on Metropark Hotel ja surullisen kuuluisan huoneen numeroksi on vaihdettu 913.

Nimenmuutos ei pyyhi ihmisten mieliä.

”Se oli katkera oppitunti. Koen, että silloin meidät kaikki petettiin, ja nyt Hongkongin hallitus tuntuu olevan yhtä pihalla.”

Lam ostaa kanamunia, kaksi tusinaa maksaa 20 Hongkongin dollaria eli vajaat 2,5 euroa.

”Niin halpaa, että näillä voisi heitellä vaikka Carrie Lamia”, mies vitsailee.

Carrie Lam on Hongkongin hallintojohtaja. Ei sukua.

Alex Lam oli nelikymppinen, kun hän sai sarsin.

Tauti vyöryi Hongkongiin, vaikka Pekingissä vakuuteltiin, että homma on hallinnassa. Kiinan lupauksiin tai tilastoihin ei pidä ikinä luottaa, Lam sanoo.

Silloinkin hän asui näillä samoilla kulmilla. Kun yskä ja kuume nousivat, hän epäili heti saaneensa tartunnan. Hätätilanteessa toiset menevät paniikkiin, toiset toimivat kylmästi. Lam huomasi kuuluvansa niihin, jotka pistävät tunteet sivuun ja tekevät kylmänviileästi sen, mitä järki tai ohjeistus käskevät.

Hän meni ensin kristilliseen sairaalaan. Siellä meni kaksi päivää. Samassa tilassa oli 10-15 epäiltyä tartuntaa, ja Lam tiesi, että ellei hänellä vielä ole sarsia, täältä sen saa. Hän peitti kasvonsa suojamyssyllä eikä puhunut kellekään.

Lamin keuhkokuvassa näkyi mustia pisteitä.

”Minut siirrettiin Queen Elisabethin sairaalaan. Olin siellä kolme viikkoa.”

Lam jakoi huoneen erään liikemiehen kanssa. Päivisin Lam kertoo lähinnä rukoilleensa ja soitelleensa äidilleen. Silloin hän ei itse vielä ollut perustanut perhettä.

Lääkkeet vetivät heikoksi. Heitä lääkittiin steroideilla ja antibiooteilla. Usein tuntui, ettei happea ole tarpeeksi. Se sai Lamin haukkomaan.

”Olen ammatiltani lakimies. Sairaalassa olin tosi huolissani työpaikkani puolesta, sillä sihteeri kertoi, että pomoni oli käskenyt salata sairastumiseni asiakkailta.”

Huonekaverilla oli radio, josta he kuulivat taudin etenemisestä. Pelkkiä synkkiä uutisia, Lam muistaa. Mutta sairaalassa oli rauhallista. Miehet vakuuttivat vuorotellen toisilleen, että sinä selviät.

”Olimme kuin taifuunin silmässä.”

Lam sanoo, että vieruskaveri oli häntä lihavampi ja neulakammoinen. Hän huusi ja karjui, kun hoitajat yrittivät löytää verisuonta hänen käsistään, jotta he saisivat laitettua tipan.

Jossain vaiheessa huoneeseen tuotiin kolmaskin mies. Hän ei pystynyt puhumaan, mutta silmät olivat auki. Lam ja huonetoveri alkoivat toistella hänellekin selviämismantraansa.

”Kun olimme kaikki tervehtyneet, törmäsin aika pian häneen ihan sattumalta. Hän oli oikein pitkä ja komea bussinkuljettaja.”

Lamin oma pelko potkuista osoittautui aiheelliseksi. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen hänellä oli kahden kuukauden sairausloma, jonka hän pääosin kulutti katsomalla Simpsoneita. Sairausloman päätteeksi esimies ilmoitti, ettei lakimies Lamin palveluksiaan enää tarvita.

”Hän ei maininnut sairastumistani, mutta tiedän, että syy oli tietenkin juuri se.”

Hongkongin nykytilanteessa Alex Lamia huolettaa erityisesti kaksi asiaa.

Alex Lamin viruksenvälttelykeinoihin kuuluu julkisilla paikoilla kahvojen ja painikkeiden välttely. Kuva: Nicola Longobardi

Hongkongin johtoon ei hän ei luota yhtään. Hallituksessa kaikki ovat Lamin mielestä Pekingin marionetteja, ja todellisten tekojen sijaan he keskittyvät juhlapuheisiin, jossa kiitellään Kiinan johtoa. Hänen mielestään Hongkongin johtajan pitäisi aina laittaa hongkongilaiset etusijalle.

”Aluksi he jopa vastustivat Manner-Kiinan ja Hongkongin rajan sulkemista, mutta luojan kiitos se tapahtui.”

Nyt kaikki Manner-Kiinasta tulijat joutuvat Hongkongissa karanteeniin kahdeksi viikoksi.

Toinen Lamin mieltä painava asia on terveydenhuollon työntekijöiden turvallisuus. Hallituksen pitää taata se, eikä siitä saa olla mitään poikkeuksia, hän sanoo. Hoitoon on annettava niin paljon asiantuntevaa työvoimaa ja resursseja kuin vain tarvitaan.

Manner-Kiinassa ainakin 1 700 hoitajaa ja lääkäriä on saanut tartunnan. Lääkäreillä ja hoitajilla on suuri riski saada tartunta etenkin siksi, että hengityssuojaimista ja muista suojavarusteista on pulaa.

”Kun minulla oli sars, sairaalakäytävän toisen puolen huoneissa hoidettiin tartunnan saaneita sairaalan työntekijöitä. He sairastuivat, kun pelastivat meidän muiden henkiä.”

Hongkongissa monet tekevät rahaa hengityssuojainten myynnillä. Kun normaalisti 50 kappaleen rasia maksaa 30 Hongkongin dollaria, tällä hetkellä hinta on helposti kymmenkertainen. Lamin mielestä maskeille tarvittaisiin hintakatto, jotta kaikilla olisi niihin varaa.

Kaupoissa on pulaa peruselintarvikkeista. Kuva: Nicola Longobardi

”Ylipäätään kaikenlainen ruuan ja tarvikkeiden hamstraus pitää saada kuriin. Siitä ei seuraa mitään hyvää.”

Lam johtaa nykyisin selviytyneiden sars-potilaiden tukiyhdistystä. Jäseniä on muutamia satoja.

Hänelle yhdistyksen jäsenet ovat esimerkkejä siitä, miten virus voi vaikuttaa loppuelämään, vaikka siitä paranisikin. Monilta meni työ, heitä syrjittiin ja terveyteen ja tunne-elämään jäi pysyviä ongelmia.

Osan keuhkot jäivät pysyvästi niin heikoiksi, että uusi virustartunta saattaisi olla kuolemantuomio.

”Nyt moni on linnoittautunut kotiinsa. Tarjoamme yhdistyksen puolesta heille ruokakuljetuksia, mutta osa ei ota niitäkään vastaan. Olemme silti yhteydessä, koska haluamme näyttää, ettei heitä ole unohdettu.”

Kipua ei pidä unohtaa, Lam sanoo. Sen muistaminen auttaa tällaisissa tilanteissa kuin nyt, se motivoi suojautumaan.

Paniikkiin ei pidä mennä, hän sanoo. Mutta ylimielisyyteenkään ei pidä sortua. Vaikka itse olisi vahva, voi silti tartuttaa jonkun toisen, jolle tauti voikin olla kuolemaksi.

”Ja kukaan meistä ei kai halua olla murhaaja.”

Oikaisu 17.2.2020 klo 6.53: Jutussa kerrottiin virheellisesti, että Pekka Aro oli liikemies. Hän oli Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asiantuntija.

Kiina saattaa lykätä parlamentin suurta vuosi­kokousta korona­viruksen takia ensimmäistä kertaa 25 vuoteen

Moni suomalaisyritys voi joutua muuttamaan käsitystään korona­viruksen vaikutuksista, arvioi asian­tuntija

Kymmenen prosenttia maailman väestöstä on tällä hetkellä karanteenissa koronaviruksen takia

Kun Niklas Länsiön naapuri kuoli korona­virukseen, esimies pyysi pysymään poissa toimistolta – Hongkongissa ja Manner-Kiinassa elävät suomalaiset kertovat, millaista on viruksen hiljentämä arki

Seuraa uutisia tästä aiheesta