Yhdysvaltain ja Talebanin rauhansopimukselta ei kannata odottaa mitään - Ulkomaat | HS.fi
Ulkomaat|Kommentti

Yhdysvaltain ja Talebanin rauhansopimukselta ei kannata odottaa mitään

Yhdysvalloilla on yhä Afganistanissa 12 500 sotilasta. Washingtonin tavoite on päästä vetäytymään Afganistanista yli 18 sotavuoden jälkeen, mutta millä hinnalla? kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Pekka Hakala.

Talebanin valtuuskunta osallistui ex-presidentti Hamid Karzain vetämiin ja Venäjän isännöimiin rauhanneuvotteluihin Moskovan President-hotellissa viime vuoden toukokuun lopussa. Kuva: Sefa Karacan / Anadolu Agency

Julkaistu: 22.2. 10:24

Yhdysvallat ja ääri-islamistinen afganistanilaisjärjestö Taleban aikovat allekirjoittaa niin sanotun ”rauhaan tähtäävän sopimuksen” ensi viikon lauantaina Qatarissa. Asiasta kertoivat Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo ja Talebanin edustaja Zabihullah Mujahid, raportoivat uutistoimistot.

Yhdysvallat kaatoi Afganistanin Taleban-hallinnon hyökättyään liittolaisineen maahan loppuvuonna 2001, Yhdysvaltain terrori-iskujen jälkeen. Taleban oli isännöinyt iskut tehnyttä Osama bin Ladenia ja hänen al-Qaida-järjestöään. Taleban vetäytyi Pakistanin puolelle ja piti päämajaansa Quettan kaupungissa.

Ensimmäiset, salaiset neuvottelut Yhdysvaltain ja Talebanin välillä käytiin kesällä 2011. Kaksi vuotta myöhemmin talebanit avasivat edustuston Qatarin Dohassa, ja sittemmin neuvotteluja on käyty avoimesti mutta tuloksetta.

Jonkinlainen sopu oli valmiina viime syyskuussa, mutta se kaatui Talebanin tehtyä pommi-iskun Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa.

Nyt suunniteltu ”rauhaan tähtäävä sopimus” tarkoittaa, että Taleban, Yhdysvallat ja Afganistanin asevoimat sitoutuvat ”vähentämään väkivaltaa” viikon ajan. Jos tämä onnistuu, voitaisiin varsinaiset rauhanneuvottelut aloittaa maaliskuussa.

Ei kuulosta varsinaiselta läpimurrolta. Taleban hallitsee arviolta 60 prosenttia Afganistanin maaperästä. Talebanit ovat neuvotelleet amerikkalaisten kanssa, mutta Kabulin hallituksen kanssa he eivät suostu neuvottelemaan mistään.

Presidentti Ashraf Ghanin asema ei muutenkaan ole kummoinen. Presidentinvaalit järjestettiin viime syyskuussa, mutta tulos julkistettiin vasta tällä viikolla. Sen mukaan Ghan on voittanut toisen kauden. Kakkoseksi tullut Abdullah Abdullah kyseenalaisti tuloksen saman tien ja ilmoitti muodostavansa oman rinnakkaishallituksen.

Yhdysvalloilla on yhä Afganistanissa 12 500 sotilasta. Washingtonin tavoite on päästä vetäytymään Afganistanista yli 18 sotavuoden jälkeen, mutta millä hinnalla? Mikä estää Talebania aloittamasta täyttä sisällissotaa ja nousemasta uudelleen valtaan, jos Yhdysvallat vetäytyy maasta kokonaan?

Tutkija Vanda Felbab-Brown yhdysvaltalaisesta Brookings-instituutista kirjoittaa tuoreessa arviossaan, että Yhdysvallat yrittää vetäytymistä epävarmuuksista huolimatta, mutta hitaasti. Jos ”vähennetyn väkivallan viikko” onnistuu, Yhdysvallat vetäisi kotiin viisituhatta sotilasta puolessa vuodessa. Loput kotiutettaisiin noin kolmen vuoden kuluessa, mutta Afganistaniin jätettäisiin pieni terrorisminvastainen sotajoukko.

Afganistanin rauhan voivat kuitenkin tehdä vain afganistanilaiset. Eräs mahdollisuus sisältyy tohtori Abdullah Abdullahin vaalitappioon ja uhkailuun ”rinnakkaishallinnolla”.

Felbab-Brownin tietojen mukaan Abdullah Abdullah ja Afganistanin edellinen presidentti Hamid Karzai ovat liittolaisineen kaikessa hiljaisuudessa valmistautuneet salaisen sopimuksen tekoon Talebanin kanssa, presidentti Ghanin ohitse. Tavoitteena olisi muodostaa siirtymäajan hallitus, jossa Taleban olisi mukana. Talebanin taistelijat liittyisivät suoraan Afganistanin armeijaan.

Tämän jälkeen aloitettaisiin lehmänkaupat uudesta perustuslaista. Taleban vaatinee ”Afganistanin emiraattia” tai Iranin tapaista, ”valvojien neuvoston” johtamaa islamilaista valtiota. Näissä neuvotteluissa olisi ratkaistava uudelleen myös naisten asema: kuka voi olla ministeri, kenellä on oltava huntu, missä sallitaan burkha, kuka pääsee kansakouluun.

Ratkaisujen olisi luultavasti oltava melko erilaisia etnisesti kirjavan maan eri alueilla. Tämä edellyttäisi vahvaa paikallishallintoa, mikä Afganistanin oloissa luultavasti merkitsisi heikkoa keskusvaltaa.

Ja silti jäljellä olisi vielä se tärkein kysymys: mistä rahat, kun ulkomaiden mielenkiinto ja tukirahat vähenevät. Neljän vuosikymmenen sotimisen jälkeen Afganistanin kansantaloudesta on jäljellä vain oopiumintuotanto ja huumekauppa, mikä ei ole hedelmällinen lähtökohta oikeusvaltiokehitykselle.

Joten Yhdysvaltain ja Talebanin neuvotteluilta ei kannata odottaa yhtään mitään.

Yhdysvallat ja Taleban aikovat allekirjoittaa rauhaan tähtäävän sopimuksen ensi viikolla