Lännen ja Venäjän välien kiristymistä pitäisi tarkastella analyyttisesti, ei vuosikymmeniä vanhojen selitysmallien kautta, sanoo Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro - Ulkomaat | HS.fi
Ulkomaat

Lännen ja Venäjän välien kiristymistä pitäisi tarkastella analyyttisesti, ei vuosikymmeniä vanhojen selitysmallien kautta, sanoo Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro

Markku Kangaspuro haluaa sivistää suomalaisia Venäjästä. Hänestä Venäjän tutkimus ei voi olla minkään muun maan tai edes EU:n varassa – meillä on ihan omat intressit.

Oli sattumaa, että Markku Kangaspuro päätyi Venäjän ja Neuvostoliiton tutkijaksi. ”Ellei Neuvostoliitto olisi romahtanut, olisin jatkanut Suomen historian tutkimista”, hän sanoo. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Julkaistu: 26.2. 15:42

Sattuma puuttui peliin niin kuin elämässä monesti käy, kuvaa Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro päätymistään Venäjän ja Neuvostoliiton tutkijaksi.

Kangaspuro aloitti historian opiskelun Itä-Suomen yliopistossa 1980-luvun alussa. Hän valmistui maisteriksi 1991. Saman vuoden lopussa maailma kuitenkin muuttui, ja se muutti myös Kangaspuron elämän.

”Ellei Neuvostoliitto olisi romahtanut, olisin jatkanut Suomen historian ja maanalaisen vasemmistoliikkeen toiminnan tutkimista myös väitöskirjassa”, Kangaspuro sanoo.

Senhetkiset suunnitelmat saivat kuitenkin jäädä, ja Kangaspuro painui arkistoihin. Auennut mahdollisuus tutkia aiemmin vaikeasti – jopa mahdottomasti – saatavilla olleita tietoja houkutti.

Erityisesti hän halusi tietää nationalismin merkityksestä Neuvostoliitossa.

”Löysin paljon mielenkiintoista aineistoa. Paljon Neuvostoliitossa puhuttiin kansojen välisestä veljeydestä, mutta en tunnistanut sitä. Nationalismi oli samaa kuin muuallakin maailmassa.”

Nuorena Kangaspurolla oli kaksi opiskeluhaavetta: historia tai oikeustiede. Isä oli sanonut, että jälkimmäinen vaihtoehto voisi pojalle sopia, koska tämä oli niin suorasukainen.

Oikeustieteen pääsykokeissa Kangaspuro jäi ”hiukan riman alle”. Historiasta opiskelupaikka irtosi.

”Yhteiskunnan rakenteet ja lainsäädäntö ovat silti aina kiinnostaneet. Haluan pohtia, mikä on logiikka erilaisten prosessien taustalla. Se on näkynyt myös omassa historiantutkimuksessani.”

Suorasukainen Kangaspuro sanoo olevansa edelleenkin, siihen ei oikeustieteen opintoja tarvittu.

”En ole koskaan hirveästi kainostellut omien näkemysteni esittämistä. Nuorempana sitä tuli tehtyä vähän reippaammin. Nyt olen ymmärtänyt, että muutenkin voi vaikuttaa ja asioista keskustella.”

Opiskeluaikana Kangaspuro oli mukana ylioppilaskunnan lisäksi myös Teiniliitossa, Taksvärkissä ja rauhanliikkeessä.

Lisäksi hän oli ainejärjestö­aktiivi ja mukana opiskelijaliikkeissä ja keskusteluissa. Kangaspuro halusi tuulettaa stereo­typioita ja yksipuolista historian­opetusta.

”Aloimme miettiä, mitä meille kerrotaan ja mitä jätetään sanomatta. Historiassa oli paljon pyhiä asioita sekä kirjoittamattomia alueita, valkoisia läikkiä, joista ei haluttu puhua.”

1980-luvun Joensuu oli Kangaspurosta jännittävä opiskelukaupunki, koska se oli lähellä itä­rajaa ja havisi vahvasti Suomen sotien historiaa.

Ja sellainen hänen mukaansa luo vahvaa pohjaa nationalistiselle ajattelulle.

”Se on poissulkevaa nationalismia, jonka virtaukset näkyvät nyt vahvana Euroopassa.”

Kangaspuroa kiinnostivat 1920- ja 1930-lukujen tapahtumat, kuten Lapuan liikkeen fasismi sekä Suomen ja Saksan liittolaisuus, joita hänestä oli käsitelty liian kapeasti. Tätä ajattelua Kangaspuro halusi uudistaa.

Sitten naapuri hajosi. Väitöskirjassaan 2000 Kangaspuro yhdisti uudet ja vanhat mielenkiinnon kohteensa.

”Tutkin nationalismin hyödyntämistä Neuvostoliiton ja sen rakenteiden luomisessa. Myös Suomen punaisilla pakolaisilla oli keskeinen rooli Neuvosto-Karjalan perustamisessa.”

Pian väitöskirjan jälkeen 2002 Kangaspuro sai Suomen Akatemian tutkijatohtorin paikan. Lisäksi hänet valittiin johtamaan suurta Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimusohjelman arviointia.

Harvinaista näköalapaikkaa itään Kangaspuro nimittää lottovoitoksi. Hän pääsi tutustumaan Suomen Venäjän-tutkimukseen hyvin laajasti.

Kangaspurosta on tärkeää, että Suomi tuottaa omaa tutkimusta mahdollisimman paljon.

”Emme voi olla edes EU:n varassa. Meillä on ihan omat esimerkiksi turvallisuuteen ja talouteen liittyvät intressit. Sivistys Venäjän suhteen säästää meidät myös ylimääräiseltä harmilta.”

Kangaspuro valittiin Aleksanteri-instituutin johtajaksi 2018. Hän pitää vuonna 1996 perustettua laitosta merkittävänä toimijana tässä työssä, ja pientä Suomea Venäjän tutkimuksen suurvaltana.

Nykyisessä Venäjä-keskustelussa häntä häiritsee vastakkainasettelu, joka nostaa esiin kylmän sodan äänenpainot.

Trendinä on myös kaikkien tapahtumien personoiminen henkilöihin. ”Venäjällä se on Putin, mutta samaa tapahtuu myös kotimaisessa politiikassa.”

Lännen ja Venäjän välien kiristymistä ja nykyistä kehitystä pitäisi Kangaspuron mukaan tarkastella viileän analyyttisesti, ei vuosikymmeniä vanhojen selitysmallien kautta.

”Tätä häiritsee asiantuntematon ja nopea kirjoittelu esimerkiksi mediassa. Kuten se, että Putin olisi muka perustamassa uutta Neuvostoliittoa, on ihan hö… vaikeasti verifioitavissa.”

Mitä se on?

”Meinasin ensin sanoa, että ihan höpöä puhetta.”

Markku Kangaspuro

Syntyi 1960 Espoossa.

Ylioppilas, Joensuun yhteiskoulu 1979. Filosofian maisteri 1991 ja filosofian tohtori 2000, Joensuun yliopisto.

Suomen Akatemian tutkijatohtori 2002–2003, Suomen Akatemian Russia in Flux -tutkimusohjelman ohjel­mapäällikkö 2003– 2004, Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja 2009–2017 ja Aleksanteri-instituutin johtaja vuodesta 2018­.

Väitöskirja: Neuvosto-Karjalan taistelu itsehallinnosta. Nationalismi ja suomalaiset punaiset Neuvostoliiton vallankäytössä 1920–1939 (SKS 2000). Lisäksi tutkimusartikkeleita Stalinista, toisen maailmansodan historian tulkinnasta sekä poliittisen vallan käytöstä Venäjällä.

On kiinnostunut Venäjän lisäksi myös Italiasta ja Kuubasta.

Harrastaa lukemista ja Vespa PX 200:lla ajelua, vuokramökki Turun saaristossa.

Naimisissa. Kolme tytärtä, kaksi lapsenlasta ja kolmas tulossa.

Täyttää 60 vuotta 26. helmikuuta. Viettää merkkipäiväänsä Venäjä ja Eurooppa uudella vuosikymmenellä -juhlaseminaarissa Helsingin yliopiston Tiedekulmassa perjantaina 28. helmikuuta.