Mitä mieltä itse olet heistä, kysyi jokainen maanantai-iltana tapaamani kreikkalainen lähellä Turkin rajaa, Kastaniesissa ja Marasiassa.
Alueen asukkaat olivat kerääntyneet kaduille seuraamaan tilannetta.
”Tulin katsomaan, tarvitaanko apuani”, eräs mies sanoi. Hän oli tullut paikalle yli 50 kilometrin päästä työpäivänsä jälkeen.
Avuntarvitsijoita olivat paikalle tulleiden kreikkalaisten mielestä rajaa vartioivat sotilaat ja poliisit. Monet sanoivat tulleensa tuomaan ruokaa ja vettä heille. Tämän he halusivat mielellään – hieman näytösluontoisesti – kertoa toimittajille ja samalla käydä keskustelua tilanteesta. Mitä siirtolaisille sinusta pitäisi tehdä? Minkälaista kuvaa välität täältä?
Tavalliset kreikkalaiset halusivat kuulla ulkomaalaisen toimittajan mielipiteen kivenheiton päässä rajan ylitystä kärkkyvistä tuhansista siirtolaisista, jotka ovat joutuneet uuden siirtolaiskriisin pääosaan ja kansainvälisen politiikan pelinappuloiksi.
Uudesta siirtolaiskriisistä voi puhua ainakin siinä mielessä, että mitään ratkaisua ei ole vielä näkyvissä näiden ihmisten tilanteeseen. Euroopassa, ja täällä Euroopan reunamilla varsinkin, on vahva halu välttää vuoden 2015 kaltaisen hallitsemattoman tilanteen toistuminen.
Täällä halutaan nyt tietää, kuka on kenenkin puolella, ja on tärkeää tehdä oma kanta näkyväksi.
Kreikalla ja Turkilla on pitkä jännitteiden ja konfliktien sävyttämä historia naapureina, joten täällä rajan pinnassa ihmisille ei ole mitään uutta tai erikoista siinä, että Turkki uhittelee lähettämällä siirtolaisia Kreikkaan, joka puolestaan lisää päivittäin rautaa rajalle pysäyttääkseen heidät.
Informaatiosota on täydessä käynnissä. Huhuja liikkuu, ja netissä liikkuu videoita, joita väitetään lavastetuiksi tai todistusvoimaisiksi uutisiksi, sanojasta riippuen.
Näytösluontoisuutta on siinä, että Kreikan viranomaiset päästävät aina välillä suljetun raja-aseman luokse kerääntyneet kymmenet ulkomaalaiset toimittajat kurkistamaan Turkin puolella odottavia siirtolaisia ja rajaa vartioivia sotilaita ajaakseen taas hetken päästä kamerat pois.
Näin halutaan näyttää, kenellä on tilanteessa valta-asema, ja että siirtolaiset pidetään tehokkaasti tuolla toisella puolella.
Mielikuvien kamppailussa ja kansainvälisessä valtapelissä Kreikan pääministeri Kyriakos Mitsotakis halusi napata pistevoiton maanantaina ilmoittamalla, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tukee Kreikkaa, joka haluaa puolustaa rajojaan. Kuuluisa kovis kaverina, vau.
Tiistaina näytökset jatkuvat: tv-kamerat seuraavat todennäköisesti kulkueena, kun EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen, Euroopan parlamentin puhemies David Sassoli ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel saapuvat käymään kreikkalaisten vieraina täällä raukalla rajalla.
Vierailu on tuenosoitus Kreikalle – ja niin konkreettiseksi tarkoitettu, että lapsenkin pitäisi ymmärtää, kenen puolella tässä kukakin on. Tietenkin se on samalla suuri näytös, jolla yritetään kätkeä se tosiasia, että EU on ollut tähän asti kyvytön toimimaan yhdessä uuden siirtolaiskriisin torjumiseksi.
Rajan takana tuhannet ihmiset taistelevat tulevaisuudestaan. Heitä on ajettu asemiin turhien lupausten voimalla ja valtapoliittisen pelin takia, mutta heidän elämänsä ei ole näytös.
Tilanne on niin kärjistynyt, että tyhjentävää vastausta, selvää kantaa ja kunnollista ratkaisua janoaa moni jo kovin kiivaasti. Kreikkalaiset kylänmiehet näyttivät tyytymättömiltä, kun en suostunut linjaamaan asiasta mitään kunnollista. Tilanne on aivan liian vaikea. Siitä olimme sentään samaa mieltä.
On kova halu saada tilanne kontrolliin, eikä voimankäyttöä nyt kavahdeta. Vanhoja virheitä ei haluta toistaa. Voi olla, että kuvat ja uutiset hukkuvista lapsista eivät kosketa kaikkia enää Euroopassa niin paljon kuin viisi vuotta sitten. Se on kovuuden voitto mielikuvapelissä.
Kreikassa ihmisiä koskettaa rajaa valvovien sotilaiden nälkä ja jano. Rajat ovat nyt se, mistä halutaan pitää huolta. Asenteet ja politiikka ovat muuttuneet.
