Kaksi vuotta sitten Maailman terveysjärjestö lisäsi ihmiskuntaa uhkaavien sairauksien listalle uuden kohdan: Tauti X.
Listalla oli jo ennestään seitsemän vaarallista tartuntatautia, joista moni muistaa ainakin ebolan, sarsin ja mersin. Helmikuussa 2018 Geneveen kokoontuneet asiantuntijat lisäsivät listalle kahdeksannen kohdan.
”Tauti X, totesimme silloin, on todennäköisesti eläimistä peräisin oleva virus, joka lähtee liikkeelle sellaisesta maailmankolkasta, jossa nopea talouskehitys ajaa ihmisiä ja villieläimiä lähelle toisiaan. Alkuvaiheessa tuntematon tauti sekoitetaan todennäköisesti tunnettuihin tauteihin, ja se leviää hiljaa ja nopeasti; etenemistä avustavat matkustaminen ja kaupankäynti”, WHO:n tapaamisessa mukana ollut tautiekologi Peter Daszak kirjoitti kokouksen kulusta The New York Timesissa hiljattain.
”Tautia tavataan lukuisissa maissa ja sitä on vaikea torjua. Tauti X:n kuolleisuus on kausi-influenssaa suurempi mutta leviää samalla tavalla. Se sekoittaa maailman talousmarkkinat jo ennen kuin se julistetaan pandemiaksi.”
Kaksi vuotta myöhemmin kiinalaiselta eläintorilta lähti liikkeelle uusi koronavirus, joka sopii tauti X -ennustukseen häkellyttävän tarkasti.
Miten he saattoivat tietää?
Kiinan Wuhanissa loppuvuosi oli sään puolesta tavallinen, lämpöä oli noin kymmenisen astetta. Yhdentoista miljoonan asukkaan Wuhan sijaitsee Jangtsejoen kainalossa. Se on maailman kolmanneksi pisin joki, ja sitä pidetään yleisesti Etelä- ja Pohjois-Kiinan rajana.
Jangtse on tavaraliikenteen kannalta tärkeä joki, jota pitkin seilasi vaurautta Suomeenkin. Esimerkiksi Nokialla, UPM:llä ja Koneella on toimintaa Hubein maakunnassa, jota joki halkoo.
Loppuvuodesta Wuhanin kalatori oli kiinalaisella mittapuulla aivan tavallinen paikka.
Maassa on vähintäänkin satoja samanlaisia: Niissä myydään perinteisten kalan-, sian- ja naudanlihan ohella käärmettä, riikinkukkoa, villisikaa, supikoiraa, rottaa tai apinanlihaa – tarjonta vaihtelee aina paikan mukaan. Osa lihasta on tarjolla kimpaleena, toiset eläimet odottavat häkeissä elävinä. Ne on tapana teurastaa ostajan silmien alla. Sitä pidetään tuoreustakuuna.
Villieläinbisnes on Kiinassa suurta. Maaseudun väelle kyse on elinkeinosta, ja lisäksi moni uskoo villieläinten syönnin tuovan terveyttä. Kiinan villieläinkaupan arvoksi on eri medioissa kerrottu yli 66 miljardia euroa.
Wuhanissa torilta sai nettilistauksen mukaan noin sataa eri eläintä. Kettua, sutta, oravaa, riikinkukkoa.
Läpäisyelektronimikroskoopin kuvassa on koronaviruksia covid-19-potilaasta Yhdysvalloissa. Kuva on väritetty.
Marraskuussa Wuhanissa sairaaloihin alkoi tulla potilaita, joilla toistuivat samat oireet: kuiva ja hakkaava yskä, korkea kuume, hengitysvaikeudet. Keuhkokuvissa näkyi löydöksiä, jotka viittasivat keuhkokuumeeseen.
Antibiootit eivät purreet. Potilaita alkoi tulla lisää. Kun heidän taustojaan alettiin tutkia, monella oli yhteyksiä villieläintorille. Uudenvuodenpäivänä se suljettiin. Onko sars palannut, lääkärit kyselivät toisiltaan.
Miten lääkärit osasivat epäillä sitä heti?
Vastaus on, että tietenkin osasivat. Tuntematon virus ja siitä aiheutunut epidemia oli tieteentekijöille vain ajan kysymys.
Siksi WHO lisäsi tauti X:n listalleen. Siksi Kiina oli luonut maanlaajuisen sähköisen järjestelmän, joka oli tarkoitettu tarttuvien tautien raportoimiseen Pekingissä sijaitsevalle Kiinan tautien ehkäisy- ja hallintavirastolle.
Sars-epidemian aikaan vuonna 2003 Kiinaa kritisoitiin heikosta havainnoinnista ja tietojen salailusta. Jotta niin ei enää kävisi, maahan luotiin seurantajärjestelmä. Siinä oli oma kohtansa tuntemattomien virusten aiheuttamille keuhkokuumeille.
Silti uusi koronavirus pääsi leviämään ensin Kiinassa, sitten maailmalla. Tällä viikolla WHO julisti pandemian. Aiemmin sellaisia ovat olleet esimerkiksi kolera, espanjantauti ja musta surma eli rutto.
Professorin työhuone Helsingin Meilahdessa näyttää, noh, professorin työhuoneelta. On tummanruskea työpöytä, vähän sekaista ja nahalla päällystetyt tuolit.
Ikkunan takana sataa räntälämpäreitä, ja Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professorin Olli Vapalahden puhelin soi jatkuvasti. Mulla on Hesari täällä, palataanko asiaan myöhemmin, Vapalahti toteaa puhelimeen, kun STT soittaa. Sitten soittaa Ilta-Sanomat. Kaikki haluavat kysyä koronaviruksesta.
Aloitetaan siis: oliko uuden koronaviruksen leviäminen yllätys?
”Kysymys ei ollut, että vieläkö tulee joku uusi virusepidemia, vaan että milloin se tulee”, Vapalahti vastaa.
Kun jotain on ennenkin tapahtunut, voi olettaa, että niin voi käydä uudelleen. Siksi tiedemaailma osasi odottaa jotakin – kysymys olikin, että mitä.
Läpäisyelektronimikroskoopin kuvassa on koronaviruksia covid-19-potilaasta Yhdysvalloissa. Kuva on väritetty.
Yksi todennäköisimmistä vaihtoehdoista oli jokin uudenlainen influenssa. Influenssa on kuin kone, joka synnyttää uusia pandemioita 10–30 vuoden välein, Vapalahti sanoo. Sikainfluenssasta on kulunut vuosikymmen, joten ajateltiin, että ehkä pian on seuraavan vuoro.
Toiseksi potentiaaliseksi laajan epidemian aiheuttajaksi ajateltiin koronaviruksia. Niitä on usein lepakoissa. Sars lähti aikoinaan liikkeelle kiinalaisista hevosenkenkälepakoista ja tarttui lopulta ilmeisesti sivettikissan kautta ihmiseen. Myös mersin polku oli samankaltainen, tosin se oli muhinut dromedaarikameleissa jo vuosikymmeniä. Tiedettiin siis etukäteen, että ihmiseen siirtyessään koronavirukset voivat aiheuttaa vakavia infektioita, jotka tarttuvat ja tappavat.
”Kiinassa oli ihan seurantaa tämänkaltaisen varalta. Siksi kun tuli ensimmäinen signaali, että nyt saattaa olla uutta, tuntematonta ihmisestä toiseen tarttuvaa uutta virusta, osattiin heti etsiä jotain sarsin kaltaista. Ja sitten se löydettiinkin – uusinta teknologiaa hyödyntäen.”
Vaikka uudentyyppistä koronavirusta osattiin odottaa ja etsiä, se löi silti maailman polvilleen. Ensin se sulki Kiinan, ja on mahdollista, että sama tapahtuu myös Euroopassa.
Ebolan vastaista työtä ja influenssatutkimusta rahoittanut miljonääri Bill Gates totesi Tedtalk-puheessaan muutama vuotta sitten, että maailma pelkää joskus vääriä asioita. Virukset, infektiot ja pandemiat ovat suurempi uhka kuin ydinaseet ja sota, ja se johtuu siitä, ettei niihin ole valmistauduttu riittävästi.
Gatesin lause kuuluu, että kyse ei ole systeemin rikkinäisyydestä. Kyse on siitä, ettei systeemiä ole. Tätä WHO:kin on viime päivinä toistellut: maat eivät ole varautuneet kunnolla. Torjuntatoimet ovat hitaita.
Professori Olli Vapalahti sanoo samaa.
”Kun tällainen epidemia tulee, se todetaan usein liian myöhään ja aletaan etsiä rahoitusta asian hoitamiseen. Sitten, kun epidemia on ohi ja perävalot vain näkyvät, rahatkin kaikkoavat.”
Esimerkiksi Kiina on saanut kansainvälistä suitsutusta koronaviruksen hoidosta, vaikka ei se koko ajan ihan putkeen ole mennyt.
Noin neljätuhatta vuotta sitten maailmassa elettiin keräilijäheimoissa. Niissä oli yleensä noin pari sataa jäsentä, ja heimot olivat harvakseltaan tekemisissä toisten heimojen kanssa. Silloin vain harvat virukset pärjäsivät.
Kun ihmiset ryhtyivät harjoittamaan maataloutta, virukset alkoivat levitä. On arveltu, että esimerkiksi isorokko siirtyi eläimistä ja alkoi kiertää ihmisissä, kun elämä tiivistyi niin, että 200 000 ihmistä asui kahden viikon matkan säteellä toisistaan.
Nykyiset matkustusmuodot mahdollistavat sen, että vuorokaudessa ihminen – tai vaikkapa virus – ehtii melkein mihin tahansa osaan maailmaa. Aiempiin viruksiin verrattuna koronavirus on levinnyt valtavaa vauhtia.
”Sen nopeus yllätti kaikki”, Vapalahti sanoo. ”Vaikka Kiinan massiivisilla toimilla ostettiinkin lisää aikaa.”
Läpäisyelektronimikroskoopin kuvassa on koronaviruksia covid-19-potilaasta Yhdysvalloissa. Kuva on väritetty.
Leviämisvauhdista johtuen jotkut kutsuvat tätä aikaa pandemioiden ajaksi. Kuulostaa dramaattiselta, mutta on totta: infektioista on tullut ihmiskunnalle suuria uhkia. Vaikka ne kaikki eivät olisi yhden ihmisen kohdalla yhtä tappavia kuin aiemmat taudit, niihin sairastuu määrällisesti niin valtava määrä ihmisiä, että kuolleita on väkisinkin paljon.
Lisäksi ne kuormittavat yhteiskuntia: jos sairaalat ovat täynnä akuutteja koronapotilaita, miten muut potilaat hoidetaan?
Siksi isossa kuvassa esimerkiksi suomalaiselle yhteiskunnalle koronavirus on ebolaa suurempi uhka, Vapalahti sanoo. Jos Suomeen tulisi ebolatartunta, saisimme melkein sataprosenttisen varmasti estettyä taudin leviämisen. Koronaviruksen kaltaisen epidemian hallinta on paljon vaikeampaa.
”Toki ihan näin yksilönä jos saisin valita, sairastuisin mieluummin koronaan kuin ebolaan.”
Koronavirus on kuitenkin tutkijoille pitkälti tuntematon, vaikka siitä on julkaistu historiallinen määrä tietoa lyhyessä ajassa. Laivaa pitää nyt rakentaa ja seilata samaan aikaan.
”Kaksi ja puoli kuukautta sitten tästä ei puhuttu mitään. Kuulin itse viruksesta joulun ja uudenvuoden välissä. Vaikka paljon on tehty, syvempi ymmärrys kehittyy vähitellen.”
Vapalahti kertoo niin kutsutun tavallisen esimerkin siitä, miten tutkimukset normaalisti etenevät: Ensin pohditaan muutama kuukausi tutkimussuunnitelmaa. Sitten haetaan eettistä lupaa, että saadaan koskea potilaisiin, ja rahoitusta, jossa kestää noin vuoden. Esimerkiksi Suomen Akatemiasta tutkimusrahaa saa parinkymmenen prosentin todennäköisyydellä. Sitten alkaa kolmen tai neljän vuoden projekti, jossa tehdään työtä, selvitetään ja saadaan tuloksia.
”Tällä tavalla tieto karttuu. Se, että kahdessa kuukaudessa saataisiin tietoa, kehitettyä ja testattua lääkkeitä ja luotua logistiset ketjut niiden saatavuudelle, on melkein mission impossible.”
Esimerkiksi juuri tästä asiasta on kyse on, puhutaan siitä, miten on maailma oli varautunut tuntemattomaan tautiin. Vastaus on, että huonosti.
Vuoden 2019 globaalin terveyden raportissa Johns Hopkinsin yliopiston, Economist Intelligence Unitin ja Nuclear Threat Initiative -järjestön kokoama tutkijaryhmä listasi 195 maata järjestykseen sen mukaan, miten ne ovat valmistautuneita merkittävän sairauden aiheuttamaan epidemiaan.
Hyvä uutinen: Suomi oli sijalla kymmenen. Huono uutinen: Raportin mukaan kaikkien tutkittujen maiden valmistautuminen on hyvin heikkoa.
Jotta jatkossa selvittäisiin paremmin, Olli Vapalahdella on muutama näkemys.
Ensimmäinen on tämä: ”Eläinten ja ympäristön terveys kytkeytyvät ihmisten terveyteen. Siksi olisi tärkeää ymmärtää, miten ihmisten ja eläinten rajapinnat toimivat ja miten nämä tartuntaketjut siirtyvät eläimistä ihmisiin.”
Eli suomeksi sanottuna pitää tehdä ja rahoittaa sellaistakin tutkimusta, joka ei sillä hetkellä tunnu kovin mediaseksikkäältä.
Esimerkiksi ympäristönmuutosten ja ihmisen toiminnan vaikutuksia tautien ekologiaan olisi hyvä ymmärtää paremmin.
Kiinaa pidetään virusten todennäköisenä alkukotina paitsi eläintorien tähden, myös siksi, että maa kasvaa ja kaupungistuu valtavalla vauhdilla ja pääosin järjestäytymättömästi.
Maailman väkirikkain maa on täynnä miljoonalukuisia megakaupunkeja, joiden tieltä metsät väistävät. On patorakennelmia, jotka muuttavat muuttolintujen reittejä. On ihmisiä ja erilaisia eläimiä samassa elinpiirissä ja tiheässä kontaktissa. On valtavan kokoisia tehosikaloita, joissa virukset pääsevät leviämään geneettisesti samanlaisten eläinten keskuudessa.
Läpäisyelektronimikroskoopin kuvassa on koronaviruksia covid-19-potilaasta Yhdysvalloissa. Kuva on väritetty.
Kyse voi olla pienistä valinnoista, jotka koskevat toki muitakin maita kuin Kiinaa: pannaanko sikoja ja hedelmäpuita viidakon rajalle?
”Jokainen virus ja epidemia on oma tarinansa, ja niitä pitää selvittää”, Vapalahti sanoo. Se on valmistautumista.
Tai esimerkiksi se, että tutkitaan maaseudulla ja villieläinten parissa työskentelevien aasialaisten farmareiden virustauteja ja etsitään poikkeuksia.
Tauti X lisättiin WHO:n ihmiskunnan uhat -listalle herätysmielessä, Rotterdamin Erasmus-yliopiston lääketieteellisen keskuksen virologian-osaston päällikkö Marion Koopmans sanoi hongkongilaiselle South China Morning Postille. Sen piti olla muistutus maailmalle, että tuntemattomaan pitää varautua.
Ei mennyt ihan niin kuin piti.
WHO:n rahoitus on kangerrellut. Se kokoaa budjettinsa jäsenvaltioiden, kuten Suomen, jäsenmaksuista ja lisälahjoituksista. Nihkeää on ollut. WHO on sanonut tarvitsevansa 675 miljoonaa dollaria koronaviruksen vastaiseen taistoon erityisesti kehittyvissä maissa. Tähän mennessä jäsenvaltiot ovat luvanneet noin 300 miljoonaa, The New York Times kertoi torstaina.
Vertailun vuoksi: Yksin Yhdysvalloissa hallitus on luvannut 8,3 miljardia dollaria koronatilanteen hoitamiseen.
Suomessa terveyden tutkimusrahoitus on pienentynyt huomattavasti 20 vuodessa. Kansallista pandemiavarautumissuunnitelmaa ei ole päivitetty kahdeksaan vuoteen, ja lääkkeiden velvoitevarastointilakikin kaipaa uudistusta. Uuden koronaviruksen tutkimiseen ei vielä ole ollut Suomesta rahaa tarjolla miltään rahoittavalta taholta, Vapalahti sanoo. Rahoittajatahot ovat ovat hitaita reagoimaan.
Vaikka kiinalaiset rakensivat järjestelmän uusien virusten varalta, lääkärit eivät osanneet tai ehtineet käyttää monimutkaista systeemiä. Näin kertovat Kiinan tautien torjunta ja ehkäisykeskuksen raportit vuosilta 2015 ja 2016.
Ja koska systeemi oli hankala, lääkärit raportoivat sairaaloiden johdoille, jotka raportoivat esimiehilleen, jotka raportoivat taas esimiehilleen. Kun ylhäältäpäin odotettiin vastauksia ja toimintaohjeita, ruohojuuritasolla tauti ehti lähteä käsistä.
Ja vaikka tiedettiin, että sars lähti aikoinaan villieläintorilta, ne olivat yhä voimissaan. Sars oli todennäköisesti peräisin sivettikissoista, joita lehtitietojen mukaan myytiin Wuhanin torilla vielä joulukuussa. Yksi elävä sivettikissa maksoi noin 17 euroa.
Nyt Kiina on kieltänyt villieläintorit. Suomi on ilmoittanut päivittävänsä varautumissuunnitelmansa.
Professori Olli Vapalahti näkee, että pandemiareaktioiden kaarenkin olisi voinut ennustaa. Kun on poliittinen paine tehdä asioita, tehdään jotakin näyttävää, ja kun ei ole välitöntä tarvetta, toimet hiipuvat, hän sanoo.
Totta kai joitain asioita on tehty oikein jo nytkin. Esimerkiksi taudinaiheuttajien tunnistaminen ja tiedonvaihto on sujuvampaa kuin koskaan ennen. Toisaalta nopeampia ja arvaamattomampia ovat myös virukset.
Vapalahti itsekin on mukana Marion Koopmansin koordinoimassa EU-projektissa, josta pieni siivu oli varattu tauti X -skenaariolle, joka nyt toteutui. Hankkeen aloitustilaisuuden piti olla maanantaina Rotterdamissa, mutta koronatilanteen takia se siirtyi pidettäväksi verkossa.
”On tärkeää ja rehellistä myöntää, että tämän nykyisen epidemian jälkeenkin meidän täytyy taas varautua sellaiseen, mistä nyt ei vielä tiedetä lainkaan.”