Kiinasta raportoitiin nolla tartuntaa – voiko tietoihin luottaa, kun Kiinan propagandamylly pyörii? - Ulkomaat | HS.fi

Kiinasta raportoitiin nolla tartuntaa – voiko tietoihin luottaa, kun Kiinan propagandamylly pyörii?

Koronakriisi on käynnistänyt kommunistisessa puolueessa massiivisen propagandakampanjan, joka tuottaa aineistoa sekä koti- ja ulkomarkkinoille.

Osallistuja Li Wenliangin muistotilaisuudessa helmikuun alussa.

20.3.2020 9:24

Kiinasta kantautui torstaina hyviä uutisia, kun ensimmäistä kertaa koronaepidemian puhkeamisen jälkeen maassa ei raportoitu ainuttakaan uutta kotimaista tartuntaa.

Jos tietoihin on luottaminen, Kiina näyttäisi saaneen epidemian hallintaan ainakin omalla alueellaan.

Mutta voiko tietoon luottaa?

Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professori Matti Nojonen Lapin yliopistosta sanoo ainakin varovaisesti luottavansa Kiinan julkaisemaan tietoon. Näin siitä huolimatta, että heti epidemian alkuvaiheessa Kiinassa käynnistyi valtava propagandamylly. Propagandan tarkoitus oli luoda ja ohjailla mielikuvia siitä, mitä maassa tapahtuu, ja miten viranomaiset ovat onnistuneet.

”Olen taipuvainen luottamaan siihen dataan mitä he laittavat nyt ulos. Vaikka varmasti Kiinassa on myös poliittisia syitä osoittaa, että järjestelmä on saanut epidemian kuriin”, Nojonen sanoo.

Kiinan kommunistisen puolueen mielipiteenmuokkaus käynnistyi Nojosen mukaan heti sen jälkeen, kun viruksen vaarallisuudesta varhaisessa vaiheessa varoittanut lääkäri Li Wenliang kuoli viruksen aiheuttamaan tautiin helmikuun alussa.

Toki jo tätä ennen Kiinan sensuurikoneisto oli pyrkinyt pimittämään tietoja viruksesta.

Li ja monet muut lääkärit olivat varoittaneet viruksesta jo joulukuun lopussa, mutta heidät vaiennettiin. Kiina oli myös sulkenut shanghailaisen laboratorion, joka oli julkaissut viruksen RNA:n kansainvälisten tutkijoiden käyttöön ilman Pekingin lupaa.

Lin kuoleman jälkeen hallinnon viesti kansalaisille oli se, että tilanne on johtajan hallinnassa.

”Propaganda henkilöityi presidentti Xi Jinpingiin. Hänestä leivottiin epidemiasodan sankaria. Uutiset kertoivat siitä, kuinka presidentti vieraili epidemiasodan ’eturintamassa’”, Nojonen sanoo.

Hyvin pian alettiin myös julkaista presidentin puheita, joiden tarkoitus oli antaa ymmärtää, että presidentti on koko ajan ollut ajan tasalla.

”Niiden mukaan suuri johtaja oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa ollut tietoinen kriisin vakavuudesta.”

Presidentin esittäminen nopeaotteisena sankarina oli propagandamielessä tärkeää, sillä tosiasiassa Kiina oli menettänyt epidemian hillitsemisessä ainakin pari viikkoa juuri sen vuoksi, koska totuudenpuhujat oli alkuun vaiennettu.

Kiinan presidentti Xi Jinping tervehti karanteenissa olevia Wuhanin asukkaita maaliskuun alussa.

Sittemmin propaganda on vain kiihtynyt.

Kiina on toimittanut pikapikaa kirjan, joka kertoo Kiinan ja presidentti Xi Jinpingin teoista epidemian hillitsemiseksi. Vapaasti käännettynä Suurvallan epidemiataistelu -niminen kirja on tulossa myyntiin internetissä, ja sitä ollaan kääntämässä useille kielille.

Propagandahankkeita on käynnistynyt myös paikallistasolla. Kiinan sisälläkin on herättänyt keskustelua Wuhanin alueen puoluesihteerin lanseeraamaa ”kiitollisuuskampanjaa”.

Puoluesihteeri Wang Zhonglin esitti maaliskuun alussa, että epidemian vuoksi järein keinoin eristetyn Wuhanin asukkaille järjestettäisiin kiitollisuuskoulutusta. Näin ihmiset osaisivat paremmin kiittää presidenttiä ja puoluetta siitä, mitä epidemian hillitsemiseksi on tehty.

Kiinan propagandatoimet on huomannut myös Kiinan politiikkaan erikoistunut kansainvälisen politiikan professori Juha Vuori Tampereen yliopistosta.

”Tämän mittakaavan katastrofeissa virallinen tiedonvälitys on tiukasti kommunistisen puolueen hallussa, ja sensuuri toimii”, Vuori sanoo.

Käytännössä tämä on merkinnyt suoranaisen sensuurin eli tietojen salailun lisäksi epäsuoraa ”positiivista sensuuria”. Siinä kommunistisen puolueen keskuskomitea ohjailee sitä, että julkinen keskustelu täyttyy ”oikeanlaisesta sisällöstä”, Vuori sanoo.

Kiinassa muun muassa internetin sisältöä valvotaan herkeämättä. Maassa ei käytännössä ole myöskään vapaata lehdistöä, joka voisi haastaa kommunistisen puolueen viralliset totuudet.

Tästä ei pidä kuitenkaan vetää johtopäätöstä, ettei mihinkään Kiinan julkaisemaan tietoon voisi luottaa.

”Ei Kiina tietenkään koko ajan valehtele. Kyse on siitä, että asiat pitää ilmaista tietyllä tavalla, ja tässä puolueen asema on olennainen”, Vuori sanoo.

Epidemiakriisin aikana on nähty Kiinan puolelta myös suoranaisia disinformaatiokampanjoita.

Yksi näyttävimmistä käynnistyi kuukausi sitten, kun kiinalainen tutkija kertoi ensimmäisen kerran, ettei Wuhanista löydetty virus olisikaan peräisin Wuhanista.

”Sen jälkeen näennäisesti riippumattomista lähteistä on tuotettu samaa tietoa ja syötetty sitä sosiaaliseen mediaan”, Matti Nojonen sanoo.

Kampanja huipentui viime viikolla siihen, kun Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Zhao Lijian vihjasi Twitterissä, että Yhdysvaltain armeija olisi tuonut viruksen Wuhaniin.

”Tätä disinformaatiota syötetään nyt kotimarkkinoille ja myös kansainvälisille markkinoille. Koko koneisto on otettu käyttöön, sillä väitettä levittävät niin Kiinan omat trollit kuin diplomaatitkin puheissaan eri puolilla maailma”, Nojonen sanoo.

Nojonen tosin huomauttaa, että disinformaatiota aiheesta leviää myös Yhdysvalloissa.

Esimerkiksi konservatiivinen ja salaliittoteorioita ennenkin levittänyt The Washington Times -lehti on julkaissut väitteitä, joiden mukaan uusi koronavirus olisi peräisin wuhanilaisesta sotilaslaboratoriosta. Mitään todisteita väitteelle ei ole esitetty.

Kiina näyttäisi saaneen koronaepidemian hallintaan samaan aikaan, kun Eurooppa ja Yhdysvallat ovat mitä todennäköisimmin vasta matkalla epidemian synkimpään vaiheeseen.

Samaan aikaan Kiinan englanninkielinen media, joka muun kiinalaisen median tapaan on lähellä kommunistista puoluetta, raportoi innokkaasti Kiinan avustushankkeista esimerkiksi Italiaan ja Tšekkiin.

Eurooppa ja Yhdysvallat näyttäytyvät heikkoina, ja nyt voi olla otollinen hetki lähettää maailmalle viestiä hyvää tarkoittavasta ja kansainvälistä vastuuta kantavasta Kiinasta.

”Kiina on pyrkinyt pidemmän jo aikaa rakentamaan vastuullisen valtion roolia kansainvälisesti. Nyt Kiina antaa apua viruksesta kärsiville maille, ja tämä on osa sitä politiikka”, Juha Vuori Tampereen yliopistosta sanoo.

Vapaaehtoinen ohjasi kauko-ohjattavaa robottia, joka desinfioi asuinaluetta Kiinan epidemiakeskuksessa Wuhanissa tällä viikolla.

Tarinat apupakettien ja asiantuntija-avun tarjoamisesta epidemian iskemiin maihin eivät ole keksittyjä. Silti näissäkin kertomuksissa on myös propagandaulottuvuus. Kiinalla voi olla kova tarve kiillottaa kilpeään tahroista, joita viruksen aiheuttama pandemia on aiheuttanut, sanoo Nojonen.

”Virus on tehnyt valtavan lommon Kiinan imagoon, jota on yritetty rakentaa järjestelmällisesti ainakin 10–15 vuotta. Nyt Kiina pyrkii epätoivoisesti rakentamaan uudelleen mielikuvaa hyväntahtoisuudestaan.”

Tarinan loppu ei vielä ole nähtävissä. Selvää on vain se, että Kiinalla on monia hyviä syitä varmistaa, että sen versio tarinasta jää elämään.

Kiina ei halua, että maailma muistaa sen koronaviruspandemian aiheuttajana vaan valtiona, joka löysi siihen ratkaisun.

”Kiinassa on nyt valtava humanitäärinen, mutta myös poliittinen paine sille, että se onnistuisi luomaan rokotteen virukselle. Näin Kiina pystyisi pesemään kasvonsa koko jutusta”, Nojonen sanoo.

Edit. 20.3. 2020 kello 17:08: Jutun aiemmassa versiossa kerrottiin, että Kiinan hallinnon epidemiataistelusta kertova kirja olisi myynnissä internetissä. Kirjaa mainostetaan, mutta sitä ei ole vielä mahdollista ostaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat