Näitä viittä asiaa hallitus joutuu pohtimaan, kun se päättää liikkumisrajoituksista - Ulkomaat | HS.fi
Ulkomaat|HS-analyysi

Näitä viittä asiaa hallitus joutuu pohtimaan, kun se päättää liikkumisrajoituksista

Hallituksen johtoviisikko joutuu ottamaan huomioon muutakin kuin vain koronan leviämisskenaariot, kirjoittaa HS:n politiikantoimittaja Piia Elonen.

Sisäministeri Maria Ohisalo (vas.), valtiovarainministeri Katri Kulmuni, pääministeri Sanna Marin, opetusministeri Li Andersson ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson hallituksen tiedotustilaisuudessa Helsingissä perjantaina.

Sisäministeri Maria Ohisalo (vas.), valtiovarainministeri Katri Kulmuni, pääministeri Sanna Marin, opetusministeri Li Andersson ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson hallituksen tiedotustilaisuudessa Helsingissä perjantaina. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Julkaistu: 23.3. 19:12, Päivitetty 23.3. 19:43

Hallituspuolueiden johto pohtii maanantaina mahdollisten liikkumisrajoitusten asettamista osaan Suomea. Lähinnä pohdinnassa on liikkumisen rajoittaminen Uudeltamaalta, jossa koronatartuntoja on eniten.

Äkkiseltään voisi kuulostaa tehokkaalta rajoittaa kansalaisten liikkumista. Mutta asia ei ole kovin yksinkertainen. Hallituksen johtoviisikko joutuu huomioimaan linjauksissaan ainakin viisi eri näkökulmaa.

1. Koronan hillitseminen

Hallituksen ykköstavoite on hillitä koronaviruksen leviämistä, vähentää kuolemantapauksia ja varmistaa terveydenhuollon kestokyky. Siksi liikkumisrajoituksia ylipäätään nyt harkitaan ja valmistellaan.

Hallituksen johto siis tutustuu erilaisiin analyyseihin ja mallinnuksiin siitä, miten koronatartunnat nyt leviävät ja kuinka hyvin liikkumisrajoitukset leviämistä hillitsisivät.

Tähän asti on käytetty kehotuksia, mukaan lukien suositus välttää matkailua kotimaassa. Niistä huolimatta turisteja on virrannut Lappiin. Nyt harkinnassa ovat pakottavammat keinot.

Samasta syystä hallitus pohtii ravintoloiden sulkemista. Se vähentäisi osaltaan ihmisten kontaktia keskenään.

2. Seuraukset taloudelle

Jos liikkumisrajoitukset vaikuttavat tehokkaalta keinolta, silloin niitä varmasti harkitaan käyttöön. Pelkkä tehokkuus ei kuitenkaan ole ainoa harkittava asia, kun Sdp:n Sanna Marin, keskustan Katri Kulmuni, vasemmistoliiton Li Andersson, vihreiden Maria Ohisalo ja Rkp:n Anna-Maja Henriksson pohtivat, mitä tehdä.

Mitä enemmän ja mitä pakottavampia rajoituksia Suomessa otetaan käyttöön, sitä laajempia ja syvempiä ovat muut seurannaisvaikutukset, kuten vaikutukset Suomen talouteen.

Pääsevätkö ihmiset kulkemaan töihin, ja yrittäjät hoitamaan sovitut työnsä tai hankkimaan uusia asiakkaita? Uusimaa on osaltaan Suomen talouden moottori.

Mutta kyse ei ole vain kulkemisesta – luultavasti liikkumisrajoitus nimittäin rajattaisiin koskemaan perusteetonta kulkemista, mutta työasioille ihmiset vielä pääsisivät. Mitä rajumpia rajaukset ovat, sitä epävarmemmaksi muuttuvat ihmisten näkymät.

Kun totuttu arki ympärillä muuttuu viikko viikolta yhä oudommaksi ja yhä rajoitetummaksi, ihmiset alkavat epäröidä kaikkea: asunnonostoa, mökinvuokrausta, remontinteettämistä, yrityksen perustamista, kampaajakäyntiä, juhlien suunnittelua, uusia kesäkenkiä. Kaikki on jäissä ja odotuksen tilassa.

Jos koronaviruksen leviämistä hiukan saataisiinkin rajoituksilla hillittyä, kuinka monen konkurssin, lomautuksen, irtisanomisen ja pakkohuutokaupan hinta siitä ollaan valmiita maksamaan? Voiko ihmishenkiä ja työpaikkoja edes punnita samalla vaa’alla mitenkään järkevästi?

3. Ihmisten perusoikeudet

Talous ei ole ainoa, joka ottaisi rajoituksista iskua. Se vaikuttaisi syvällisesti myös suomalaisten elämään.

Kaikki perheet eivät asu saman katon alla eivätkä edes samassa maakunnassa. Ihmisillä on jo pelkästä rajoitusten väläyttämisestä suuri huoli, miten he järjestävät arkensa tilanteissa, jossa työ, perhe ja elämä hajaantuu Uudenmaan maakuntarajan toiselle puolelle. Ehkä rajan toisella puolella asuvat iäkkäät vanhemmat, joiden auttaminen uhkaa vaikeutua. Rajoitusten pelätään olevan jäykempiä kuin kunkin yksilölliset elämäntilanteet.

Suomen perustuslaissa on ihmisille listattu 16 perusoikeutta. Heti neljäntenä listalla on liikkumisvapaus. Suomen ylimmässä laissa luvataan, että kansalaisella on vapaus liikkua maassa. Perusoikeuteen puuttumista ei tehdä kevyin perustein.

Sama ongelma koskee ravintoloiden sulkemista. Silloin puututtaisiin elinkeinovapauteen, joka niin ikään on kirjattu Suomen perustuslakiin.

4. Päätösten hyväksyttävyys

Demokratiassa on aina huomioitava myös päätösten hyväksyttävyys. Tähän asti kansalaisilla on riittänyt ymmärrystä ja luottamusta erilaisia rajoituksia kohtaan. Lapsia on vedetty pois kouluista ja päiväkodeista, matkoja peruttu kummemmin nurkumatta. Kaikki eivät tietenkään ole suosituksia noudattaneet, mutta ainakaan levottomuuksia tai rajoituksia vastustavia mielenilmauksia ei ole puhjennut.

Mutta jos rajoitukset vedetään liian kireälle, vaarana on, että ne herättävät laajaa vastustusta ja kapinahenkeä.

Hallitus on myöntänyt auliisti, etteivät rangaistukset ja loputon valvonta ole kestävä ratkaisu. Tähänastiset toimet perustuvat pitkälle siihen, että kansalaiset ymmärtävät niiden perusteet ja tahtovat noudattaa niitä.

Mutta jos rajoitukset menevät liian pitkälle ja yli kansalaisten oikeustajun, vaarana on, että niitä ei enää suostuta noudattamaan. Ja jos suomalaiset ryhtyvät lipeämään liiallisena pitämästään rajoituksesta, vaarana on, että he laajentavat tätä suhtautumista myös lievempiin rajoituksiin ja suosituksiin. Sen jälkeen millään suosituksilla ei ole väliä.

Kukaan ei voi varmuudella tietää, missä menee kansalaisten raja. Mitkä keinot ovat ymmärrettäviä ja jopa toivottuja – mitkä ylittävät oikeustajun rajat.

5. Lainsäädännön rajoitukset

Hallitus saattaa harkinnassaan hyvinkin päätyä siihen, että liikkumisrajoitukset ovat tehokas keino johon kannattaa tarttua, vaikka se vaikeuttaisi omien kansalaisten elämää ja haittaisi Suomen taloutta.

Silti jäljelle jää vielä yksi kysymys. Ovatko nuo rajoitukset mahdollisia toteuttaa?

Kuten yllä on todettu, kyse on kansalaisten perusoikeuksista. Niistä poikkeamiseen on oltava erittäin painavat syyt.

Perustuslain mukaan perusoikeuksiin voidaan puuttua vain välttämättömistä syistä. Etenkin oikeusministeri Henriksson on korostanut, että hallituksen pitää pystyä osoittamaan liikkumisrajoitusten välttämättömyys.

Toisin sanoen ei riitä, että liikkumisrajoitukset ovat tehokkaita, tarpeellisia, hyödyllisiä, perusteltuja tai hyväksyttäviä. Niiden on oltava pakollisia. Se on kova vaatimus. Löytääkö hallitus riittävät perustelut liikkumisrajoitusten välttämättömyydelle?

Rajoitukset|Pääministeri Marin: Hallitus valmistelee ravintoloiden sulkemista, myös uusia liikkumisrajoituksia tulossa – Ravintolat toivovat selvää määräystä sulkea

Rajoitukset|Hallitus valmistelee uusia liikkumisrajoituksia: Näin ne voitaisiin saada voimaan ja tällaisia rangaistuksia voisi seurata