Kerro se kankaalla: ”Olen hyvä kokki”, ”Pidän nuorista miehistä”, ”Mennäänkö naimisiin?” - Ulkomaat | HS.fi
Ulkomaat|Tekstiilitaide

Kerro se kankaalla: ”Olen hyvä kokki”, ”Pidän nuorista miehistä”, ”Mennäänkö naimisiin?”

Länsi-Afrikassa kankaiden kuvioilla viestitään perheelle ja kylälle kuulumisia ja vaatimuksia. Beninissä monet lukevat kankaiden kuvioita paremmin kuin kirjaimia.

Kankaat liittyvät monesti elämän tärkeimpiin käänteisiin.

Julkaistu: 29.3. 2:00, Päivitetty 29.3. 9:08

GRAND POPO/COTONOU, BENIN

Kun Sophie Kpocoudjo vastikään meni sukutilaisuuteen sopimaan kiistaa serkkujensa kanssa, hän harkitsi tarkkaan vaatteitaan.

Hän päätyi paitaan, jonka kankaassa on tähdenmallisia kukkasia. Kuvion viesti kuuluu: “haluan olla osa tätä perhettä”.

Toisinaan Kpocoudjo pukeutuu kankaaseen, jossa on silmiä. Vaate kertoo muille Grand Popon kylän asukkaille, että hän on valppaana ja pitää heitä silmällä.

Kankaiden kuviot ovat oma kielensä, jota beniniläiset osaavat lukea – vanhemmasta väestä moni sujuvammin kuin kirjaimia.

Minä tutustuin kangaskieleen Cotonoun kaupungissa Zinsou-säätiön museossa. Siellä on esillä yli sata painobatiikkikangasta, joissa on viesti.

Olin nähnyt samoja kankaita kaduilla ohikulkijoiden päällä. En ollut kuitenkaan aavistanut, millaisia viestejä ympärilläni sinkoili.

Olin kyllä ihaillut kaupungilla käveleviä naisia pinkeissä, keltaisissa, turkooseissa, räväkkäkuvioisissa mekoissaan. Olin katsellut mopoilla viilettäviä rouvia, joiden vyötäisille ja rintakehälle kietaistuihin kankaisiin oli painettu kukkia, hevosia tai vaikka sateenvarjoja ja käsilaukkuja.

Nyt museon opas kertoi, että tietty hevoskangas kertoo nopeudesta. Chiliksi nimetty kangas julistaa kantajansa olevan hyvä kokki. Aakkoskangas paljastaa oppineen. Kun nainen pukeutuu simpukalta näyttävään ympyräkuvioon, hän kertoo pitävänsä nuoremmista miehistä.

Oppaan mukaan kaikki beniniläiset osaavat tämän viestinnän kuin vettä vain.

Huokasin helpotuksesta, etten ollut vielä ostanut mekkokankaita. Olisinhan saattanut päätyä vahingossa kertomaan, että “huomio, huomio, olen yhä sinkku” tai “minulla on upea peppu”.

Beatrice Ekloun kangaskauppa Grand Popon kylässä on täynnä nyt jo tutuiksi käyneitä kuvioita: on silmiä, chiliä ja aakkosia. Kaikkea ei silti löydy: esimerkiksi upean pepun kangasta on turha etsiä.

Eklou tuhahtaa paheksuvasti. Hän ei pidä siitä, että kankaiden kielellä lausutaan hävyttömyyksiä.

Enimmäkseen viestit ovat hyväntuulisia. Eklou ja mekoistaan tunnettu Georgette Singbe esittelevät kaupassa lukuisia kankaita, jotka kertovat vauraudesta ja juhlatuulesta. Sellaisia on ilo kantaa, erityisesti juhlissa.

Georgette Singbe ja Beatrice Eklou ovat pukeutuneet viestikankaisiin.

Vaimo voi viestiä kangasvalinnoillaan miehelleen monenlaista. Kolme höyhentä kertoo siitä, että hyviä ystäviä on vain kaksi kerrallaan, kolmas on liikaa. Miehelle siis sanotaan: “päättäkäämme perheemme asioista kahdestaan, älä ota päätöksiin muita mukaan”, selittää Eklou.

Nuoret parit kertovat rakkaudestaan pukeutumalla molemmat kankaaseen, jossa kaksi lintua lentää häkistä pois. Jos kuvio on vain vaimon päällä, se on viesti miehelle: “jos sinä käyt vieraissa, minäkin käyn”.

Yksi Singben lempikankaista on nimeltään ”Koirat haukkuu, karavaani kulkee”. Se tarkoittaa, että “tiedän teidän puhuvan pahaa minusta, mutta vähät välitän”. Kankaassa on äyriäismäisiä kuvioita.

Sellaisen kankaan minäkin ostan. Viesti on rempseä ja kangas kaunis.

Kangas tuntuu aika paksulta, ainakin näin lämpimään ilmanalaan, mutta paikalliset ovat niissä kuin kotonaan. Materiaali on puuvillaa, ja pinnassa on enemmän tai vähemmän vahamaista kovuutta. Käytössä pinta pehmenee.

Painobatiikkikankaiden – vahakankaiksikin kutsuttujen – historia Afrikassa juontuu 1800-luvun lopulta. Hollantilaiset ja englantilaiset keksivät tavan tehdä koneellisesti halvempia jäljitelmiä jaavalaisten käsin tekemästä batiikista. Ajatuksena oli myydä tuotetta nykyisen Indonesian alueen markkinoille.

On eri teorioita siitä, kuinka Euroopassa tehdyt kankaat päätyivät Länsi-Afrikkaan. Yhden mukaan kangaslaivat pysähtyivät Länsi-Afrikan satamissa matkallaan Aasiaan ja asiakaskunta syntyi kuin luonnostaan. Toisen mukaan eurooppalaiset markkinoivat kankaita Afrikkaan, kun ne eivät kelvanneetkaan Indonesiassa.

Afrikkalaiset nimet kankaille syntyivät afrikkalaisten myyjien käsissä. Eurooppalaisille ja usein Aasiasta inspiraation saaneille kuvioille piti keksiä paikallisiin vetoava tarina.

Välillä kuviosta voi päätellä viestin, mutta usein ei. Se pitää vain tietää.

Kankaiden kuviot ovat oma kielensä, jota monet beniniläiset osaavat lukea.

Myöhemmin vahakankaita alettiin tuottaa myös Afrikassa, mutta iso osa tästäkin tuotannosta oli eurooppalaisten käsissä.

Nyt tuotanto on siirtynyt paljolti kiinalaisille ja Kiinaan. Kiinalaislaatu on huonompaa, eivätkä monet kuviokankaat edes Ekloun mukaan ole vahakangasta vaan halpoja tekokuituja.

Vahakankaiden Rolls Royce, suuresti arvostettu hollantilainen Vlisco, maksaa noin 10 euroa metriltä. Ekloun myymät hyvät kankaat ovat hinnaltaan noin kaksi euroa metriltä ja halvimmat kiinalaiset jäljitelmäkuviot tästä vain murto-osan.

Kankaat liittyvät elämän tärkeimpiin käänteisiin.

Jos nuori mies antaa naiselle kankaan, jossa on kanoja ja munia, se on kihlauspyyntö, selittää Georgette Singbe. Jos nainen pukee kankaan ylleen, kihlaus on hyväksytty.

“Pitää pystyä lukemaan lahjojen viestiä.”

Sama kangas on myös osa sulhasen lahjoittamia lukuisia myötäjäiskankaita. Vaimo kertoo siihen pukeutumalla arvostavansa perhe-elämää — tai sitä, että kana eli nainen on perheen tärkein jäsen. Ekloulla on päällään juuri tuosta kankaasta tehty mekko.

Nuoret parit voivat kertoa rakkaudestaan pukeutumalla molemmat tähän kankaaseen.

Singben mekossa on kangas, joka kertoo: “kohtalo on päättänyt näin”. Sen voi pukea, kun kertoo hyväksyneensä elämänsä käänteen tai jos esimerkiksi suree suhteen päättymistä.

“Kun merkityskankaan näkee toisen päällä, sydämessä läikähtää. Minustakin tuntui nyt niin ihanalta, kun näin Beatricen mekon.”

Beatrice Eklou nyökkäilee pontevasti:

“Niin minustakin tuntui, kun näin Georgetten mekon.”

Kankaat puhuvat siis tunteiden kieltä. Minäkin jo ilahdun kylillä, kun vastaan tulee tuttu kuvio eli Kookospähkinä.

Nainen kertoo vyötäisille kietaistulla kankaallaan, ettei ole helposti huijattavissa. Aavistan naisen luonteen pelkällä vilkaisulla.

Muoti ja tavat ovat kuitenkin murroksessa. Kun tapasin Ekloun kaupassaan, hänellä oli sininen länsimainen paitapusero, Singbella puolestaan mekko, jonka kuviolla ei ollut mitään tiettyä merkitystä.

Kun he kuulivat aiheeni, he halusivat käydä vaihtamassa vaatteet.

Molemmat naiset rakastavat merkityskankaita, mutta pukeutuvat silti yhä useammin vaatteisiin, joita kutsutaan “pelkäksi kankaaksi”. He eivät oikein osaa selittää, miksi merkityskankaat ovat jääneet heilläkin vähemmälle.

Merkityskankaiden etikettikin on vapautunut. Vielä Singben nuoruudessa niillä viestittiin aina. Nyt varsinkin nuoret käyttävät merkityskankaita sen vuoksi, että sattuvat vain pitämään kyseisestä kuviosta.

Museon opas taisi liioitella kankaiden tuntemusta. Pikaisessa katugallupissa ilmenee, että nuorista moni ei enää ymmärrä kuvioita. Yli 40-vuotiaista kaikki osaavat kangaskielen, mutta alle kolmikymppisistä suurin osa ei.

Maalla vanhat tavat istuvat tiukemmassa, mutta toisaalta kaupunkien koulutetuista nuorista naisista osa käyttää vanhaa kangaskulttuuria afrikkalaisten juurtensa korostamiseen.

Värikkäiden painobatiikkikankaiden historia Afrikassa ulottuu 1800-luvulle asti.

Jos pitäisi veikata Beninin suosituinta kuviota, se olisi ”Mieheni on kyvykäs”. Kankaan nimi juontaa juurensa kuvion synnyn aikaiseen hittibiisiin kyvykkäästä aviomiehestä, joka “ostaa minulle kaiken, mistä pidän”.

Juuri tuosta kankaasta on grandpopolaisen ompelijan Natasha Klussan mekko.

“Haluan kertoa koko kylälle, että mieheni on kyvykäs”, Klussa kertoo.

Mutta eihän Klussa ole edes naimisissa!

Hän selittää: Tuntemattomat miehet eivät tule häiritsemään, koska he luulevat, että Klussa on varattu. Tutuille taas kangas viestii, että Klussa etsii miestä, joka pystyy takaamaan taloudellista hyvinvointia. Muut älkööt vaivautuko.

Kuviokielessä pitää siis ottaa tilanne huomioon ja muistaa lukea myös rivien välistä. Kangaskuvioilla on myös sekaannuksia aiheuttavia murteita, sillä niillä on usein eri merkitys eri Länsi-Afrikan maissa.

Kankaita käytetään myös poliittiseen kampanjointiin. Joissain maissa ehdokkaat painattavat kasvokuviaan kankaisiin. Kannattajista tulee käveleviä vaalimainoksia.

Beninissä kankaat ovat edelleen tärkeitä, elleivät tärkeimpiäkin lahjoja.

Lahjojen valinta on tarkkaa puuhaa. Klussan ompelimossa vieraileva ja Papiksi kutsuttu naapuri kertoo, että erityisesti vaimon kankaita hän pohtii pitkään. Kun vaimo menee käymään omien vanhempiensa luona, nämä lukevat mekkoja tarkkaan. Miten sujuu tyttären avioliitto?

Beninissä kankaat ovat edelleen tärkeitä, elleivät tärkeimpiäkin lahjoja.

Miehetkin käyttävät Beninissä merkityskankaita, joskaan eivät yhtä paljon kuin naiset. Papilla on tänään päällään asu, joka pyytää: “voinhan tulla teille vieraisille”.

“Kun menen kyläilemään vieraaseen paikkaan tämä vaate päällä, minut toivotetaan varmasti lämpimämmin tervetulleeksi.”

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Ulkomaat

Luetuimmat

Uusimmat