Koronavirus paljasti, millaisia valtiot pohjimmiltaan ovat – Suomi näyttäytyy erikoistapauksena muiden joukossa - Ulkomaat | HS.fi
Ulkomaat|HS-analyysi

Koronavirus paljasti, millaisia valtiot pohjimmiltaan ovat – Suomi näyttäytyy erikoistapauksena muiden joukossa

Poliittisesta vallasta riisutaan koristekerrokset, kun koronaviruksen hallitsemisessa käytetään valtaa kahvaan asti kautta maailman. Alta paljastuu järjestelmien ja historian eroja. Suomi on erikoistapaus.

Pääministeri Sanna Marin, presidentti Xi Jinping, presidentti Donald Trump ja presidentti Vladimir Putin. Kuva: Emmi Korhonen / LEHTIKUVA, Pang Xinglei ja Kevin Dietsch / Zuma, Sputnik / Reuters

Julkaistu: 6.4. 2:00, Päivitetty 6.4. 6:38

Valtiot kautta maailman käyttävät nyt valtaansa laajuudella, jota ei ole koettu kahdeksaan vuosikymmeneen, sitten toisen maailmansodan. Kun vallankäyttö on näin näkyvää, paljastuu johtajista ja järjestelmistä uusia piirteitä.

Kannattaa arvioida, mitä kaikkea nousee esille. Se ei välttämättä ole aina kaunista katsottavaa, mutta ei aina huonoakaan.

Ensin kuitenkin pieni tilannekatsaus.

Rajoja on sulkeutunut koronaviruksen torjunnan nimissä eri puolilla maailmaa, mutta ennen kaikkea valtiot ovat rajoittaneet omien kansalaistensa oikeuksia. Vapaissa demokratioissa on tehty rauhanaikana vastaavaa vain tiukasti suljettujen ovien takana järjestetyissä kriisiharjoituksissa, jos niissäkään.

Pandemian torjuminen jyrää tieltään politiikan tavanomaisen aluskasvillisuuden. Oppositiolta ja vastustajilta katoaa näkyvyys. Samalla kriisin tiedotus- ja yhteydenpitotarpeet osoittavat digitaalisen tietoverkon valtavan merkityksen ja hautaavat alleen sen pimeämmän puolen.

Arkitodellisuus ei kuitenkaan katoa muuten kuin näkyvistä. Pinnan alla voi hyvin muhia kriisin ikäviä jälkiseurauksia.

Voi perustellusti otaksua, että valtaosa maailman poliittisista johtajista toimii aidosti suojellakseen kansalaisia koronaviruksen aiheuttamalta covid-19-taudilta ja pelastaakseen maansa talouden ja sen myötä yhteiskunnan. Siihen heitä ohjaa tieto kriisin inhimillisistä mittasuhteista ja viimeistään siitä, että tällaisella vallankäytöllä on seurauksia.

Tämän kriisin erikoispiirre on, että vaikka kaikilla on sama vastustaja, reaktiot ovat pääosin kansallisia. Siihen on yksinkertainen syy.

EU-johtajat ja suurten talouksien G20-ryhmä käyvät videokonferensseja, mutta kukin maa toimii erikseen, koska valta on yhä kansallista, nationalistipopulistien päinvastaisista väitteistä huolimatta, ja nyt valtaa käytetään.

Kansainvälisen yhteistoiminnan tarve ja kyky ovat ratkaisevia tästä eteenpäin. Tässä vaiheessa johtajat kuitenkin keskittyvät kansalaisiinsa, joilta he ovat valtansa saaneet ja jotka voivat myös ottaa sen pois, autoritaarisissa järjestelmissä muillakin keinoilla kuin vaaleilla.

Järjestelmien ja historian erityispiirteet näkyvät, kun johtajat puhuvat – tai eivät puhu – kriisissä kansalaisilleen.

Raskas sarja

Yhdysvallat ja Kiina eivät järjestelmiensä puolesta kuulu samaan sarjaan. Presidentit Donald Trump ja Xi Jinping kuuluvat toimintatapojensakin puolesta eri ryhmiin. Tässä kriisissä heillä on kuitenkin kohtalonyhteys.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Kuva: Alexander Drago / Reuters

Kun kriisin mittasuhteet alkoivat hahmottua helmikuussa, Xi keskittyi tukahduttamaan tietoja siitä ja Trump kiistämään ongelman olemassaolon. Molempien tulevaisuus näytti huonolta.

Koronaviruksen leviäminen saatiin maaliskuun kuluessa Kiinassa ainakin toistaiseksi hallintaan äärimmäisellä kurilla ja valvonnalla, ja nyt Xi esiintyy taudin voittajana.

Tv-puheisiin tai tiedotustilaisuuksiin Xi ei vieläkään ryhdy, vaan tyytyy esimerkiksi tarkasti lavastettuun käyntiin koronaviruksen synnyinkaupungissa Wuhanissa. Sillä välin valtava koneisto tekee hänen puolestaan työtä Kiinassa ja maailmalla ja reagoi raivokkaasti kaikkeen arvosteluun.

Kiinan presidentti Xi Jinping. Kuva: xie huanchi / XINHUA

Trump vuorostaan havahtui maaliskuun puolivälissä tautipandemian merkitykseen Yhdysvalloille ja itselleen. Hän ryhtyi esiintymään pandemian vastaisen kampanjan johtajana päivittäisissä lehdistötilaisuuksissa. Reilu viikko sitten hänen ailahteleva huolensa muuttui jo järkytykseksi, ja pahin on Yhdysvalloissa vasta edessä.

Nyt Trumpin toimintaa tukee kuitenkin kyselyissä suurempi osa yhdysvaltalaisista kuin kertaakaan hänen presidenttikautensa alkupäivien jälkeen tammikuussa 2017.

Tarina ei ole ratkennut sen enempää Trumpin kuin Xin osalta. On kuitenkin selvää, että sitä on vaikea ennustaa, ketkä johtajista ja mitkä järjestelmistä selviävät tästä parhaiten.

Vahva talous ja vahvat instituutiot ovat valtioille ilmeisiä etuja. Vahvuuksien merkitys kasvaa, kun maat kartoittavat tietään ulos kriisistä. Euroopan asema on suhteellisen hyvä, vaikkei sitä aina puheista huomaa, mutta tilanne on joka maassa erilainen.

Eurooppalaisia kulisseja

Useissa Euroopan maissa havahduttiin koronaviruksen vuoksi tarvittujen toimien todelliseen laajuuteen maaliskuun puolivälissä. Italiassa pääministeri Giuseppe Conte oli käynnistänyt talouden sulun jo vajaata viikkoa aiemmin.

Ranskassa presidentti Emmanuel Macron kertoi tarvituista toimista televisiopuheessa 16. maaliskuuta. Samana päivänä Suomen hallitus ilmoitti poikkeusoloista ja valmiuslain soveltamisesta. Monessa maassa johtajat astuivat kameroiden eteen.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron puhui kansalaisille koronavirusepidemiasta suorassa lähetyksessä. Kuva: Ludovic Marin / AFP

Kun Macron esiintyi, oli hänen taustallaan Ranskan ja EU:n lippujen lisäksi kultakoristeista loisteliasta panelointia. Puhe oli ylevä. Sekä vallankumouksen että suuruuden perinteet näkyivät ja kuuluivat.

Britanniassa vuorostaan pääministeri Boris Johnson – ennen sairastumistaan covid-19 tautiin – ja sittemmin muut ministerit ovat esiintyneet tammiovien ja paneloinnin edessä, takanaan Britannian lippu. Vaikutelma on jykevä, ja EU:n lipun puuttuminen muistuttaa brexitistä.

Yhteistä Euroopan johtajien esiintymisille on, että useimmilla on takanaan maansa lippu. Kukin kuitenkin kertoo kriisistä kansallisella tavallaan ja sulkee maansa eri tavoin. Eurooppa vaikuttaa hajanaisemmalta ja hapuilevammalta kuin se on. Tilanne ei parane, kun Unkarin pääministeri Viktor Orbán tekee itsestään viruksella diktaattorin.

Solidaarisuuden vakuutukset ovat olleet EU:ssa harvassa muutenkin kuin kiistoissa taloustuesta kovimmille joutuneille EU-maille, mutta poikkeuksia on sekä Euroopassa että sen ulkopuolella.

Solidaarisuuden vaalijat

”Viruksella ei ole kansallisuutta, ja kärsimys ei pysähdy rajalle”, sanoi Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier maaliskuun lopulla videoviestissä.

Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier. Kuva: Jesco Denzel / DPA

Tiistaina Steinmeier ja neljä muuta valtiojohtajaa eri maanosista vaativat kansainvälisten rahalaitosten ja järjestöjen ”globaalia liittoumaa” koronakriisin voittamiseksi. Heidän yhteisen tekstinsä julkaisi brittilehti The Financial Times.

Sama lehti julkaisi viime viikolla Etiopian pääministerin Abiy Ahmedin kirjoituksen, jossa hän vetosi rikkaampien maiden solidaarisuuden lisäksi niiden omaan etuun.

Etiopian pääministeri Abiy Ahmed. Kuva: TIKSA NEGERI / Reuters

Abiyn mukaan Etiopiassa ja monessa muussa Afrikan maassa viruksen torjunnassa ei päästä edes alkuun, koska käsien pesuun ei ole puhdasta vettä ja perusterveydenhuolto on poikkeus eikä sääntö.

”Kuitenkin, jos virusta ei voiteta Afrikassa, pomppaa se takaisin muuhun maailmaan”, Abiy kirjoitti.

Tällaisia puheenvuoroja on vielä kovin vähän. Toisaalta myös täysin vastuuton johtajuus kriisissä alkaa olla harvinaisempaa, mutta sitä on useita eri asteita.

Epäonnistumiset, vastuunpakoilu ja keinotodellisuus

Epäonnistuneiden maiden listan kärkijoukkoon on viime vuodet kuulunut Venezuela. Maan presidentti Nicolás Maduro havahtui kuitenkin koronakriisin mittasuhteisiin suhteellisen varhain, jo maaliskuun toisella viikolla. Siitä ei valitettavasti ollut erityistä hyötyä.

Venezuelan presidentti Nicolás Maduro. Kuva: MANAURE QUINTERO / Reuters

Maduro määräsi liikkumisrajoituksia, mutta Venezuelan terveydenhoitojärjestelmä oli aiemmin Maduron alaisuudessa romahtanut täysin.

Siinä missä Maduro epäonnistui jo aiemmin, Intian pääministeri Narendra Modi epäonnistui kriisin aikana.

Intian pääministeri Narendra Modi. Kuva: Narinder Nanu / AFP

Modi määräsi 24. maaliskuuta ilman mitään ennakkovaroitusta Intian yli miljardille asukkaalle ulkonaliikkumiskiellon. Seurauksena oli jopa miljoonien köyhien intialaisten siirtotyöläisten sekasortoinen vaellus kotiseuduilleen. Modi pyysi anteeksi, mutta jää nähtäväksi, mitä siitä seuraa.

Vastuunpakoilusta kriisissä on saanut ehkä eniten julkisuutta Venäjän presidentti Vladimir Putin. Kun Putin lopulta tuli tv-kameroiden eteen 25. maaliskuuta, oli hänellä aika vähän sanottavaa itse kriisistä. Uusi esiintyminen torstaina ei kohentanut heikkoa vaikutelmaa.

Kyseessä voi olla neuvottomuus tilanteessa, jossa Venäjän terveydenhuoltojärjestelmä on heikko, valtion energiatulot ovat romahtaneet ja Putinin jatkoaikeet ovat menneet sekaisin.

Tynnyrin pohjalta löytyy vielä rypäs johtajia, jotka edelleen kiistävät koronaviruksen muodostaman uhan. Kärkikolmikkona ovat Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka, Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador ja Brasilian presidentti Jair Bolsonaro.

Brasilian presidentti Jair Bolsonaro. Kuva: Sergio Lima / AFP

Bolsonaro on kerännyt otsikoita ja herättänyt maanmiehissään kauhua ilmoittamalla viime viikon kuluessa, että koronavirus pitää kohdata kuin mies, kaikki me kuolemme joskus, jumala on brasilialainen ja brasilialaisille ei tapahdu mitään, vaikka heidät uittaisi viemärissä.

Kolmikko vaarantaa sekä omien että naapurimaidensa kansalaisten henkiä. Valko-Venäjä on uhka keskellä Eurooppaa, Brasiliassa asuu puolet Etelä-Amerikan väestöstä ja Meksikolla on pitkä maaraja Yhdysvaltojen kanssa.

Suomalainen komiteamalli

Suomen malli löytyy henkisesti hyvin kaukaa keinotodellisuudessa elävistä johtajista. Suomen malli poikkeaa myös siitä, miten johtajat puhuvat kansalaisilleen koronakriisistä muissa EU-maissa ja demokratioissa eri puolilla maailmaa.

Kameroiden eteen tuli valtioneuvoston linnassa 16. maaliskuuta viisi ministeriä kertomaan poikkeusoloista ja valmiuslaista. Muissa maissa korkein johto esiintyy avaintilanteissa yleensä yksin tai kuten Trumpin tapauksessa avustajiensa edessä.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r), perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) ja pääministeri Sanna Marin (sd) tiedotustilaisuudessa 25. maaliskuuta. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Sittemmin sama yhteisesiintyminen on jatkunut Suomessa päivittäisin muunnelmin. Vaikutelma on se, että päätökset kriisissäkin syntyvät Suomessa komiteatyönä. Tuskin kukaan suosittelisi komiteaa teoreettisena mallina päätöksentekoon kriisissä. Se, mikä ei toimi teoriassa, voi kuitenkin toimia käytännössä.

Se jo tiedetään, ettei päätöksenteko ole ollut kitkatonta, ja lisää kitkaa voi myös odottaa. Yllättävää on kuitenkin se, että päätöksenteko ylipäätään sujuu tällä mallilla.

Selitykset löytyvät poliittisesta järjestyksestä ja perustuslaista. Monipuoluehallitus käyttää valtaa pääministerin johdolla. Järjestelyn pitäminen koossa on Sanna Marinilta (sd) saavutus.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on taustalla, muttei pidä tv-puheita vaan antaa haastatteluja ja vaikuttaa kulisseissa instituution ja henkilökohtaisen suosionsa selkänojalla.

Vielä yksi suomalainen erikoisuus on se, että ministereiden tiedotustilaisuuksissa Suomen ja EU:n liput eivät ole taustana vaan kuvan ulkopuolella nurkissa. Kullakin maalla on erityispiirteensä. Suomessa instituutiot ovat keskellä ja liput nurkassa.

Kuuntele keskustelu tästä artikkelista:

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Ulkomaat

Luetuimmat

Uusimmat